Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

Hyvää yritettiin mutta priimaa tuli

Utu kävi tänään Kankaanpäässä ell Kari Ventelällä sekä virallisissa lonkka - ja kyynärnivelkuvissa että epävirallisissa selkäkuvissa tolleriystävänsä Ilpan kanssa. Niveliä en juuri osannut etukäteen jännittää ja hyvä niin, sillä lonkkaluun päät olivat nätit ja tiiviisti maljoissa, maljat kunnossa eikä kyynärissä ollut muutoksia. Arvosanaa A/A odotellaan lonkista, mutta aina pitänee kai jättää takaportti auki myös B:lle. Katsotaan, mitä SKL vastaa.

Selkärangan nikamat olivatkin 12 + 8 eivätkä 13 + 7, mutta pääasia että niitä oli oikea määrä eikä kyseisellä ominaisuudella ole minkäänlaista merkitystä koiran terveyteen tai jalostuskelpoisuuteen. Ventelä kyllä mainitsi että koiran taaimmaiset kylkiluut saattavat olla sen verran hennot etteivät erotu kunnolla röntgenissä ja näin vaikeuttavat nikamien sijoittamista.

Hyvä Utuuuuuu.

perjantai 27. joulukuuta 2013

2014

Vuosi alkaa olla lopuillaan joten on tullut aika tirkistää alkuvuoden ensimmäisiin merkintöihin ja katsoa miten paljon omat näkemykset ja toiveet eroavat siitä mihin lopulta vuoden aikana päädyttiin.  Aloitetaan Mököstä ja mietitään samalla mitä seuraavaksi.

Mökö 2013
- RTK2, mutta sellaisella twistillä että kokeeseen ei mennä ennen kuin koira suorittaa radan täydessä kontaktissa. Viime koe oli teknisesti sinänsä hyvä, mutta paremmalla kontaktilla pisteitä olisi mennyt vähemmän.

- Voittajan liikkeisiin tutustuminen. Ei tavoitella kisakuntoa eikä edes kaikkien kylttien hallitsemista, vaan aktivointimielessä oikean puolen seuraamista, puolen vaihtoa edestä, takaa ja välistä yms.

- Agility siihen kunton, että kesällä kehdataan mennä epiksiin, vaikka sitten vaan putkiradalle. Vuoden loppuun mennessä kaikki esteet hallintaan, mutta koska on hyvinkin aikaista sanoa mitään sen tarkemmin niin asetetaan epämääräiseksi ajankohdaksi ykkösten startille vaikka vuosi 2014.

- Seuraaminen ja 90 asteen käynnökset oikeasti kuntoon. Ennakoinnit ja epävarmuudet pois, vihjeiden opettamista ja palkkasana. Täysin epäriikkamaisia riemustakiljumis-mustamakkarasade-palkkoja, lyhyitä pätkiä ja lopetus onnistumiseen. Eli siis varma ja tiivis seuruu. Muita tavoitteita en tokolle aseta, koska tää on se asia mistä kaikki muu on kiinni.

- Ajatellaan BH-koetta rennosti ja hyvillä mielin hauskana juttuna, ja hyväksytään se seikka että ei välttämättä olla menossa sinne vielä hetkeen. After all, kun palveluskoiraoikeuksia ei luonnollisesti ole niin kyse on lähinnä itsensä haastamisesta.

RTK2, check. Täydestä kontaktista en ihan takuuseen menisi, mutta tosi kivastihan se toimi ja parhaansa teki. Voittajan liikkeisiin ei sen sijaan tutustuttu pätkän vertaa, eikä todennäköisesti tulla ihan hetkeen tutustumaankaan. Huomaan tekstistä että oon jättänyt tietoisesti tokokokeeseen osallistumisen pohtimatta koska todennäköisesti pelkäsin että musta ei siihen ikinä ole, mutta kuinkas kävikään. Alkusysäyksestä voisi melkein kiittää Juttaa, joka lajiin perehtymättömänä ilmoittautui toukokuun kokeeseen täysin extemporee ja opetti koiralle kuukaudessa hypyn ja jäävän seisomisen. Se oli oikeastaan se hetki kun mä tajusin että mä otan tän harrastuksen joskus aivan liian vakavasti. Puoli vuotta myöhemmin tehtiin kolmas ALO1. Varsinkin syyskuun koe jäi mieleen siitä, että silloin nyt vaan toimi ihan kaikki juuri niinkuin piti.

No agility sitten. Epiksissä käytiin pitkin kesää eikä oikeastaan kauhean kauaa putkiluokassa viihdytty, Nokialla ja Hervannassa osallistuttiin kisaavien radalle. Esteethän se osaa, mutta ei voi sanoa että esimerkiksi kontaktiesteet olisivat sillä tolalla että ne olisivat sekä nopeat että teknisesti hyvät. Kepit vaativat ihan todella paljon tukea verrattuna Utun keppeihin, mutta Mökölle en ole toistaiseksi kiinnostunut rakentamaan mitään enää alusta. Hallintahan meillä on se mikä toimii ja koira lukee mua yleensä tarkasti. BH-kurssi oli meille äärimmäisen hyödyllinen, mutta varsinainen koe ei tällä hetkellä ihan hirveästi nappaa. Me läpäistäisiin se kyllä, mutta mulla on vähän moraalisia ongelmia viedä varsin kysytty koepaikka koiralla joka ei sillä tittelillä tule ikinä mitään tekemään ja mua vähän napostaa A-osuuden jäävien pölkkypäiset erityispiirteet.

Alkavana vuonna 2014 mennään rennosti starttaamaan ykkösluokkaan aksassa ja treenaillaan tokon avointa luokkaa. Sen kummempaa en Mököltä tällä haavaa tohdi vaatia. 

Utu 2013
- Treenaamiseen ja treeniympäristöön totuttelu, helppoja mutta monipuolisia perustehtäviä agilityesteillä rakenteen kehityksen sallimalla nopeudella. Hallilla leikkimistä ja luoksetuloa häiriössä. Alkeita alkuun itsenäisesti ja myöhemmin ohjatusti.
 
- Muutamat hakutreenit kesällä, kokeillaan ja ihmetellään ja katsotaan miten pentu syttyy. Ehkä jopa viestin alkeita, jos saadaan jonkunnäköisellä porukalla haalittua aiheesta tietoa. 
- Alokasluokan liikkeet haltuun niin, että 2014 päästään tokokokeesen. Koska minähän menen tuon kanssa kokeeseen, vaikka saataisiin loppusaldoksi kolme pistettä. Koska moottoria on ja kaikki virheet on jo tehty vanhemman koiran kanssa, kaikki edellytykset siis on. 
- Rally-tokoa Utun kanssa ei tehdä ennen kuin nuo tokon alokasluokan liikkeet on hallussa. Se kun on muutenkin vähän sellainen mun ja Mökön hömpsöttelylaji, mutta RTK1 voitaisiin käydä tekemässä kisavarmuusmielessä. Ei kuitenkaan se ihan ykkösprioriteetti. 
- Ja koska tyttö on tavattoman nätti, niin muutamat mätsärit käydään ennen virallisia näyttelyitä jotta sitä kehtaa kasvattajalle antaa esitettäväksi.

Tuntuu merkilliseltä ajatella että Utu on todellakin ollut viisikuinen kun oon kirjoittanut tätä, sillä vaikka se onkin edelleen varsinkin henkisesti aika pieni vielä niin aika täysipainoisestihan sitä on voinut treenata jo monta kuukautta. Utu osaa tällä hetkellä kaikki agilityesteet keinua lukuunottamatta, itsenäisyydessä on puutteita oikeastaan enää puomilla ja A-esteellä. Utu myös syrjäytti Mökön varsin pian ensisijaisena treenattavana ja tekee tänä päivänä treeneissä ihan samaa rataa kuin kolmosluokan koirat.

Tokon alokasluokka alkaa olla ihan hyvin hanskassa, enemmän tai vähemmän valmista on myös noudon, kaukojen, tunnarin, ruudun ja hyppynoudon kanssa. Mulla on ajatuksena käyttää talvikausi siihen että opiskelen koiran kanssa keskitason häiriössä kaikki alokasluokan liikkeet sille mallille että muutaman kuukauden ryhmätreenin jälkeen alan katsella koepaikkaa. Rally-tokoon ei erityisesti keskitytty, mutta eipä siitä oikeastaan puutu kuin sivulta eteen siirtyminen ja edessä eteneminen. Hakutreeneissä käymiseen uhrattiin vielä vähemmän ajatusta, sillä ajatus hakumetsästä on edelleen ihan yhtä epämielenkiintoinen kuin aina. Muutamat mätsärit käytiin ja muutamat virallisetkin näytelmät ihan hyvällä menestyksellä ja minä jopa esitin joka kerta, mutta ei tästäkään oikein meidän harrastusta tullut. Ihan mukavia sosiaalisia tapahtumia varsinkin omalla porukalla. 

