Sivut

maanantai 25. elokuuta 2014

Viikko 34

Koska Utu oli yrittänyt hoidossa tuloksetta rettelöidä niin Pinkin kuin Raisan kanssa, päätti se sunnuntaina Mökön taas tavatessaan että tolle mä muuten annan selkään, ja näin kaikki oli jälleen ennallaan. Maanantaina pidettiin lepopäivä ja tiistaina mentiin tokoringin treeneihin. Mökö teki alkuun kokeenomaisen avoimen luokan paikkamakuun rivissä, ja hienosti menikin. Sen jälkeen päätin vähän vaatia siltä ja tehtiin jäävät, seuruuta, kaukoja ja avoimen luokan hyppy. Tosi hiomatonhan se on varsinkin avoimen luokan liikkeiden osalta, mutta uusia ja vähemmän tehtyjä juttuja sillä pitäisikin teetättää koska se osaa alokasluokan yhtä hyvin kuin sen paikan mihin ruoka tulee joka ilta. 

Utu oli niin innostunut, että sen hampaat kalisivat seuruussa ja se jopa vähän painoi alussa. Mökön katseleminen autosta ja neljä päivää ilman mutsia tekee tehtävänsä, vaikka sen vire onkin ollut äärimmäisen kiva jo useamman viikon taas. Tein monipuolisen treenin ja teetin vähän kaikkea, avo-liikkeiden ja niiden osien lisäksi etsittiin ruutua ja seurattiin peruuttamalla kapula suussa. Oon ottanut tavaksi nostaa sen koe-etäisyydeltä kerran maasta istumaan mahdollisimman hankalassa häiriössä, hyvin nousi. 

Torstaina oli majalla meidän treenivuoron järkkäämät epikset joissa mä olin ihan kohtalaisella menestyksellä tuomarinsihteeri, joten ei varsinaisesti treenattu. Utu sai tulla puuhailemaan kentälle kesken radanrakennuksen ja purun yhteydessä otin parit kepit, sisäänmeno meni kerran pieleen mutta hyvinhän nuo muutoin sujuivat. Mä oon ollut vähän tuhma agilityssa kun koiralta tuntuu vähän hukkuneen puomin ja keinun 2o2o taas, joten siitä mulle sarkaa sitten kun saan aikaiseksi hankittua vihdoin sen perkeleen kausikortin ja tehtyä sitä tekniikkatreeniä mitä oon mehustellut koko vuoden. Toisena hommana sitten eteenmeno varsinkin putken kautta, kolmantena liikehäiriö ja ohjaajan edistäminen kepeille. Kahden viikon päästä on näillä näkymin vuoden viimeiset kisat, lauantaina pari starttia kakkosissa ja sunnuntaina piirimestaruusjoukkuerata. Sit yritetään vihdoin ja viimein valmistua, joten varsinkin maksullinen treenaaminen jää hetkeksi pienemmälle. 

Perjantaina ToiSKin tokotreeneissä tein vasemmalle kääntymistä Salmen ohjeella, hyppyä, yhden maasta noston ja paikkamakuuta. Ensinnäkin a) toistin ihan liikaa kääntymistreeniä, se meni alussa hiton hyvin ja alkoi heiketä. Oonpa mä nyt ollut huono viime aikoina... b) Hyppyä pitää pilkkoa vielä lisää. Menohyppy, check, tulohyppy istumisen kautta check. Esteen takana seiso - istu on vaikea hypyn kautta, joten otetaan mukaan vielä pelkkä esteen takana istumaan siirtyminen ja vahvistetaan kaikkea edelleen erikseen. Satunnaista ketjutusta, mutta varsinkin menohypystä paljon palkkaa. Paikkamakuu oli hyvä, pisimmillään vajaa minuuttia melko lyhyellä etäisyydellä näkösuojasta kahden koiran rivissä. Oli nuuhkaissut pari kertaa maata, mutta se ei ole ongelma, oikeastaan oon ihan tyytyväinen että se pystyy väliaikaisesti puuhaamaan omiaan ja "unohtamaan" että mä olen piilossa. Mut kaikenkaikkiaan enemmän varianssia treeniin, kun se ottaa turhan toiston vaan simputtamisena. 

