Lokakuun pörinät

Jos välillä vähän päivittäisi blogiakin. Takkujen kisojen jälkeen ollaan vietetty tyypillistä syksyn hiljaiseloa, mutta aina jotain pientä on ehtinyt. Yllille oon tehnyt perustottelevaisuutta jonka aloitin perusasennon rakentelusta jo loppukesästä. Ylli on niin mahdoton namiporsas että päätin tällä kertaa kokeilla jotain muuta imuttamisen sijaan ja sovelsin Navi-shiban blogista löytynyttä ohjetta laatikkotekniikasta. Samalla tuli taas vähän opiskeltua oppimista ja Ylli onkin jo ältsin taitava ja aktiivinen tarjoamaan. Perusasento muodostui suunnilleen kymmenellä treenillä tällaiseksi. 

Ylli on ollut hauska koira treenata. Se ei koskaan paineistu tai turhaudu, vaan se pohtii, yrittää ja tarjoaa seuraavalla kerralla jotain muuta. Kierrokset ovat toistaiseksi matalalla ja hyvä niin, virettä voi alkaa nostaa sitten kun osaamistaso on kyllin korkea, vaikka ainahan se sieltä on tullut kylkiäisenä kun treenitilanne ja sen syy-seuraussuhteet käyvät tarpeeksi tutuksi. 

Ylli on käynyt myös muutaman kerran jäljellä. .Syyskuussa käytiin Maaritin ja Jaakon kanssa Toijalassa, Jennan kanssa Sorvassa ja pari viikkoa sitten Paulin kanssa Sastamalassa. Vähän joutuu tekemään hommia että eteneminen on hallitumpaa motivaation ja vauhdin ollessa kovia, mutta hyvän jälkikoiran siitä kuulemma saisi kun jaksaisi käydä niitä jälkiä vetämässä. Mun täytyy sanoa etten ole koskaan innostunut yhdestäkään palveluskoiralajista niin paljoa että jaksaisin alkaa suunnitelmallisesti sitä treenaamaan, mutta toisaalta oon aina ollut sitä mieltä että laji koiran mukaan ja jälki tuntuisi olevan Yllille mieleinen.

Viime viikolla otin koko komppanian mukaan ja ajelin Sannalle kokeilemaan kraniosakraaliterapiaa. Koko hoitomuoto oli mulle ihan hepreaa ja sen kliininen tausta kuulosti vähintään merkilliseltä, mutta toisaalta olin aluksi yhtä skeptinen akupunktion suhteen ja se selvästi auttoi Mököä. Ylli aloitti ja käyttäytyi just niin kuin ajattelinkin, eli ärisi silmät leimuten kun hänen vapauttaan rajoitettiin paikallapitämisen muodossa. Selän kalvorakenteista löytyi kireyttä ja munasarjojen alue vastasi hoitoon kuumotuksella, mikä voisi viitata siihen että hormonitoiminta on heräilemässä. Ylli oli siis aivan tyypillinen ikäisensä.

Utu oli seuraavana vuorossa, ja varoitin jo etukäteen Sannaa että se ei ole koskaan ollut mikään hieromisen tai muun käsittelyn fani varsinkaan jos sen tekee vieras ihminen. Lisäksi se ehti nostaa ihan hirveät kiepit kun kävelytin sen muutaman haukkuvan belgin ohi piharakennukseen, joten ajattelin että rauhoittumiseen ja rentoutumiseen menee aikaa. Vartin jälkeen se oli kuitekin jo sikiunessa, mikä oli oikeastaan ensimmäinen selkeä merkki siitä että jotain ne otteet selkeästi tekevät. Mököstä koko touhu oli lähinnä mukavaa. Sain ohjeeksi välttää treenejä muutaman päivän koska jos joku kipeytyisi se tapahtuisi todennäköisesti kolmen päivän sisällä. Mököstä huomasikin että se kankeutui selkeästi muutamaksi päiväksi ja halusi olla lähinnä omissa oloissaan. Koko porukka oli hoitopäivän illan sekä seuraavan aamun hyvin uninen, mikä on myös kuulemma tyypillistä. Oli mielenkiintoista kokeilla, tuota kun ei kovin moni tällä alueella edes tarjoa. 