Utulle siis toivon ensi vuodelta paljon hyviä treenejä sekä agilityn että tokon parissa, jonkin uuden hauskan vauhtilajin kuten flyballin  kokeilemista, Anne-Marin kanssa paimenessa käymistä sekä kilpailemisen aloittamista niin tokon, agilityn kuin rally-tokonkin parissa, sekin kun nyt lopulta keväällä virallistuu ja olisi edelleen ihan mukava kokemus ennen tokokoetta. Mä sitäpaitsi taas marraskuussa vähän lämpenin lajille kun muistin että miten mukavaa se on.  Tässähän tätä taas sitten olisi.

tiistai 24. joulukuuta 2013

241213


Lumihanki vaihtui tassupyyhkeeseen ja koirien lahjatkin on ratkottu jo melkein kuukausi sitten, mutta siitä huolimatta oikein laiskaa ja hidasta joulua!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Helsinkiviikonloppu

Perjantaina ajeltiin koirien kanssa Helsinkiin Tiinan, Snön ja Ån luokse. Mulla oli hyvin pitkältä ja raskaalta tuntunut viikko takana, joten ilta kului lähinnä pizzan ja elokuvan parissa. Tiinalla on ihan kelvollinen arsenaali erilaisia DOBO-välineitä, joten kokeilin kummallekin koiralle isoa "munapalloa" sekä sheippailin asettelemaan tassuja pienemmille tasapainotyynyille.

Mökö ei uskaltautunut seisomaan munapallolle, mutta Utu loikkasi sille namin perässä hyvin ennakkoluulottomasti. Kyllä sai pieni koira tehdä paljon hommia että pysyi tasapainossa namia syödessä. Mukava lisä olisi kyllä omaankin valikoimaan, mä kun oon niin laiska teettämään muuten kehonhallintatreeniä.


Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin Hyvinkään tienoilla olevalle hiekkakuopalle juoksuttelemaan koiria. Päivällä vietettiin muutama tunti Messarin koiranäyttelyssä. Katseltiin muutama tovi bordercollieita, nahkoja ja pyrrejä, käytiin katsomassa DOBO-lajiesittely ja tutkiskeltiin myyntikojujen tarjontaa. 


Mulla oli alunperinkin ajatuksena vierailla D&Cn pisteessä, ja kun merkkikartiot olivat messutarjouksessa ja niitä sattui saamaan ihan mahdottoman pinkkinä niin otin neljän setin. Ruutunauha oli sen verran suolaisissa hinnoissa että sen ajattelin käydä ostamassa tekstiilitukusta. Näillä mä voinkin aloitella ruutua, merkkiä, rally-tokon pujottelukylttejä ja käyttää kisanomaisissa rekvisiittana. Siihen kojuun olis saanut muutaman pennin uppoamaan jos olis ollut ylimääräistä, vielä jäi naru - ja lussupallot hyllyyn odottamaan sitä hetkeä kun luon taas itselleni uusia tarpeita.


Illalla mentiin vielä aksaamaan Ojankoon. Mä olin omin pikku kätösin miettinyt meille vuorostani radan, joka toimi ihan mukavasti. Mökö teki yhden viisiminuuttisen hyvän mielen treenin välipalkoilla ja maalissa odotti alumiinivuoallinen Shebaa, voi miten iloinen ja mielissään se oli ja eteni reippaasti. 



Mun kännykästä oli akku niin vähissä että jouduin lataamaan sitä hetken hallin seinän pistokkeessa että sain pari minuuttia videota viimeisestä osiosta jossa koiralta oli jo enimmät mehut imetty. Ihan näin hallitusti ei siis yllättäen mennyt alkuun, vaikka kyllä meillä alkaa jo yhteistyö enimmäkseen onnistua, Utu oli kaikenkaikkiaan hirveän hyvin kuulolla. Mä käytin tällä kertaa ääntäni ja ohjaavaa kättäni hallitusti, oon kiinnittänyt huomiota että helposti ihan näpeissäkin olevissa tilanteissa signaalit muuttuuvat kiihtyneiksi ja vähän hätäileviksi. Oon muutenkin pyrkinyt karsimaan suullisia käskyjä koska vartaloa koira kuitenkin enemmän seuraa ja mulle jää enemmän aikaa ajatella kun en lätise, mä kun en naiseksi mikään erityisen lahjakas multitaskaaja ole.  Kotiläksyksi annan itselleni teettää koiralla kuitenkin vähemmän toistoja, vaikka se innokas onkin ja on noinkin nopea treenin lopussakin. Ei tarvitse ylityöstää jos sujuu vähemmälläkin.


Aksasta lähdettiin sitten ajelemaan takaisin Pirkanmaalle superkivasta koiraviikonlopusta väsyneinä. Koirat jäivät nukkumaan ja meitsi lähti vielä muutamalle pitkälle pikkujoulurientoihin jotka lopulta venähtivät niin että tänään ollaan maattu koko porukka sohvalla syvään huokaillen. Hyvää tasapainoa, etten sanoisi.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Viikon vilskeet



- Agilityä torstaina 5.12 Demarilla, Jani oli tehnyt kivan kieputteluradan jossa koira ei pessyt mua kuus - nolla jatkuvasti kun ei päässyt oikein kiihdyttämään. Hypyt 45 - 50, jatkossa helpot hypyt 55.

- Alkuun keppejä jotka menivät korkean vireen takia vähän tössöttelyksi, mutta lähtivät sitten taas sujumaan. Kepeillä pitää nyt huomioida palkkaustapa, koira huomaa heti jos alan kaivella palloa ja sen työskentely kärsii kun se alkaa tähyillä palkkaa viimeisten keppien kohdalla. Rohkeasti jatkoa keppien jälkeen ja palkka vasta muutaman esteen jälkeen, ei enää erityishuomiota jokaiselle kepittelylle. Jos palkataan kepeille käytetään etupalkkaa.

-  Mulla vihdoin aukesi joku lukko kohdassa jossa olin auttamattomasti myöhässä jos jäin varmistelemaan koiraa, pistin pinkoen ja onnistuin leikaten vaihtamaan koiran ohjauspuolta kahden hypyn välillä. Tuli mainio fiilis. 

- Kaiken kaikkiaan oikein kiva treeni, koira pysyi mulla hanskassa mutta meni silti lujaa. Pidin Utua kenttien välitilassa olevassa metallihäkissä odotteluajat BoT päällä ja se vaan makoili hissukseen, ei olisi ikinä onnistunut vaikka puoli vuotta sitten. Kotona koiran lihasryhmät rennot ja sopivan lämpimät. Ensi viikko taukoa ja sitten taas kolmena torstaina Demarille. 

- Tokoa itsekseen itsenäisyyspäivän aamuna Ryödintien suunnalla. Katsottiin vähän mitä jääville kuuluu, otettiin luoksaria ja kaukoja. Myöhemmin lenkillä vielä perusasentosiirtymiä.

- Jäävät on epävarmat ja koira liikkui parhaimmillaan metrin matkan, mutta hyvää on että liikkeestä ei sitten sen välittömyyden lisäksi oikein muuta enää puutukaan. Seisomisesta tuli takapalkalla heti napakampi. Vihjeet eivät mene sekaisin vaikka siirryn suoraan seisomisesta maahamenoon, mikä on musta ääreist cool. Märkä lumi todennäköisesti hidasti maahanmenoa. Näihin vaan varmuutta ja nopeutta lisää, appari ja naksutin olisi esimerkiksi ihan kätevä apukeino eikä mun tarvitsisi vilkuilla koiraa. Tosi kivat valmistelevat seuruut. Yritti kerran ennakoida jonka korjasin tekemällä täyskäännöksen ennen jäävän vihjeen antamista, pitäisi muistaa tehdä satunnaisesti täkärin kautta.

- Luoksarista ei saatu videota kun menin vahingossa kuvausalueen yli, mutta teknisesti ihan jees. Vähän jää perusasento joskus eteen ja draivia vois olla enemmän vaikka laukalla tuleekin. Pitää rakentaa rutiinilla loppuasentoa ja palkalla vauhtia. 

- Kaukot jees, otin ensimmäistä kertaa kolmen sekunnin siirtymillä, välimatka ehkä kolmen metrin luokkaa. Etäisyyttä lisää ajallaan. 

- Juoksut ja eiliset treenit selvästi verottivat koiraa, joten loppulenkin perusasentotehtävä vähän hapuili jo, mutta mäkin kyllä liikuin kehnosti. Treenin päälle lenkki joka meni ihan seuruun tarjoiluksi vaikka kuinka yritin patistaa juoksentelemaan ja haistelemaan. Sukupuolikäyttäytyminen alkaa jo vähän muotoutua, pissat tulee ihan maksimissaan kahdesti lenkin aikana ja tasan siihen kohtaan missä hätä iskee, mutta muiden jättämät terveiset kiinnostavat selvästi enemmän. Hämmentävä aikuisuus!

- Viime viikolla pidettiin paikkispäivä, jossa siirryttiin järjestyksessä aina hieman suuremman liikkeen eteen häiriöön. Koira pysyi koko harjoituksen läpi, vaikka lopulta oltiin eri puolilla keskisuuren marketin pääovia ihmisten rikkoessa jatkuvasti katsekontaktin. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Aamusella


     

- Seuruuta on treenattu viimeiseen muutamaan kuukauteen aivan todella huonosti viimeaikaista inspiraatiopuuskaa lukuunottamatta, mutta kontakti ja fiilis on musta aivan hyvät. Pylly pyörii ja käännökset tiivistyy. Paikka leviää vauhdinmuutoksessa aluksi, mutta mikä ihme se on kun niitä on tehty pari - kolme kertaa. 