Sunnuntaina kokeiltiin jotain aivan uutta ja lähdettiin collieporukan kanssa hakumetsään. Ja melkoinen collieporukka olikin, paikalla oli kahdeksan koiraa joista treenattiin seitsemän, yksi Pink ja kuusi nahkaa. Mulla ei ollut aiheesta juurikaan ennakkokokemusta, enkä osannut juurikaan aavistaa mitä Utu koko touhusta diggaa, ilmaisutavasta kun alettiin keskustelemaan niin olisi yhtä hyvin voinut kysyä piin neliöjuurta. Aloitettiin makkararingillä, muut menivät kyykkyyn 15 neliön alueelle ja kutsuivat koiraa, mun tehtävä oli olla kuin en oliskaan. Utu meni tietysti ihan pähkinöiksi, jossain vaiheessa livahti haukku, sillä ansaittiin lisää nakkia ja ei mennyt montaa minuuttia kun se jo tarjosi haukkua. Tässä vaiheessa sitten tuumattiin, että ehkemme ala opettamaan rullaa tuolla koiralle. 

Sitten Utu meni autoon, mä olin pari kertaa välissä maalimiehenä ja Utu noudettiin takaisin, ja tällä kertaa se kiskoi mut metsään häntä tötteröllä. Otettiin neljä ukkoa, ensimmäinen näkölähdöllä, toinen haamuna, kolmas ja neljäs ääniavulla. Maasto oli kivikkoinen ja ensimmäinen ukko oli vasemmalla, Utu töräytti perään lähtiessään kelopuuhun mutta jatkoi sinnikkäästi matkaa. Toiselle ukolle lähti itsevarmemmin ja haukkua rohjotti Marjolle. Kolmannella jäi selvästi hetkeksi ottamaan ilmavainua. Neljännelle ukolle meni jo ihan tekijänä jossa odotti verkkopallo ja kissanruoka. Lopputreenin tien varressa kuului kaihoisa ujellus. Treenikavereiden palaute teki polleaksi kun Utu olikin luonnostansa niin taitava, ja nyt meidän sitten täytyy käydä vähän hakutreeneissäkin. Jos ei nyt syksyllä, niin ensi kaudella. Koiraparka.

maanantai 18. elokuuta 2014

Vähä jäissä

Maanantaina oli hyppytekniikkaa, missä ei hypitty, koska kenttä oli litimärkä. Korvaavana toimintona rikoin Utun kepit tusaamalla. Hyi Riikka, keppejä ei tarvii ottaa noin montaa toistoa eikä Utua kannattais palkata kepeille jos ei jaksa keskittyä siihen miten ja mihin se palkka heitetään. Älä tusaa enää keppejä, kaiken kerkee kyllä harjoitella ratatreenin yhteydessä.

Tiistaina oli kaksi kakkosten starttia TamSKin iltakisoissa. Opin paljon juttuja. Ensinnäkin jos on lähtövuorossa kakkosena, you're gonna have a bad time. Jenna onnistui huijaamaan aksarataa odotellessa Utua että ei tuolla hallissa mitään tapahdu, mutta hypärille mennessä Utu tiesi jo. Toisekseen, keppien sisäänmeno meni tosiaan vähän rikki. Kuten meni viimeksikin kisoissa kun edellisenä iltana tusasin pelkkiä keppejä. Sovitaanko Riikka, että ei tusata niitä pelkkiä keppejä. Enää ikinä. Unohdin myös ensimmäistä kertaa ikinä (oon kisannut kuusi starttia...) radan. Sitten tulin myös siihen tulokseen, että kakkosissa pitäisi ehkä koettaa jo ohjata vähän ennakoivasti. No, for what it's worth, varsinkin hypäri rankaisi maksikoirakoita siinä määrin että sillä ulinalla olisi täytetty muinainen Egypti.