Tämän viikon tiistaina kävin katsastamassa TamSKin uuden hallin ja kisaamassa Utun kanssa pari starttia. Halli oli hieno ja pohja alkujärkytyksen jälkeen yllättävän hyvä, Wütrichin radat olivat soljuvia ja melko yksinkertaisia. Tietysti kummallakin radalla oli pakko järjestää sen verran hässäkkää ettei niiltäkään vielä tulosta syntynyt, mutta henkinen puoli oli sillä kertaa balanssissa. Utua kiinnosti tehdä mun kanssa ja mulle, se oli sopivassa vireessä ja hyvin kuulolla. 

Tein kummallakin radalla oikeastaan samat mokat, eli jätin vastakäännöksen pois kriittisessä paikassa ja laitoin koiran putkeen ja sitten taas kun yritin laittaa koiran putkeen, tein aivan liian jyrkän takaaleikan ja vedin sen sieltä pois. Että voi ihminen olla tonttu, mutta ens kerralla sitten taas... Kontaktit olivat ihan jees, toki A-esteellä oli korjauksen jälkeen vähemmän vauhtia ja keinua olisi voinut vähän pohjustaa vihjeellä kun alastulo oli aika öh pikainen. Keppien sisäänmeno pelasi, hypärillä alkoi olla sen verran höpinää tötterössä että ihan loppuun asti ei malttanut. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää menoa ja mieli oli kisojen jälkeen mainio, alkaa se yhteispelikin sieltä hiljalleen löytyä myös kisoihin. 

Mitä kuuluu nenä?

Pitkästä aikaa hajuerottelua. Peltipurkit vaihtuivat valkoisiin pahvimukeihin ja purut vanulappuun joka on ollut kahvirasiassa hajustumassa. Hämymukeissa oli tottakai hämylaput. Koira odotti nurkan takana aina kun vaihdoin kuppien paikkaa, jos nyt ei pelattu varman päälle vihjeiden kanssa niin ei ikinä.

On Mökölle hirveän tyypillistä että se suhtautuu aluksi hienoisella kritiikillä tuohon tilanteeseen että mä istun naama peruslukemilla namikulhon kanssa lattialla. Huomaa, miten sen vauhti ja ilme muuttuu ihan erilaiseksi kun se saa positiivista palautetta (Utun kanssa kun aloittelin alla olevaa videota se tarjosi mulle ensin kaikki osaamansa asentomuutokset ennen kuin sain sen huomion kanavoitua laatikkoon). Virheen merkitsemisen kanssa pitää olla äärettömän hienovarainen. Teetin alkuun muutaman toiston jossa kohdekuppi pysyi samalla paikalla, joten se menee videon toisessa toistossa muistista maaten ensimmäisen viereen, kunnes itse huomaa että there's something fishy going on ja korjaa toiselle kupille. Kolmen kupin seasta se selvästi jo keskittyy etsimään oikeaa, joku taisi mulle tunnistusnoudonkin suhteen vinkata että joskus on koiralle selkeämpää kun vaihtoehtoja onkin reilusti vaan useampi eikä valinta jää kahden välille. Seuraavaksi sitten peliin häiriöhajut. 

Utulle teetin 2o2o-ottamista tarvikelaatikon päälle solidaarisuudesta kun se odotteli nätisti vuoroaan makuuhuoneessa (ja koska se jo ehti nähdä että pilkoin nakkia). Ihan nätistihän tuo jo sujuu näissä olosuhteissa pienellä liikehäiriölläkin, ideaalimpi kai olisi että se ihan konkreettisesti jo laskisi etujalat joltakin eikä aina ensin vääntäisi itseään laatikolle joka ei oikein sen rungolle riitä mutta mutta. Sport Dog Parkille voisi kai ajatella taas ottavansa kausikortin keväämmällä jotta voisi askarrella ihan vaan kontakteja kuntoon itsekseen.