- Märkä hanki häiritsee noutoa, mutta koira korjaa hyvin. Vielä enemmän saisi mun makuun olla tehoa. Ei vielä tarvitsisi joka kerta palauttaa kokeenomaisesti, peruuttelua ja nopeaa palkkausta vaihteeksi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Irtovuoro Demarilla 23.11

- En meinannut millään saada välistävetoa toimimaan Utulla, olin aina myöhässä ja pelkkä vastakäsi ei tosiaan riitä kokemattoman ja kiihkeän koiran kanssa. Sitten kun aloin kunnolla kääntää myös rintamasuuntaa alkoi homma toimia. Utun toistonkestävyys on agilityssä kyllä ihan mieletön, ja mä oon enimmäkseen myös muistanut panostaa siihen että koira saa iloisesti palkan silloin kun mä teen väärin.

- Utu keksi, että jos este on yli 50 senttiä korkea, siitä on helpompi mennä alitse. Nyt tosissaan sitten treeniä jo ihan isojen koirien estekorkeuksilla ja hyppytekniikkaa! Yhdellä onnettomalla hypyllä palkkasin epähuomiossa alituksen, eikä meinattu saada koiraa siitä millään yli vaikka viritettiin parhaimmillaan neljä rimaa ristiin varsinaisen riman alapuolelle. Koira puski rimat kaulassa palkatta siitä läpi varmaan kolmesti koska ei haittaa ja on niin hiton hauskaa vaikka vaan hengittäis...

- Hyppy lähti yhden tehosession jälkeen sujumaan ja merkattuani erään hyvän pätkän suullisesti, koira palkkasi itsensä kepeillä jotka sattuivat olemaan linjassa hypyn kanssa. Se haki oikean sisäänmenovälin hienosti ja pujotteli täysin tyynesti kepit loppuun asti ja meni vielä seuraavaan putkeen samalla kun mä odottelin suu auki siellä toisessa päässä hallia. Mä oon jotenkin kuvitellut että suora lähestyminen on sille vaikea ja että mun pitää olla aina siellä keppien alkupäässä avustamassa, mutta sehän meneekin paljon paremmin kun mä jään suosiolla kauemmas ja annan sen hoitaa itse sen mitä sille on opetettu. 

-  Kaikenkaikkiaan enemmän luottoa koiraan. 

- Otin noutokapulan halliin mukaan Utun toisen pätkän aluksi ja tehtiin pari hyvää ja iloista noutoa. Laskin kapulan tavaroideni sekaan kentän reunalle, ja kun palasin takaisin miettimään että mistä kohtaa lähdetään jatkamaan sainkin yhtäkkiä kapulan käteeni. Kiitin, vein takaisin ja ehdin hädintuskin pois kapulan luota kun Utu taas jo toi sitä, että hei sä unohdit tän tonne. Sen jälkeen kun Utu lähtöluvan saatuaan lähtikin hakemaan taas kapulaa, päätin että nyt se menee piiloon. Ja tää oli se koira, jonka palautuksen nihkeyden kanssa tehtiin tossa hetki aika huolella hommia..

- Se kapula jäi tietty sinne halliin... Käyn huomenna ohi ajaessani katsomassa että oisko se jollain ilveellä edelleen siellä, mutta tilasin kuitenkin jo uuden 250 grammaisen puukapulan samalla kun tilasin Utun hartaasti odotetun joululahjan eli Back On Trackin verkkoloimen, joka oli Peten koiratarvikkeen nettikaupassa alennuksessa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mökömurheita

Mentiin aamusta heti yhdeksältä Sport Dog Parkille Annin ja Lunan kanssa. Kentällä oli valmiina 19 esteen rata jota hyödynnettiin ja tehtiin osissa, tai ainakin yritettiin.

Mökö oli täysin hyödytön alusta loppuun. Mökö on ollut oikeastaan koko viikon tokotreenejä lukuunottamatta melko hyödytön. Irtioleminen on ollut sitä, että koira irtoaa parhaimmillaan satakunta metriä ja luoksetulokutsuun reagoi lähinnä pysähtymällä ja katsomalla taakseen. Oikeastaan kaikki käskyt ovat menneet arjessa siihen, että koira haistelee ensin haisteltavansa loppuun ja alkaa sitten vasta miettiä että pitäisiköhän. Musta on tuntunut ensimmäistä kertaa siltä, että se ei ole mulla hallinnassa kun se on irti, vaikka ei se vaaraksi yhdellekään ihmiselle tai eläimelle olisikaan. 

Sille on kehittynyt muitakin hieman ihmeellisiä käytösmalleja, kuten ylireagointi liukkaisiin alustoihin, etenkin rappukäytävien pintoihin. Kotona Tampereella se liukastui kerran kierreportaissa, joissa kulkeminen loppui siihen. Nyt Lahdessa se liukastui hissistä tullessaan, joten nyt jo hissin kolahtaessa kerrokseen se jännittyy niin että silmänvalkuaiset vilkkuvat, ryntää pelkäämänsä alueen yli, liukastuu vauhdin takia varmasti ja pelko vahvistuu. Mökö on musta ollut aina varsin tasainen ja varma koira, joten tällaiset merkilliset pelot ja niiden huono palautuminen on vähän huolestetuttavaa. Toinen vastikään häiritsemään alkanut käytös on tarpeiden tekeminen, joiden suhteen koiraa ei saisi yhtään jouduttaa tai painostaa tai se menee lukkoon ja jähmettyy paikalleen. Kaikkein parhaiten kiireessäkin pissattaminen onnistuu kun itse kävelee reippaasti eikä kiinnitä koiraan mitään huomiota. Joskus myös tuntuu, että se pidättää tarkoituksella niin kauan että löytää jotain merkattavaa, mikä pidentää varsinkin aamu-ulkoiluja huomattavasti. Porukoiden pihalle pissattamisesta on tullut ihan farssi, kun se ei työpäivän mittaisen tauon tai ruokailunkaan jälkeen yksinkertaisesti tahdo tehdä tarpeitaan, vaan jähmettyy portaille ja luimistaa korviaan kun sitä kannustaa iloisesti tulemaan toisen koiran kanssa pihan perälle. 

Treeneistä ei tullut tosiaan mitään, laitoin koiran ensimmäisen kolmen esteen jälkeen takaisin autoon koska en saanut sitä ottamaan ainuttakaan laukka-askelta vaikka se tuli radalle näennäisen innoissaan. Seuraava sessio alkoi paremmin, mutta koira alkoi tehdä ihmeellisiä väistöjä radalla eikä edes pyrkinyt seuraamaan ohjausta vaan valitsi itse satunnaisen putken jonne ravasi korvat luimussa. Ainahan se on ollut ohjaajapehmeä ja käyttäytynyt juuri tuolleen jos mä oon ollut epäreilu tai painostava, mutta meillä ei mun mielestäni ollut mitään epäselvyyksiä. On jotenkin vaikeaa yrittää aktivoida koiraa ja käyttää siihen tällä taloudella melko paljon rahaa ja aikaa, jos koira ei ole pätkän vertaa kiinnostunut tekemään mun kanssa töitä esimerkiksi tuolla agilityradalla. Samassa hallissa se teki kuitenkin mielellään töitä kaksi viikkoa sitten rally-tokokisoissa. 

On vaikea nauttia koirasta tai edes yrittää asennoitua sen suhteen positiivisesti, kun samaan aikaan mulla on mun elämäni koira Utu jonka kanssa jopa hihnakävely saa hyvälle mielelle. Kontrasti on valtavan iso, ja ankeasta fiiliksestä tulee kierre jossa koira reagoi mun nihkeyteeni joka tekee mut vielä nihkeämmäksi. Mua on niin monesti surettanut että mulla on alle kolmevuotias koira joka ei tunnu toisinaan nauttivan yhtään mistään, ei ihmisistä, ei koirista, ei leikkimisestä, ei mistään muusta kuin matolla makaamisesta ja nenän seuraamisesta. Onko se vaan sen perimä? Tätäkö saadaan kun yhdistellään metsästysrotuja palveluskoiriin, koira joka ei loppujen lopuksi sovellu oikein mihinkään? Oon monesti jo Mökön pentuajoista lähtien ajatellut, että me ei taideta sopia persoonina erityisen hyvin yhteen, ja sekin tunne on vain vahvistunut kun toinen koira taas on sopinut aina mulle mahdottoman hyvin. 