Utun Ulinalla olisi päästy Jordaniaan asti. Uskottava se kai on, että meille on alkanut kisaamisen myötä tulla vähän kuumumisongelmia. Rimat pysyy ja silleen, mutta suu aukeaa aina kun mä en oikein tiedä mitä mä teen, lisäksi sinne radan viereen ei tosiaan kannata tuoda sitä koiraa notkumaan yhtään turhan aikaisin, koska se kuumuu, sen kiljumiskynnys laskee, herkkyys tippuu ja sitten kun vielä vähän väsyttää niin lopputulos on aika... epätarkka. No, ensi kerralla olen viisaampi. Tiedän myös nyt että hyllyyn ei kuole. Kas tässä, tadaa.



Keskiviikkona tiputin Utun Jutalle ja lähdin viikonlopuksi sinne mistä colliet tulevat. Torstaina Utu pääsi silti treeneihin Jutan viemänä ja viimeisiä keppejä oli taas skippailtu, tuhma Utu. Tästä viisastuneena en mennyt tänään märälle kentälle rikkomaan enempää esteitä, ja koska torstain treenien tilalla on meidän ryhmän järjestämät möllikisat en pääse hienovaraisesti puuttumaan silloinkaan. No, on tässä muutamat treenit ennen kauden toistaiseksi viimeisiä kisoja. Kyllä se siitä taas kun pistän mokoman elukan ruotuun.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Viikon 31 treenit

Maanantaina 28.7 luoksetuloja, seisomisen stoppeja, kaukot ja käännöstreeniä. Oli vähän löysä mutta teknisesti hyvä, saisi olla korkeammassa vireessä. 

Tiistaina 29.7 noutoja, edelleen löysä mikä näkyi vähän tekniikassa eli lähinnä palautusasennossa. Kuumat päivät kerta kaikkiaan verottaa, ei voi mitään.


Keskiviikkona 30.7 Tanjan kanssa vesitornin kentällä. En tiedä johtuiko viileästä kelistä vaiko mukavista muistoista harvemmin käydyllä kentällä, mutta kumpikin koira pelasi vaihteeksi älyttömän hyvin. Mökö aloitti Kirsikan kanssa paikkamakuulla, Tanja jäi näkyviin, mä lähdin kiertämään huoltorakennusta. Maksimissaan puolen minuutin pätkiä, enemmänkin menisi mutta parempi tehdä hissukseen. Oli mennyt lonkalle, mutta lonkka on Mökölle luontevampi varsinkin jos selkä on ajoittain kipeä joten menkööt. Jos siitä joku haluaa joskus pisteen ottaa jos joskus johonkin kokeeseen ollaan menossa niin ottakoot. 

Mä aloitin viime viikolla pohjustamaan ruutua kotona niin että taittelin suunnilleen ruokalautasen kokoisen kehän nauhasta ja aloin sheippaamaan etujalkoja siihen, kumpikin taisi päästä tähän ensimmäisellä setillä. Suurensin keittiön lattialla koiran mahduttavaksi ja koko koira kehään, myöhemmin viikosta taas helpotettuna ulos asfaltille. Ei vihjettä, lyhyt etäisyys. Parasta mitä olen ikinä koiraharrastuksen eteen tehnyt on kyllä tarjoamaan opettaminen, jumatsuikka että on helppo tehdä pohjia ihan mihin vaan.

Joten keskiviikkona vajaa metrinen ruutu kummallekin, ja kumpikin meni varsin hienosti. Vapautuspalkka aina siihen suuntaan mistä seuraavaksi lähetys, kierrettiin myötäpäivään ruutua ja aina uusi lähetys, metrinen etäisyys. Utu löysi ruudun paremmin mutta steppasi, Mökölle palkan paikkaan erityishuomiota. Mukaan vihje jo kummallekin ja Utulle erityisesti pysähtymisen vahvistamista, palkan paikalla sijaintikorjaus. Alkoi väsyessään sählätä ruudussa kahta kauheammin, neljä toistoa per setti vallan hyvä.