Jos olisin puu taipuisin ääntäsi vasten

Tänään kävin Lahden Käyttökoirien talvinäyttelyssä avustamassa Utun lähisuvun kanssa, Utun jätin ilmoittamatta sillä hammaspuolena se tuskin olisi kovin vakuuttavaa tulosta tehnyt ja mitä tänään kehän laidalta seurasin niin melkoisen kriittistä oli arvointi. Utun äärisomalla sisarella oli mm. liian löysä kaulanahka, niin ties mitä Utusta olisi sanottu... Puheltiin vähän kasvattajan kanssa että seuraavan kerran vaikka toukokuun sivuerkkariin Noukanniemeen, eipä niitä hampaita sinne suuhun enempiä ilmesty mutta for fun. 

Tasasin unirytmiäni ja kiskoin itseni eilen yhdeksän jälkeen lenkille ja innostuttiin tekemään pikkupakkasessa kymppi, josta koirat saivat olla suurimman osan vapaana. Hyvittelin myöhemmin vielä vähän lisää hiljaista viikkoa ja kävin treenaamassa kummallakin koiralla vaihteeksi rally-tokoa. Onneksi päätin taas ottaa videota touhustani, sillä nyt pitää ihan todella alkaa kiinnittämään Utun kanssa huomiota omaan kehonkieleen. Toi koira seuraisi nätimmin ja varmemmin jos mä lakkaisin varmistelemasta, keräisin ryhtini, suuntaisin katseen oikein ja etenisin aavistuksen reippaammin. 

Pitää muutenkin teettää tän tyyppistä treeniä Utulla enemmän koska esimerkiksi perusasennon toistoja tulee erilaisten liikkeiden kylkiäisenä ihan tuhottoman paljon mutta mielekkäästi. Oikealle kääntyminen paranee videon aikana ihan yhden kerran välillä. Pujottelu on vähän vaikeampi, mutta spiraali menee tosi hienosti. Pientä häiriötä ottaa kartioista, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun treenattiin niiden kanssa muuta kuin ruutua tai merkkiä. Sivulta eteen siirtymiset menivät tosi kivasti ottaen huomioon etten ole teettänyt niitä juuri yhtään, paljon suoremmin eteen kuin Mökö kahden luokankaan jälkeen.

Mökökin teki rallia sitten SM-kisojen. Annoin aika paljon anteeksi edessä olevia perusasentoja, persuksen raahaamista pitkin tanteretta ja sensellaisia höpsöttelyjä, mutta voi ei miten iloisesti ja mielissään ja tarkasti se teki hommia. Ihana Mökö, pitääkö mun nyt alkaa treenaamaan sitä voittajaan kun se pelaa noin kivasti!

Ai niin, Mökön hajuerottelu-videon kuvaamisen yhteydessä naksuttelin myös Utulle, ensiksi vihje-erotteluna seisomista, istumista ja maahanmenoa ja sitten opeteltiin ihan vain bonustemppuna sormien nimiä. Utulla on luonnostaan aika kiva tekniikka noissa asennonvaihdoissa, en ole tietoisesti pyrkinyt hiomaan seisomista mutta varsinkin seisomasta maahan laskeutuminen näyttää hauskalta ja tehokkaalta. Sitä en tiedä miten ajankohtaisiksi voittajaluokan kaukot ikinä tulevat, mutta mä tykkään teettää seisomista myös eri asennoista sillä oon yleistänyt kummallekin koiralle yhden käskyn joka tarkoittaa että pysy paikallasi neljällä jalalla seisten, ja sitä samaa käskyä käytetään jäävässä seisomisessa, asentovaihdoksissa ja luoksetulon pysäytyksessä. Lopuksi teetin vielä testinä tällaisen tehtävän jonka tarkoitus oli mitata koirien kykyä erotella käskyn kohdetta. Joku on ainakin sisäistänyt oman nimensä!

Nii ja kovat dudet reenaa Zeppelinin t-paidassa.