Onko se kipeä? Onko se jumissa? Onko se hormonaalinen? Jos mulla olisi ylimääräistä rahaa viedä koira eläinlääkäriin pelkän intuition perusteella, niin nyt sen varmaankin tekisin. Onko se aneeminen? Kärsiikö se jonkin puutteesta? Sen vatsa toimii ja se syö hyvällä ruokahalulla, sen nivelet on kuvattu terveiksi ja se näyttää hyvinvoivalta ja elinvoimaiselta kaikin puolin. Miksi ihmiset olettavat jatkuvasti että se on jo vanha koira? Eikö se vaan sovi mulle, pitäisikö mun muuttua, aloittaa alusta, palkata ja kannustaa sitä joka käänteessä ja vannoa ettei hymy hyydy ikinä? Johtuuko se tästä epävakaasta tilanteesta, siitä että ollaan jatkuvasti eri osoitteessa ja istutaan autossa? En tiedä, mutta tää alkaa olla vähän hankalaa kun meillä ei ole toisinaan minkäänlaista yhteyttä niin arjessa kuin harratuksissakaan. Ei sillä, en mäkään ole voinut pitkään aikaan niin pahoin kuin mitä oon voinut viimeisen neljän viikon aikana, vaikka työstäni ja sen ammatillisesta kasvusta nautinkin. Mäkin vaan haluaisin jo kotiin. 

Kerron Utun huomattavasti onnistuneemmista treeneistä kun oon paremmalla tuulella.

torstai 21. marraskuuta 2013

Tokotorpedot

Me ollaan koirien kanssa väliaikaismajoituksessa Lahdessa, koska mä suoritan mun amk-tutkinnon pitkää harjoittelua Päijät-Hämeen keskussairaalan laboratoriossa. Meillä ei luonnollisestikaan ole kummoisia treenimahdollisuuksia täällä, ja vaikka muutama koirakaveri ollaankin tavattu niin oon järjestänyt tekemistä ottamalla itseäni niskasta ja treenaamalla kummallakin tokoa. Tässä mietteitä muistiinpanohengessä.

- Kapulasta tulee huomattavasti tavoitellumpi, kun koirien lukumäärä suhteessa kapuloihin on 2 per 1. Mökö yllätti viime viikolla, varasti Utulta kapulan ja lopputuloksena oli häntä putkella laukkaava seropi, hyvin suivaantunut collie ja perässä raivoisasti nelistävä ja kannustava omistaja. Utu palautti kapulan mulle täydellisesti, Mökö sai varastamisen kautta hyvää positiivista energiaa kapulasta. 

- Seuruu ei pysy ilman ylläpitotreeniä jos koira ei sen funktiota täysin ymmärrä, muista tämä Riikka. Utun seuruuta parannettu nyt kahden session verran sekä perusasentosiirtymillä, rehellisellä imutuksella sekä  kevyellä hihnapakotteella ja oikea paikka alkaa taas muistua mieleen. Pää kääntyilee hurjasti eri suuntiin ja koira ehtii täpistää lyhyessäkin ajassa hurjasti, mutta pääasia että huomio on kuitenkin taustalla kokoajan tehtävässä eikä koira nuuski, jätätä tai laamaile. Kriteeri ei vaan ole vielä täysin selvillä.


- Takapää on colliella mahtavan hieno siihen nähden että sitä ei ole tietoisesti treenattu hirveästi. 180 ja 90 astetta helpot tiivistää sitten kun seuruu sujuu muuten halutulla tavalla. 

- Jäävä maahanmeno vaatii vielä multa kevyen rytmityksen, mutta homma on hanskassa ja sujuu yhdellä käskyllä. Nopeus kasvaa varmuuden lisääntyessä, tietää Mökö kommentoida. Jos koira koettaa ennakoida jäävää, muistaa Riikka aina sanoa iloisen ohon ja jatkaa seuruuttamista.

- Noudon nihkeä palautus parantunut, kiitos pk-ukon kera sakemanninsa jotka sattuivat olemaan ToiSKin kentällä samaan aikaan while back. Lähtee kapulalle superiloisesti valtavilla loikilla. 

 - Kaukojen tekniikka mahtavan hieno! Etäisyyttä kasvatellaan. 

- Paikkamakuihin pitää alkaa kohta toden teolla panostamaan myös ryhmässä. Tällä hetkellä reilu minuutti onnistuu tastahäiriöllä.

- Luoksetulo ihan ok, vähän saisi olla ripeämpi. Vähän samanlaista nihkeyttä ehkä kuin noudon palautuksessa, jospa se onkin hieman vaikeaa ja jopa piirun verran paineistavaa juosta kohti liikkumatonta ohjaajaa? Palkkaussuunta!

Entäs Mökö sitten.


- Mökölle otettu ensimmäistä kertaa avoimen luokan paikkamakuuta ja luoksetuloa. Paikkamakuu leikkikentän palloseinän avulla, ei täyspitkää etäisyyttä ja ihan 15 sekunnin tutustumisajalla. Koira odotti rennosti koko ajan. Luoksetulon pysäytys odotettu, ekalla vihjeellä jäi kuin täi tervaan ja alkoi ennakoida välittömästi ja vauhti (niin mikä) tippui. Eli ihan helvetisti läpijuoksuja suhteessa pysäytyksiin, aina kun koira ennakoi niin läpi.

- Hiphei, vain yksi seuruuliike koko luokassa ja senkin kerroin vain kaksi! Arvostelukriteerit toki tiukempia ja matka pidempi, mutta kyllä me tästä ylläpitotreenillä selvitään.

- Kaukoissa vaikea ymmärtää että pyllyn ei sovi liikahtaa kun siirrytään makuulta istumaan. Hauskaa, miten pieni collie on tarjonnut tätä juuri haluamallani tavalla pennusta asti, mutta Mökölle kovin vaikea. Ei muuta kuin oikean tavan ahkeraa merkkausta.

- Mä oon vahingossa onnistunut naksuttelemaan kapulasta niin kivan, että ulkona vire nousee sen näkemisestä ihan hurjasti. Tarjosin sitä koiralle eilen maahan, ja alkoi hirveä sählääminen ja kapulan retuutus josta kovaääninen ja riehakas kiitos. Muutaman kerran koiran nostettua kapula maasta palkka ja sitten kepillä jäätä, koira perusasentoon ja kapulan heitto yhdistettynä täysin uuteen painolastittomaan käskyyn. Jumaleissön, se haki sen. Ja toikin sen niin, että sain sen otettua koiran suusta ennen kuin se tipahtaa kenttään. Ja ihan hirrrrveä remakka päälle tästä tietysti, mikä läpimurto!

- Nyt jos tuosta luovutuksesta saisi edes sellaisen että siitä saisi jonkin muun arvosanan kuin nollan, niin mä kehtaisin oikeasti viedä tuon koiran sinne avoimeen luokkaan. Kun nuo muut liikkeet eivät mitään mahdottomia ole, hypyssä tuskin tulee olemaan ongelmaa ja jäävät sujuu vaikka mä kävelisin Viialaan ensin koiran ohitettuani.

Mahtavan hienot tokokoirat, kyllä on ilo tehdä hommia.

torstai 14. marraskuuta 2013

Vierailu Vuokkosilla


 - Utulle enemmän valmiita etupalkkoja ja sikana keppikulmia. Miten keppikulmia? Kuja paras, mutta hankalasti saatavilla, nelosilla toki mahdollista ottaa paljon toistoja mutta kelit tulee vastaan, ohjurit jos muu ei auta.

- Mökölle startteja ja kissanruokaa, koska Mökö ei tuosta valmiimmaksi enää tule. Hyvä Mökö!

- Riikan kädet elää omaa elämäänsä, vaikka Riikan käsien tehtävä on ohjata koiraa. Tasainen, varma käsi, älä nyi kädellä koiraa tarpeettomasti. Älä myöskään kumartele. Muuten Riikan liike oli tänään ihan kelvollista, vaikka Riikka ei oikein saanut tiukkaa käännöstä keppejä edeltävälle hypylle.

- Tiinalle käytöstapoja ja jäätelöä kehän laidalle.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Suomenmestaruusrallit

Hauska ja ihan tuottelias päivä takana Lempäälässä. Ajeltiin aamusella Mökön kanssa ihan kahdestaan kisapaikoille, joissa tarkastettiin ensimmäistä kertaa koiran siru, nyt kun rally-tokon virallistuminen tekee tuloaan. Puoli kymmeneltä alkoi rataantutustuminen ja Mökö oli vuoronumerolla 19. Tuomari oli aika tarkka, mutta koira oli hyvässä vireessä ja hommat oli vanhoja tuttuja, oli jotenkin erityisen kivaa pitkästä aikaa käydä rally-kokeessa. 

Toinen kyltti oli houkutus, johon oli asetettu törppöjen lisäksi iso Ihaa-pehmolelu ja toiselle puolelle ilmeisesti Dentastixeilla täytetty aktivointipallo, ja siihen aktivointipalloon kaatui aika huolellisesti koiraa koko kisan, mutta Mökö piti hyvää kontaktia ja ainoastaan nuuhkaisi kerran maata siitä kohtaa mihin edelliset koirat olivat palloa kieritelleet. Siitä 1 virhepiste. Kolmoskyltiltä otettiin 1 pisteen puutteellinen yhteistyö, mitä en itse hahmottanut kun musta koira tuli vaan eteen vähän vinoon. Se myös palasi takaa niin nopeasti vierelle, etten usko sen ehtineen edes haistaa aktivointipalloakaan. Nelosella, joka oli 360 oikealle lopetin kai pyörimisen turhan aikaisin sillä siitä myös virhepiste, lienikö nimityksellä ohjaajavirhe. Spiraali tehtiin vasemmalle ja ensimmäistä kertaa juosten, Mökö edisti jonkin verran joten kaarteessa poikitti, mistä taas vähän miinusta. Ysikyltti oli istu, askel oikealle, istu mistä otettiin kymppi. Kisaohjeen mukaan koiran tulisi säilyttää rintamasuuntansa koko liikkeen ajan, mikä ei meillä nyt ihan sataprosenttisesti toteudu, mutta ei siitä koskaan aiemmin ole kukaan noin rankasti sakottanut jos ollenkaan. 