Utu teki hyvät kaukokäskyt ja hienon pätkän seuruuta stopilla, juoksulla ja vasemmalle kääntymisellä. Sateessa metsään hyvillä mielin juoksentelemaan. 


Torstaina 31.7 aksassa modifioitu pätkä kolmosten rataa, Utulle vain yksi setti koska pelasi niin hyvin. Reagoi hyvin putkijarruun ja malttaa hakea esteitä mun käännetyn selän takana. Keinu oli hyvä ja maltillinen vaikka yhdistin suoraan rataan. Mökölle hupitreeniä pikkurimoilla, teki myös aika hyvän keinun. 

Joku oli unohtanut kapulansa majan kuistille, joten käväisin pk-kentällä tekemässä samalla raivolla Utulle muutaman noudon, hypyn sekä hyppynoudon. Meni kivasti, vire oli just eikä melkein. 

Perjantaina 1.8 taas hellettä, Utu teki hienolla draivilla sekä paluu - että lähetyshyppyä esteellä. Tein vähän hölmön virheen kun juoksutin ensin esteellä hikeen ja sitten aloin pyytämään kaukoja, ei meinannut jaksaa nousta. Maa-istu - vaihtoon tarvitaan muutenkin enemmän häiriötreeniä, pelaa kuitenkin enimmäkseen tosi hyvin. 

Kummallekin paikkamakuutreeni, Mökölle viitisen minuuttia Denzelin ja Pilkkeen välissä. Pilke teki pätkiä ja sai palkkaa, Elina huomautteli kopin takaa Denzelille maan nuuskimisesta. Näyttäydyin säännöllisesti, makasi taas lonkalla mutta todella hyvällä fokuksella. Utu teki vähän turhan helppoa "ilmetreeniä", olin joitakin sekunteja piilossa. Ensi viikolle jo koirahäiriö, muuten harjoitus pysyy samana.


Lauantaina 2.8 ruututreeniä porukoiden nurmikolla, rakensin ruudun ja lähdin hakemaan makkaraa sisältä, Mökö pääsi livahtamaan ulos ovenraosta. Vilkaisin kuistin ikkunasta ulos palatessani ja meinasin kuolla ihastuksesta kun Mökö seisoo totisena pihan perällä keskellä ruutua. Kehuin vuolaasti, tosin ikkunasta... Varsinainen harjoitus hyvä, Mökö alkoi hakemaan (myös ohjatusti) keskelle ja Utulle pari hyvää pysähdystä. Vihje toimii hyvin. Utulle yksi m-i josta remakka palkka, teki tomerasti. 

Ooh, mähän oon siis saanut aikaan tällä viikolla vaikka mitä. Jonakin muistamattomana päivänä vielä sheippailin Utulle ISKK:n pokaalille metallinoudon alkeita, eli lähinnä jalostin pokaalin tuijottamisen optimaalisen nostokohdan hammasteluksi. Mä en ole tuon metallin eteen tehnyt vielä oikeastaan mitään (ja saa nähdä miten tarpeelliseksi se enää kv-sääntöjen voimaan tulon jälkeen edes muodostuu) mutta toistaiseksi koira ei tuntunut juuri materiaalia vierastavan. 

Tulipa kamalaa kieltä mutta ei tälleen sunnuntaisin oikein kulje. Kuvituksena kuvia mun uudelta kompaktikameralta jonka ostin lomaretkeä varten, hauskaa vaihteeksi näpsytellä jollakin muulla kuin isolla järkkärillä (vaikka kuvasuhde onkin outo ja vähän on suttuista jälkeä!).