Kevät on, vallaton

Käytiin niissä 16. päivän epiksissä Ylöjärvellä kolmen startin verran kisailemassa ja olipahan muuten kivaa. Mulla olisi Dropboxissa videotakin, mutta koska en ole jaksanut editoida siitä muutamaa huolimattomuusvirhettä (siis aikaisempaan ediointiin liittyen) en myöskään aio toistaiseksi jakaa sitä täällä vaan tyydyn erittelemään koitosta kirjallisesti. Aloitettiin höpöhelpolta putkirallilta jossa vaihtoehtoina oli täysi rimattomuus tai 20-senttiset, joten valitsin luonnollisesti jälkimmäiset. Yhtä vähän tönkköä putkeenohjausta lukuunottamatta meni tosi kivasti ja tehtiin nolla. 

Mölli-radalla hypättiinkin sitten jo makseja. Koira jätti kolmisen estettä ottamatta, muutamassa hyppäsi tyylikkäästi pelkän siivekkeen yli kun ajatteli että why bother kun voi mennä tuostakin eikä akkakaan ole näyttämässä kunnolla että mitä pitäisi tehdä. Sisuunnuin omasta typeryydestäni kuitenkin sen verran että otettiin heti luokan lopuksi uusinta ja tehtiin se nollarata. Uusintaa ei kuitenkaan enää huomioitu palkintojen jaossa jossa jo kolmannella sijalla oli tilillä virhepisteitä, hieman syletti mutta toisaalta oli niin kivaa ettei ole paljon vinkumista. Oli hauska huomata ettei ihan hetkittäistä oksetusta lukuunottamatta jännittänyt toi yleisön edessä aksaaminen yhtään. Touko-elokuulle olisi tarjolla yhdet möllit joka kuulle Koiranpäiviä-cupin muodossa, niihin osallistutaan ehdottomasti aina kun mahdollista. 

Tuli tehtyä jotain muutakin ensimmäistä  kertaa ikinä, sillä ilmoitin Utun toukokuun 19. päivän kaikkien rotujen näyttelyyn Jämsään. Ensi viikolla olisi tarkoitus iltapuhteiksi naksutella se seisominen vähän varmemmaksi niin viikonloppuna voitais käydä sitten siellä Linnainmaan mätsärissä ja toukokuussa mennään sitten taas Jennan kanssa Tampere KV:en turisteiksi opettelemaan sitä kehäkäytöstä ettei meidän kasvattajaporukan tarvitse hävetä silmiä päästään. Ajattelin ostaa bleiserin, koska mulla olis kerrankin hyvä syy... 

Sunnuntaina käytiin ekaa kertaa porukalla TamSKin tallilla jonne olin suunnitellut pieniä tehtäviä. Mulla oli kummatkin koirat mukana, ja vaikka olikin suorastaan hermolepoa ottaa välillä se varma ja hallittu koira vuorostaan häkistä, jää piski nyt treenitauolle ja siirrän fokukseni täysin junnuun tolla vuorolla. Utulla on ollut vähän vaikeuksia pitää puikulanmallista päätään kiinni hallilla, ja vaikka onkin liikuttavaa miten sen pieni ja tehoton leuka tärisee kun se yrittää parhaansa mukaan odottaa lähtölupaa, on olemaan myös opittava ja nyt alkaa olla muutenkin jo se hetki että siltä voi jo vaatia vähän enemmän. Varsinaisesti häiriöherkkä se ei agilityssä ole, sillä silloin kun mulla pysyy homma kasassa ja onnistun olemaan kokoajan reilu ja johdonmukainen se keskittyy tasan muhun ja hommiin vaikka muut ympärillä tekisivät mitä, mutta heti kun multa menee hanskat paahtimeen se sakottaa älämölöllä ja herpaantumisella. Kiitokseksi se kuitenkin imee ihan käsittämättömällä intensiteetillä niille esteille joiden suorittamisesta sillä on edes jonkinnäköinen käsitys, voisinko saada koiristani hybridin kiitos...

Utu on myöskin siitä hauska, että se on helppo ottaa mukaan ihmisten sekaan, kaupungille, bussiin ja muihin ainakin näennäisesti jännittäviin paikkoihin, mutta se on oppinut tälläkin treenimäärällä jo haistamaan että this is where the magic happens ja nostattaa itseään heti jo autosta ottamisesta alkaen. Senkin takia on viimeistään jo otettava kuvioon mukaan se treenikentällä rauhoittuminen ja nätisti odottaminen, ettei sillä ala menemään kuppi nurin liiasta kiihtymisestä.

Eilen käytiin majalla treenaamassa Jutan kanssa tokon alokasluokkaa. Parilla ihan pienellä huomiolla parannettiin taas vähän Mökön seuraamista ja viimeistään siinä vaiheessa kun tehtiin jääviä se seurasi jo tosi hienosti ja täsmällisesti, eikä edes ennakoinut liikkurin ohjeita. Jäävää seisomista sai muistutella, mutta muuten sujui kyllä eri hienosti. Varsinkin paikkamakuu, luoksetulo ja hyppy ovat ihan kisakunnossa. Oon oikeastaan vasta tänä keväänä alkanut ymmärtää kunnolla vapautuksen ja palkan ajoituksen merkityksen Mökön vireen optimoimisen kannalta, ja ai hitto että se tekee kyllä tosi hienosti silloin kun kaikki planeetat on oikeassa asennossa. Utun kanssa leikittiin solmulelulla ja tehtiin perusasentoa ja imutusseuraamista, mutta se ahne pirulainen käy niin suurpiirteisesti palkkaan kiinni ettei vieläkään riittänyt sietokyky antaa sen nakertaa jo muutenkin kohmeisia sormia.