No, säännöt on sääntöjä, mutta loppurata meni puhtaasti ja mukavasti ja lopputulemana 86 pistettä sadasta ja RTK2. Sijoittumisesta oli turha edes haaveilla noin isossa kisassa, mutta eipä meillä muita tavoitteita ollutkaan kuin ToiSKin joukkue-edustus ja kiva päivä. Ainakin meidän alokasluokan laekenois veti yli 90 pistettä, eli onnistunut reissu siinäkin mielessä. Mökön kanssa oli kyllä superhauskaa tehdä töitä, jos sen saisi aina toimimaan noin niin sen kanssa voisi tehdä mitä vaan.

Kävin välissä kotona ottamassa Utun kanssa noutoa ja seuruun käännöksiä, saatin palautukseen vauhtia ja varmutta kun korjasin omaa asentoani, liikkeen suuntaa ja palkkasin lelupalkalla taakseni. Myöhemmin päivällä ajeltiin vielä SDP:n ohitse jossa käytiin Utun kanssa katsomassa miten TamSKin porukoilla oli mennyt ja oman joukkueen voittajakoirakko, teki hyvää pienelle apina-automaatille olla ihan rauhassa vaan vaikka hänen agilityhallissaan sattuu ja tapahtuu. Ensi viikolla luvassa treffit 18-viikkoisen nahkapojan kanssa ja pitkästä aikaa agilityä, voi että miten parasta.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Koirasi

Aikani ratoksi ja kerrankin tehdyn löydön kunniaksi koira-aiheinen kysely! Alkuperäinen kysely oli vaan kielellisesti melko hirveä ja siinä oli muutamia vähän höpsöjä kysymyksiä, joten muokkasin paikoin aika raa'alla kädellä. In case joku törmää jossakin muualla.

Koirasi nimi, ikä ja sukupuoli?

Meillä asuu Mökö "Mökö" joka on ensi kuussa kolme vuotta täyttävä narttu, sekä Acting Top Maid "Utu" joka täytti heinäkuussa vuoden, narttu myöskin.

Lenkitätkö koiraasi aamuisin? Jos niin, kuinka kauan olette lenkillä?

Keskimääräisesti varmaan vartin, myöhäisempinä aamuina puolisen tuntia. Me ollaan aika aamu-unista sakkia koko porukka, ja jos ulkoiluttamista seuraa se että mä lähden duuniin tai kouluun niin koirat kömpivät paremmin takaisin nukkumaan jos ovat päässeet hoitamaan lähinnä asiansa. 

Kuinka kauan koirasi on yksin päivällä?

Koska oon opiskelija jolla on epäsäännöllinen rytmi, koirat on yksin kaikkea muutaman minuutin ja työpäivän väliltä. 

Kuinka monta kertaa päivässä lenkität koirasi? Nurkan takana käymistä ei oteta huomioon. 

Aamun ensimmäisen ja illan viimeisen lenkin välillä on yleensä kaksi lenkkiä, joista rokotetaan sen mukaan mitä muuta ollaan päivän aika tehty. Jos me ollaan 1,5 tuntia agilitytreeneissä, niin ei me enää tuntia sen jälkeen juosta, vaan tehdään kolme lyhyempää asiointia ulos sinä päivänä.

Kuinka kauan liikut koirasi kanssa ulkona, että koet ulkoilutuksen lenkiksi?

Varmaan joku 45 minuuttia on sellainen esimerkiksi kaupungissa hihnassa että koen siitä koirille jotain hyötyä olevan. 

Ulkoilutatko koiraasi yleensä flexissä vai normaalissa remmissä?

Jos koirat eivät ole irti, ne ovat yhtä pitkissä rasvanahkahihnoissa. Flexiä meillä ei ole, noiden nahkahihnojen lisäksi löytyy muutama noutajatalutin lähinnä varakäyttöön ja metrinen grippiliina. 

Kun kävelytät koiraasi, kulkeeko se vasemmalla puolellasi? 

Tätä piti ihan miettiä, sillä mulla ei ole oikeastaan mitään muuta vaatimusta hihnassa kävelylle kuin se että hihnan tulee olla löysällä. Alkulenkistä ovat yleensä hihnan mitan päässä edellä, mutta Mökö varsinkin hakeutuu helposti vasemmalle puolelle, joko kärkkymään tai tutkimaan pientaretta. Mulla on aina kummatkin hihnat samassa kädessä jotta koirat eivät vaihtelisi omin päin puolia mun ympärillä, ja ne taitaa kyllä olla vasemmassa. 

Koetko että koirasi palelee yli -10 asteen pakkasilla?

Mökö ei palele oikeastaan missään kelissä niin kauan kuin se pysyy liikkeessä, mutta Utulle laitan herkästi varsinkin viimaisessa pakkassäässä manttelin juurikin tuossa kymmenen miinusasteen kieppeillä. Se on niin kova kyllä tusaamaan ettei kovin helposti ehdi palelemaan, mutta mua paleltaan ehkä enemmän katsoa sitä. 

Vaikuttavatko säätilat koirasi lenkitykseen? 

Vaikuttavat ne sen verran, että kuka ikinä se olikaan joka pelotteli että koiran kanssa on pakko mennä ulos kelissä kuin kelissä, valehteli. Meillä ei erityisesti kukaan tykkää sateesta, joka muuttaa etenkin Mökön perässä vedettäväksi malliksi, ja jopa Utu iski liinat kiinni eräs ilta tässä kun yritin pissattaa sen rankkasateessa. - 20 astetta on aika lailla sellainen mun henkilökohtainen limit, etten sitä kylmemmässä ensimmäisenä ole lähdössä järven jäälle tekemään lumipalloja koirille. Mököllä on myös selvästi kuuma kun lämpötila alkaa nousta + 20 paremmalle puolelle, joten hellepäivinä ei yleensä liikuta yhdentoista ja neljän välillä päivällä, ellei uimaan mennä. 

Käytätkö koiraasi muuten ulkona, kuin lenkittäessä? 

Öhm no joo esimerkiksi treenatessa tai muuten vain humputtelemassa, uimassa, tovereita tapaamassa jne. Tykkään myös viedä koiria paljon erilaisiin ulkoilmatapahtumiin, kavereiden pihoille ja porukoilla toki ollaan paljon ulkona pihalla ihan leikkimässäkin. 

Lempirodut?

Mä tykkään lähes yksinomaan paimenista, oikeastaan ainut poikkeus taitaa olla novascotiannoutaja jos pohdin omiin tarpeisiini sopivaa koiraa, mutta koska en ole erityisen kiinnostunut MEJÄstä, NOMEsta tai muistakaan noutajille tyypillisistä touhuista niin paimenet ne taitaa mun juttuni olla. Viimeaikoina oon ihastellut kroatianpaimenkoiraa ja treenikaverin käyttisbortsua, mutta luonnollisesti pisimmän korren on so far vetänyt tuo nahkacollie. Koiran pitää olla liioittelematon, kompakti mutta mielellään maksi, rakenteeltaan hyvin kulmautunut ja kevyt ja mahdollisimman ohjaajakeskeinen. Sitten jos mietitään, mistä roduista pidän lähinnä ulkoisten seikkojen perusteella niin niitä ovat mm. venäjänvinttikoira, kooikerhondje, pyreneidenpaimenkoira, stabyhoun ja kiharakarvainen noutaja.

Mitä rotuja et ottaisi?

Helpompi oli tosiaan sanoa minkä ottaisin. Kaikki hyvin pienet ja toisaalta hyvin suuret ja massakkaat rodut, lyhytkuonoiset, suurikorvaiset, työlästurkkiset, geenipooliltaan kapeat, lyhytjalkaiset, huomattavasti korkeuttaan pidemmät ja tietysti sitten mulle hyödyttömät kuten metsästys - tai vetokoirarodut on helppo rajata pois. 

Mitä ruokaa koirasi syö?

Meillä syödään nappulapohjan päällä luita, rustoja, öljyjä, hapanmaitotuotteita ja satunnaisia lihatuotteita. 

Vaihdatko ruokamerkkiä, kun ruoka loppuu?

Mökölle en vaihda ainakaan toistaiseksi, Utulle kokeilen seuraavaksi Proboosterin Sportia. Pääsääntöisesti kuitenkin en, mutta Utulle on vielä hakusessa ruoka joka tulisi kompaktimmin toisesta päästä. NEUn ruokia olen myös pohtinut. 

Minkä perusteella valitset ruoan?

Hyvän hinta-laatusuhteen, korkean rasva - ja valkuaispitoisuuden ja vehnättömyyden perusteella. Yritän suosia ruokia joiden sisällön ymmärrän ja tunnen.

Liotatko koiran kuivaruokaa ennen kuin tarjoat sen koiralle? Miksi? Miksi et?

Mä lisään kuppiin vettä juuri ennen ruokintaa, mutten varsinaisesti seisota. Tykkään että varsinkin Utun ruokailu on rauhallisempaa ja tavara menee sujakammin alas kostutettuna, ja Mökö joka muuten juo niukasti saa osan nesteestään ruoan mukana. Tykkään myöskin, että rouskuteltava ruoka antaa hampaille hieman lisätöitä. 

Tarjoatko säilykeruokaa? Miksi? Miksi et?

En oikeastaan, oon joskus ostanut Mökölle hätävarana markettisäilyruokaa mutta ne tuppaavat olemaan aika mössöjä ja en koe tarvetta. Tosin metallivuokaiset kissanruokahyytelöthän meillä on loppupalkkana esimerkiksi tokokokeissa, mutta ei kai sitä lasketa. 

Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä väliherkkuja?

Puristeluita meillä lojuu oikeastaan aina pitkin nurkkia, ja ostan säännöllisesti naudan lumpion tai muun isomman herkun jonka tuhoamiseen menee useita päiviä. 

Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms.?

Ei oikeastaan ikinä. Niiden konsepti on silleen vähän pölö, että ne syödään hetkessä mutteivat ne oikein palkaksikaan käy. 

Saako koira kotiruoan jämät? Miksi?

Mä teen usein vähän turhan paljon ruokaa vain itselleni, ja jos jämät ovat koiralle sopivat niin Mököä käytän aika sumeilematta jätemyllynä. 

Montako kertaa koira juo vettä päivässä?

Ei mitään hajua. Aika monta. 

Juoko koira kerralla kupin tyhjäksi vai vähän silloin tällöin?

Pyrin ettei niin kova jano pääsisi koskaan syntymään että tuhoaisivat koko kupin kerralla.

Montako ateriaa koira saa päivässä?

Yhden aterian illalla plus treeninamit. 

Annatko haistella vastaan tulevia koiria?

En anna, jos törmään hyvässä paikassa tuttuun koirakkoon niin päästetään koirat hihnoista tervehtimään, mutta vieraiden koirien kanssa ei käytös - ja tartuntasyistä nuuhkita. 

Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella?

Varmaan osaisivat, mutta en ole kiinnostunut kokeilemaan.

Käytkö koirapuistossa? Miksi? Miksi et?

Hyvin vähän. Mökö ei ole erityisen koirasosiaalinen, se lähinnä nuuhkii itsekseen jäykkänä ja pihisee kiukusta jos joku on sitä kohtaan liian tuttavallinen tai innokas. Nylkyttäjiä se ei jaksa yhtään vaan ojentaa aika ikävästikin, joten ei koirapuistoa Mökölle. Utu taas päinvastoin sietää liiaksikin nylkytystä ja ahdistelua, paimentaa haukulla juoksevia koiria ja rakastaa ihmiset kuoliaaksi. Ei siis koirapuistoa Utulle. Joskus poikkean iltasella huonolla kelillä ja päästän hetkeksi juoksentelemaan, jos on tyhjää. 

Hallitseeko koira perustottelevaisuuden? 

Eiköhän ne tällä sahaamisella sen nyt ainakin hallitse.

Onko koira missään lajissa valio?

Ei ole. Mökö ei luonnollisesti missään voi valioitua, Utustakaan tuskin tulee esimerkiksi muotovaliota mutta jos sille jonkin valionarvon aikoo hankkia niin ehdottomasti agilitystä. 

Tietääkö koira, mitä EI tarkoittaa? Totteleeko se sitä?

Mä yritän olla käyttämättä ei-sanaa mahdollisimman paljon, se on säästetty niille jutuille joihin sitä todella tarvitaan ja silloin se kyllä tehoaa. Jos koirat jotain höpsii niin ennemmin yritän kiinnittää niiden huomion muutoin jutustelemalla ja sitten kehaisemalla kun höpsöily loppuu. 

Keräätkö koirasi kakat? Miksi? Miksi et?

Aina jos ollaan kaupungissa niin kerään. En tykkää siitä koirankakasta teiden pielissä sen enempää kuin kukaan muukaan. Puistot ja metsiköt valikoin vähän sen mukaan että miten lähellä kulkuväylää kakka on, ihan pusikosta en hae ja metsästä en sitten kerää lainkaan. 

Saako koira tulla tuoleille, sohville, sängylle? Miksi? Miksi ei?

Saavat tulla kaikille, Mökö ei oikein esimerkiksi sängyssä viihdy, joten Utulta en ymmärtänyt sitä kieltää ja tämän vuoksihan me nukutaan sen kanssa lusikassa. Saavat olla missä ovat kunhan ovat puhtaiksi luututtu ja lähtevät jos niin pyydän. Mökö on kyllä muutenkin niin kiero, että vaikka sohva olisikin kiellettyä aluetta, se nukkuisi siinä varmasti salaa. 

Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä ajatellen?

Mökö tuli puhtaasti lenkkikaveriksi, Utu tuli paperilliseksi, palveluskoiraoikeudet omaavaksi toveriksi moneen menoon. Ja eihän se Mökökään ihan pelkäksi liikuttajaksi jäänyt. 

Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa? Kerro.

Mökö harvemmin, pienenä se nyrjäytti hankikannolla kerran tassunsa mutta se meni levolla ohi. Utu taas tuntuu olevan aina vähän ruvella jostakin, se kun ei kauheasti säästele etenemistään.

Millainen murkkuikä koirallasi oli pentuna? 

Kummatkin ovat olleet aika kilttejä nassukoita aina, Utulla oli sellainen pieni en tee sun kanssa-uho tuossa kesällä juoksujen jälkeen mutta kärsivällisyydellä selvisimme. Mökössä nyt tietysti vähän aiheutti kokemattomalle ihmiselle haastetta se että se oli vuotiaana aika hankala tyyppi muiden koirien kanssa, mutta se sitten vaihtui iän myötä välinpitämättömyyteen. 

Onko koirasi dominoiva?

En sanoisi, Utu varsinkin on hirveän diplomaattinen ja nöyrä. Mökökään ei lähtökohtaisesti käyttäydy dominoivasti kuin uhatessa. 

Miten koirasi suhtautuu liikkuvassa ajoneuvossa olemiseen? 

Kumpikin on matkustanut henkilöautossa, bussissa ja junassa ihan hyvällä menestyksellä. Utua pelotti pienenä ajoittain kovastikin, mutta pahoinvointilääkekuurin jälkeen ongelmia ei oikeastaan ole ollut. Pitäisi kyllä välillä käydä vaikka bussiajelulla. 

Onko koirasi herkkävatsainen?

Mökö ei missään määrin, sillä on maha löysällä ihan muutaman kerran vuodessa. Utu on herkempi, ei överiherkkä, mutta reagoi vieraaseen ruoka-aineeseen kyllä mahallaan jos määrä on hiemankin liian iso. Pienempänä oli löysällä ajoittain, mutta ei ole nyt varmaan kesän jälkeen pistänyt mahaa niin sekaisin että olisi sisälle tullut. 

Pitääkö koirasi uimisesta/kahlaamisesta?

Utun mielestä uiminen on ihan mahtavaa ja se ui pitkiäkin matkoja mun perässä järvellä. Mökö kahlailee, mutta ei mene vatsalinjaa syvemmälle edes pallon perässä. 

Entäs ihan pesemisestä?

Eivät nauti, mutta eivät vastustakaan. 

Antaako koirasi leikata kynnet ilman ongelmia?

Mökö muljauttelee silmänvalkuaisia sakset nähdessään, mutta tarjoaa ihan reippaasti tassuja pyynnöstä. Sillä on koomisen inhimillinen tapa taivuttaa päätä taakse ja laittaa silmät kiinni joka kerta kun sakset ovat kiinni kynnessä. Utu ei ole kynsileikkureiden kovin fani myöskään, ja sen kanssa oon joutunut opettamaan leikkuun ihan lahjonnalla. Mökölle on aina ollut helppo suorittaa hoitotoimenpiteet henkisellä ylivallalla, mutta Utu on tarkka koskemattomuudestaan ja on mulle muutaman kerran irvistänytkin. Sen siitä saa, kun leikkaa sinne suoneen asti pari kertaa. 

Onko koirasi turkiltaan helppo - vai vaikeahoitoinen?