Ja niin, kävihän meillä hierojakin taas pitkästä aikaa. Mökön selästä löytyi toiselta puolelta yksi napakka kohta joka saatiin kuitenkin tunnissa rentoutumaan, sekä taas se sama oikea lapa oli kireänä perusasennosta ja seuruusta. Siinä missä Mökö oli taas koko tunnin enemmän tai vähemmän kiusaantunut, olisi Utu tietysti halunnut rakastaa mua, hierojaa ja Mököä yhtä aikaa, joten kepo sai pidellä sitä sohvalla josta se tuijotti syyttävästi. Päivi sitten vähän Utun mieliksi laittoi senkin kyljelleen ja vähän hieroi tassuja, ja täähän makasi reporankana silmät kiinni koko toimituksen. Ensi kerralla siis Utullekin oma tunti, kiitos!

Mua polttaa liekit Mökön pään

Entisen avomieheni varsin kehnosti toteuttama Gimmel-sovitus palvelee otsikossa kuvaamaan ei niinkään sitä että Mökö olisi jotenkin kauhean kaksinen Ghost Rider, vaan sitä miten kivasti meillä on sen kanssa mennyt viime viikolla. 

Torstaina tottiskentällä seuruun kontaktia ja luoksetulo ehkä kympistä ilman apparia, hetsausta ja suoraan sivulle. Sain hyvän vinkin kääntyä heti käskyn jälkeen radikaalisti oikealle ettei koira ala vanhasta tottumuksesta edistää eteen. Koira välissä autoon ja lopuksi Jutan ja Pinkin kanssa hömpöttelyä, lyhyt paikkis selkä käännettynä, leikkimistä ja loppupalkan saattelemana autoon. Ohjaaja kommentoi että koira on kuin eri ja itsekin huomaa, että työmoraali on varsinkin seuran kentällä ihan toinen. Oon myös malttanut olla treenailematta liikoja itsekseni ja olla palkkaamatta kaikista puolivillaisista kontaktiyrityksistä lenkillä, koira ehtii jo odottaa tottishommia kun niitä on tarjolla vain harvoin ja lyhyesti ja hyvällä palkalla. Mä melkein uskallan väittää, että jos hommat sujuu samaan tahtiin eikä hormonit heitä kärrynpyöriä, mennään vielä tän vuoden aikana kokeeseen. 

Perjantaina agilityssä ensin yksittäisinä esteinä keppejä, keinua ja A-estettä. Mökö teki ensimmäisen kokonaisen keinunsa ilman että kukaan oli vaimentamassa rämähdystä, eikä koira ollut milläänsäkään. Olin jotenkin ihan varma kun aloitettiin hommat että keinusta varmaan tulee se mörköeste, mutta huolellisesti kun pohjattiin niin keinu menikin heti kättelyssä vähän vahingossa oikein. Videolla keinun lähetyskulmat eivät vaan vielä toimi koska keinua ei ole aiemmin liitetty rataan, mä en osaa ohjata eikä koira suorita sitä vielä täydellä varmuudella. Koira on muutenkin aika väsynyt tuossa treenien loppupuolella kuvatussa pätkässä mikä näkyy mm. kontakteilta varastamisessa, ei meinaa pää pysyä enää mukana. 

Hyvilläni ja yllättynyt olin siitä miten kivaa palautetta sain perjantaina. Sen tiesin, että koira on nopeaoppinen ja tarkka eikä sillä ole juuri ongelmia lukea mua, mutta oli mukava kuulla että mä olen oikeasti paljon parempi kuin mitä itse uskoisin. Agility on kivointa mitä oon lähestulkoon koskaan tehnyt, mutta mä myönnän että se on mulle ajoittain todella, todella vaikeaa. Ollaan kuulemma edistytty koirakkona meidän ryhmästä katsoen paljon, ja vaikka itsestä tuntuukin että ainakin oma touhu on edelleen samanlaista sohloamista motivoi tällainen palaute vaihteeksi ihan hirveästi. Tällä energialla mennään sitten lauantaina korkkaamaan epikset, sitä en tiedä että ollaanko erityisen valmiita mutta eipä se häpeä ole hyllyä ottaa kun kerran uskaltaa yrittää. 

Sormet syyhyäisi jo päästä treenaamaan Utun kanssa vaikka ja mitä, sen verran kontaktinhakuinen ja iloinen tyyppi se on että ongelmat tulee olemaan satavarmasti ihan jossain muualla kuin vireessä. Oon vahvistellut sille viime viikkoina tavaroiden kantamista ja mulle tuomista ja eilen aloitettiin istumisesta seisomaan nousun naksuttelu jonka käsky yleisetetään sitten tarkoittamaan mitä tahansa tilannetta jonka päämäärä on että koira seisoo paikallaan liikkumatta. Toukokuussa ollaan menossa junnuluokkaan meidän kummankin ensimmäiseen näyttelyyn jota varten mennään harjoittelemaan huhtikuussa Linnainmaalle mätsäriin kummankin koiran kanssa, Mökökään ei ole päässyt esiintymään puoleen vuoteen. 

Oon ilmeisesti jonkinnäköisessä etuvetovastuussa meidän piakkoin alkavista TamSKin hallin treenivuoroista, joten ajattelin että ei varmaan tekisi pahaa jos keskityttäisiiin koko porukka alkuun ihan puhtaasti estehakuisuuteen, omille koirille tuun ainakin ottamaan paljon treeniä erilaisille targeteille hakemisesta. Suunnitelmaa on monenmoista siis taas eikä millään malttaisi odottaa että aika kuluisi ja lumet sulaisi.