Helppoja ovat kummatkin siinä mielessä että laittamista eivät vaadi, mutta karvaavat kyllä, Utu valkoista tikkukarvaa ja Mökö pehmeitä nöyhtäkasoja.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

3 x 1


Kuten kuvasta näkyy, Mökö sai tänään viimeisen koulutustunnukseen oikeuttavan ykköstuloksensa TamSKin kokeessa Lempäälässä. Tuomariksi oli alunperin ilmoitettu Kari Kielo, mutta hän oli estynyt saapumasta paikalle joten viime hetkellä tuomariksi vaihtui Ralf Björklund. Mulla ei ollut kummastakaan miehestä minkäänlaista ennakkokäsitystä, joten tuomarinmuutos ei mussa oikein mitään tunteita herättänyt. Yhden Björklundin tuomaroiman kokeen katsoin YouTubesta, ja ihan mukavalta tyypiltä vaikutti. 

Mökö ei ollut tänään ihan parhaassa vireessä, se oli selvästi väsynyt usean päivän reissusta mun vanhemmille ja eilen vielä kertasin sille muutaman liikkeen. Edes se ruokarippunen jonka annoin sille illalla ei meinannut oikein maistua. Tänään käytiin vain aamulenkillä ja myöhemmin treenaamassa pelkästään Utun kanssa, edes se ei herättänyt Mökössä toivottua täpinöintiä. Koepaikalla Mökö oli ihan jees, en mä toisaalta sitäkään toivo että se höpinöi ja haukkuu joka ärsykkeestä koepaikalla.

Koiria oli alokasluokassa neljä, Mökö oli yksilöissä toiseksi viimeinen. Liikejärjestys oli Räsäsen kokeita perinteisempi, joten aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla. Kumpikaan ei tuottanut ongelmia, tuomari ei Mököä tälläkään kertaa kiinnostanut ja paikkiksessa reagoi heti käskyihin. Jostakin syystä se oma seisoskelu siellä kentän laidalla tuntui tänään erityisen pitkältä ja silmissä jopa vähän mustui kun mahaa oli kipristellyt koko aamupävän. Mökön vierestä lähti bordercollie aika pian sen jälkeen kun asetuttiin kehänauhalle, ja se selvästi katsoi mua kysyäkseen ohjetta, mutta jatkoin vaan idioottimaisesti hymyilyä joten se pysyi aloillaan. Tää oli ihan hyvä testi, pitkään aikaan kun ei ole kukaan noussut edes treeneissä. Kymppi siis kummastakin. 

Seuruut olivat peräkkäin ja ne arvosteltiin samoin kuten edellisessä kokeessa, 8 ja 7,5. Hihnatta seuruu ei mielestäni missään tapauksessa ollut edes noin hyvää, matala vire näkyi kaikkein selkeiten juuri siinä. Koira jätätti, seilasi sivusuunnassa ja jopa nuuski maata suorien välillä. Ollaan hinkattu aika paljon käännöksiä viime aikoina ja ne sentään menivät tavallista paremmin. Loput liikkeet olivat ihan ok, jäävästä maahanmenosta 9½, luoksetulosta 9 (koira haukahti istuessaan, what?), seisomisesta 9 ja hypystä 8½. Hyppy oli muuten mukava, mutta Mökö nuuskaisi ensin maata ja sitten vielä hyppyä ja jopa lepuutti nenäänsä hyppyä vasten kun siirryin sen viereen. Varsin reilu arvostelu siinä mielessä siis. Kaiken kukkuraksi saatiin vielä 9 kokonaisvaikutelmasta, mikä siis parani kummastakin edellisestä kokeesta jotka olivat kummatkin mielestäni fiilikseltään huomattavasti parempia. Kyllä mä toki tuossakin kokeessa ihan hyvällä fiiliksellä olin, hymyilin ja muistin kehua koiraa, sillä hyvinhän se vireestään huolimatta toimi.

Koko koe oli vähän sellainen tuhaus kyllä, olin paikalla kaikenkaikkiaan varmaan reilun tunnin. Ykköspaikan vei tosi kivasti toiminut aussienarttu, joka ilmeisesti nollasi jotakin sillä pisteet menivät meidän kanssa lopuksi tasan. Heidän vertailupisteensä kuitenkin olivat korkeammat, joten he veivät ansaitusti ykköspallin ja Mökö sijoittui toiseksi. Hieman toki harmittaa että puolikin pistettä enemmän ja oltaisiin voitettu, mutta parempi että ruusuke meni hienommin töitä tehneelle koirakolle. Kokonaispisteet olivat siis 174, sijoitus 2./4. ja täten kolmas ALO1 ja koulutustunnus TK1. 

Kahden viikon päästä mennään SDP:lle joukkue-SM-kisaan ja sit Mökö pääsee talven mittaiselle tauolle kaikesta tokoa hiemankin muistuttavasti. Avoimesta luokasta en tällä hetkellä osaa enkä edes halua sanoa mitään, treenaamaan aletaan toki keväällä mutta koetavoitteita ei toistaiseksi ole. Seuraavaksi tokokokeeseen menee jokatapauksessa Utu, jonka debyyttiä oon miettinyt collieiden erkkariin Raisioon ensi kesänä. Mökö starttaa kyllä keväällä agilityn ykkösluokassa, kävin lauantaina katsomassa Jannikan startteja SDP:llä ja samalla tirkistelin myös ykkösluokan maxien hyppyradan ja kyllähän me siellä jo pärjättäisiin. 

Kirjoittelen Utun noudosta myöhemmin, nyt nokka kohti veritauteja seuraavaksi kahdeksi viikoksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lokakuun viimeiset

Perjantaina 11.10 agilityä majalla Jutan kanssa. Linjassa kepit, hyppy, hyppy, pituus ja mutkaputki, yhdistettiin Utulle keppejä rataan ja opeteltiin etsimään putkea monen esteen takaa. Putken toisesta päästä takaisin tulosuuntaan, neljä välistävetoa. Utun kanssa ei tullut välistävedoista yllättäen oikein mitään, sen ilme oli jo lähdössä tämä ja se sinkoili ja roiski ja sitä oli vaikea saada haltuun. Ja mä olin *rumpujen pärinää* aina myöhässä. Miksi agilityssä ajoittaminen on niin vaikeaaaa. 

Mökön kassa välistävedot meni, mutta ei se nättiä ollut. Se on kuitenkin niin hyvin kuulolla ja sen  verran hidas, että pystyy suorittamaan viivästyneellä ohjauksellakin. Mököä eräs päivä kun pohdittiin niin eihän se juuri virheitä tee, se saa kerättyä itsensä melko vaivattomasti hypyille lyhyilläkin varoitusajoilla, rimat pysyy, eikä se roiski. Ei se myöskään irtoa tai suorita oikein mitään erityisen itsenäisesti, mutta ei kai harrastakseen tarvitse aina kaikkea saada yhdeltä koiralta. Kokeilin Toijalassa sillä keinua muutaman toiston jokin aika sitten ja ihan hyvinhän se meni, saisi vaan olla sekin ripeämpi. 

Mä oon oikeastaan ihan raivostuttavan väsynyt siihen että valitin aikanani niin paljon Mököstä että nykyään ihmiset ovat aina voivottelemassa ja säälimässä kun sen kanssa tulee pienikin epäkohta puheeksi. Mökö on kuitenkin sisimmässään hirvikoira, aivan erityyppinen koira kuin vaikka pentuesisarensa Nika, joka on aktiivinen työnarkomaani ja joka ei ole kiinnostunut tippaakaan riistasta. Kyllä mä näen tuosta koirasta mikä sen Tehtävä tässä maailmassa on, miten se jännittyy jäljellä ja miten lujaa se juoksee metsässä, ja vain metsässä. Se ei oo noutaja, eikä se oo ylösajava, vaan se on tehty toimimaan yksin. Tietenkään se ei ole näin mustavalkoista, koska sitä tasapainottaa moni palveluskoirarotu ja rutinoitunut ohjaajan kanssa työskentely pienestä pitäen, mutta mun mielestäni se selittää hyvin esimerkiksi sitä miksei se tykitä agilityradalla. Se on mun ensimmäinen koira, jolla on muutamaa koetta vaille kolme koularia. Johonkin se raja on perkele vedettävä ja oltava joskus hetki hiljaa ja tyytyväisiä itseensä. 

Maanantaina 14.10 heti alkajaisiksi sänkipellolle aamuaurinkoon, voi kun olisikin joka päivä mahdollisuus. Iltapäivällä Mustavuoreen Kertun (Lubin's Just In Time) ja Brutuksen (Talvilinnan Reino Rahtilento) kanssa colliehommiin. Utu on äärimmäisen koirasosiaalinen ja leikkii mielellään kenen kanssa vaan, mutta jotenkin erityinen suhde sillä on silti kaltaisiinsa. Eräs päivä kävelyllä nähtiin soopeli uros matkan päästä, ja hän hillittömään itkuun pillahti kun siellä olisi ollut Ystävä.

Tiistaina 15.10 tokoiltiin omalla porukalla Kalevassa kentällä, ensin Utun, sitten Mökön kanssa. Utu seurasi, opiskeli jäävää maahanmenoa ja noutoa. Seuruu oli alkuun hataraa harjoituksen puutteesta, mutta tiivistyi toistojen myötä ja alkoi näyttää tosi hyvältä. Maahanmeno ei meinannut tänään onnistua ensimmäisillä pyynnöillä, mutta mikä on tärkeää on se että kun se sinne menee niin siellä se myös pysyy vaikka mä jatkan matkaa. Sekoittelin seuruupätkiä ja maahanmenopätkiä tahallani ennakoinnin välttämiseksi ja hyvin pelasi. Mutta voi vitsit, nouto! Me ollaan rakennettu nouto takaperin ketjuttamalla, ja tänään hän viimein nouti tunnarikapulan täysin kokeenomaisesti. Mah-ta-vaa. Iso kapula koiraa vielä hieman hirvittää, joten oon nyt keskittynyt helpottamaan tehtävää sen verran että noudettava esine on mieluisampi ja vasta sitten aletaan ottamaan kokeenomaisia kapulalla kun liike on varmasti hallussa (ja varsinaista kapulaa on vähän arvotettu lisää). On se hitto hieno.

Mökö teki alokasluokan liikkeet hyppyä lukuunottamatta (d'oh) välipalkalla ja hyvällä fiiliksellä. Se kyllä syttyy nykyään aina vaan paremmin ja paremmin nimenomaan tokoon. Eipä mulla moitittavaa taaskaan ollut, pitäis varmaan kovaa kyytiä treenailla jo avoimen liikkeitä ettei se ala leipiintyä mut kaks viikkoa vielä. Treenin jälkeen heiteltiin vähän mekin palloa nurmikolla ja ihan kivastihan se haki ja leikki mun kanssa kun Rosvo-Roope ei ollut paikalla omistamassa koko aukeaa.

Keskiviikkona 16.10 aamu alkoi hyvin nukutun yön jälkeen normaalisti, mutta aamulenkin jälkeen Utusta tuli yhtäkkiä kovin yskäinen, sille nousi kuume ja se makasi matolla pää huojuen. Sain iltapäivälle lääkäriajan Hervantaan jossa käytiin toteamassa akuutti keuhkokuume. Ensimmäinen annos antibioottia ja kipulääkettä annettiin injektiona, ja muutaman tunnin unien jälkeen kotona kuume oli jo laskussa ja ruokakin maittoi. Nyt Utu ottaa rauhallisesti vähintään ensi viikon perjantaihin jolloin käydään kontrollikuvissa, mikä on taas helpommin sanottu kuin tehty. Voi kun noi osaisi sanoa että nyt minusta tuntuu hieman kipeältä, ja nyt minä voisin ottaa rauhallisemmin muutaman päivän, eikä niin että sitten vasta ollaan kipeitä kun ollaan aivan todella kipeitä.

Joten torstaina Utu sitten torkkui kotona kun Mökö kävi ensin Agi.fi:n uudella Pinotien hallilla tokoilemassa ja myöhemmin SDP:llä aksaamassa. Tokoissa ei ollut sen kummempaa, liikkuroituina kaikki muut liikkeet paitsi seuruut kun ei vaan napostanut, liikkeenohjaaja käski kiinnittää huomiota perusasentoihin. En mä yleensä ole joutunut liikkeiden alussa niitä pahemmin korjailemaan, koiraa ehkä hieman kummastutti ympäristö, tai planeetat olivat pois raiteiltaan, who knows. Voishan noita toki kuuriluonteisesti ottaa.

Torstai-illan aksat oli kivat, ToiSKin porukassa on mukava vierailla. Ryhmässä ei tainnut olla Mökön lisäksi yhtään maxiesteitä hyppäävää koiraa, joten mekin mentiin nelikymppisillä vaihteeksi. Mökölle tuo muutaman tunnin lepo toko - ja agilitytreenien välissä ei ole aivan riittävä, joten vireenkin kannalta oli hyvä hakea sitä vähäistäkin nopeutta niillä matalilla hypyillä. Kyllähän se kaiken taas teki mitä pyydettiin, tahti oli vaan tavallista sympaattisempi. Mulle tuo oli kuitenkin tosi mukava treeni, rata oli kohtalaisen helppo ja kohtasi mun ajatukset, ohjaaminen oli mukavaa ja rentoa ja näyttääkin videolla ihan hallitulta.

Loppuviikoista vielä ilmoiteltiin joukkue marraskuulle rally-tokon SM-kilpailuihin edustamaan ToiSKia, jonne meiltä lähtee koira alokkaaseen, avoimeen ja muistaakseni voittajaan. Meillä on kyllä jäänyt nuo rallin hienosäädöt aivan täysin tokon jalkoihin, eikä treeniaikaa juuri ole, mutta koska koiralla ne hommat on muistuttelua vaille hanskassa niin mennään nyt pitämään hauskaa ja toivotaan että sillä vaikka hyväksytyn tuloksenkin saisi. Taitaa kuitenkin olla kutakuinkin viimeinen mahdollisuus osallistua paperittomalla koiralla minkään sortin mestaruuskisoihin ;)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sananen kepeistä

Heinäkuussa aloitettu projekti Utun kepit on saatu päätökseen, tai ainakin niin pitkälle että pujottelutekniikka alkaa olla hanskassa ja koira selviää 12 kepin suorasta. Valmista ei ole eikä tule olemaan pitkään aikaan, mutta tästä on nyt hyvä jatkaa erilaisten kulmien opiskelua ja muihin esteisiin yhdistelemistä. Utu opiskeli kepit 2x2 - menetelmällä, joista haluan nyt kirjoittaa jotain ylöskin. 

Alkuun kuitenkin huomautan että mä olen agilityharrastajana aivan noviisi, enkä siis osaa suositella tai olla suosittelematta mitään menetelmää yhtään kellekään, saati sitten vertailla tyhjentävästi eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia. Tekstin tarkoitus ei ole opettaa vaan toimia mulla itselläni muistiona tulevaa varten ja valottaa menetelmää sille (ilmeisen lukuisalle) joukolle joka siitä ei ole vielä kuullut. 

2x2 on amerikkalaisen agilityharrastajan ja kouluttajan Susan Garrettin kehittämä menetelmä, joka perustuu kahteen keppipariin. Esimerkiksi Agi.fi myy menetelmää käsittelevää DVD:tä joka lupaa koiran oppivan pujottelemaan vain 55 minuutin harjoittelulla. Mulla oli lähteenä Susanin Shaping Success - kirjasta kopioidut ohjeet ja saman menetelmän koiralleen opettanut toveri. Mä olen melko varma että meillä meni aika tavalla enemmän kuin 55 minuuttia, mutta ei sentään mennyt 55 tuntia. 

Mä valkkasin tämän menetelmän oikeastaan ihan sen pohjalta, että mä halusin pystyä harjoittelemaan mahdollisimman paljon omalla ajallani ilman riippuvuutta seuran ja kavereiden kepeistä. Koska mulla ei ole omaa pihaa ja kakkoskerrokseenkin on jossakin määrin portaita, mä halusin mahdollisimman kevyesti liikuteltavat kepit, mikä sulki kujan pois. Keppejä katselin esimerkiksi Lahden Kodin Terrassa, mutta olin niin onnekas että sain pyynnöstä nikkaroituna hienot kokoon kasattavat kahden kepin telakat ja niihin muoviputket kepeiksi. Insinöörinikkari vielä järkeili kepit niin hienoiksi, että peräkkäin asetettuna välimatkat olisivat standardisoidut eikä mun tarvitsisi vaivata päätäni asialla. 

Utu on melko kiihkeä ja nopea nuori koira joka rrrakastaa syvästi kaikkea missä saa mennä lujaa, joten tykkäsin myös siitä että läpijuoksu jalostui pujotteluksi koiran kehityksen tahtiin. Vaikeuksia tuotti taas kerran hallinta. Siinä missä Mökö palkan poisjäännin jälkeen pysähtyy hetkeksi pohtimaan, Utu jatkaa kaistapäisesti sähläten koska se on ihan sama että tuleeko sitä palkkaa vai ei kun on niin IHANAA jokatapauksessa. Ei ihme, että mulle tulee tää pari mieleen noista jatkuvasti... Vähän kauemmin mä olisin voinut käyttää aikaa siihen sisääntulon hakemiseen oikeasti hankalista kulmista, mutta kun se alkoi maistua vähän puulta niin päätin vaan edetä ja hinkata niitä sitten kun on se kokonainen este haettavana. Varsin pitkäpiimäinen ja kiperä oli myös se vaihe kun kepit olivat melkein linjassa, mutta eivät ihan, ja millikin oli välillä liikaa kun tilttailin liikkuvia keppejä.

Kuvasin tänään prosessin läpi neljään keppiin asti, tosin huomattavasti opetteluvaihetta reilummilla siirtymillä, mutta tästä ehkä saa jonkin käsityksen mistä se suora loppujen lopuksi rakentuu.

Ja tässä vielä viime lauantaina kuvattu pätkä 12 kepin suorasta. Se että koira lykättiin lähestulkoon heti neljän kepin jälkeen täyspitkille ei vissiin oo ihan oppikirjasta, mutta aika pienellä vaivalla lähti sujumaan näilläkin.

Nyt meillä on siis jossakin määrin kasassa hyppy, okseri, muuri, rengas, kepit, pituus, putki ja pussi, puomi ja A on aivan levällään ja keinua ei olla vielä vilkaistukaan. Mutta hei, kyllä tästä jotain tulee.