Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Smooth, dude.

Koska mä olen aloittanut tämän harrastuksen sekarotuisella ystävälläni Mököllä, joka on pitänyt kutakuinkin parsia kokoon omin voimin, odotin innolla Acting-kennelin kasvattien sunnuntaista koulutuspäivää Noukanniemessä. Oli just niin huippua kuin ajattelinkin, sääkin suosi niin että mulla on karrelle palanut puolikuu selässä siinä kohtaa missä paita vielä paljasti ihoa mutta käsi ei ylttänyt enää rasvaamaan. 


Lähdettiin Utun kanssa ajelemaan kahdeksan aikaan Tampereelta, Mökö vietiin edellisenä päivänä porukoille hoitokoiraksi. Kymmenen aikaan saavuttiin perille Vaajakoskelle ja aloiteltiin päivä agilityllä. Meille kasattiin kymmenen esteen rata, jota kokeneemmat tekivät radan muodossa ja vasta-alkajille esiteltiin hyppyestettä ja putkea, niin suoraa kuin mutkaisaa. Utun kanssa tein 45-senttisillä rimoilla rataa. Hyppyesteet tuottivat Utulle aluksi hieman päänvaivaa, kun leveisiin siivekkeisiin tottuneen silmään putkien varassa olevat rimat olivat varmaan vähän alastomia. Alkuun siis lähinnä opeteltiin hyppäämään este, eikä kiertämään sitä. 


Otin pari ihan alle kymmenen minuutin settiä, ja kyllä siitä pienellä säädöllä puhdas rata tuli. Taas tuli tosin läksy siitä, miten pitäisi oikeasti vaan alkaa luottamaan tohon eläimeen, koska jos mä jään aina varmistelemaan että ottaako se koira sitä hyppyä niin mä oon auttamatta myöhässä ja silloin koira vielä yleensä itse lukkaa jonkun est... putken ja menee sinne. No, vastahan me tässä aloitellaan, ja varsin kiva kommentti saatiin siitä miten hienosti vuotias koira on jo melkein kisavalmis. Pitäis varmaan sallia itselleenkin jo se ajatus, että toi koira on kertakaikkiaan lahjakas. 


Syötiin pitkässä pöydässä hyvät ruoat, turistiin, uitiin koirien seassa ja valokuvailtiin paljon. Lopuksi tarkasteltiin porukalla naksutinta, jota olen tarkastellut toki ennenkin, ja jota apuna käyttäen otin pitkästä aikaa kapulanpitoharjoituksia. Hyvin oli pölliellä muistissa, kun nosti melkein itsestään kriteeriä joka tarjonnalla. Sitten kävin tarkastelemassa kun Muru havainnoillisti laatikkokontaktejaan ja tein eteenistumistreeniä ja luoksetuloja. Hyviä ajatuksia tarttui, mutta valitettavasti myös hieman kuumottava tunne siitä miten paljon hommaa on edessä... Hieno reissu kyllä vielä hienommassa seurassa, seuraavaa miittiä odotellessa. Harmi kun sitä on itse vaan sen verran etelämpänä, ettei ihan jatkuvasti tule ajeltua.


Ilmoitin Mökön eilen ekstemporee seuran tokoporukan järjestämään kisanomaiseen treeniin, jossa sai itse valita suoritettavat liikkeet. Alkuperäinen ajatus oli teettää hihnassa seuruu, luoksetulo, hyppy ja paikkis, mutta koska koira oli yllättäen ihan älyttömän hyvässä vedossa otettiin pakkaan vielä hihnatta seuruu ja jäävä maahanmeno. Ihan sairaan hyvää tekniikkaa tuli taas, eikä olla kuitenkaan Tanjan kanssa tehdyn treenin jälkeen tehty kuin muutama naksuttelu. Se nyt alkaa vaikuttaa siltä että tuo kisatilanne nostaa Mököä sittenkin vähän lajiin katsomatta, aiemmin kun olin ihan varma että juuri se jännite paineistaa sen. Mulla on jotenkin virheellisesti edelleen sellainen käsitys että toi koira on jotenkin överin ohjaajapehmeä ja menee rikki ihan kaikesta, kun ei se niin ole. Nyt varsinkin kun se alkaa olla aikuinen, se on varsin itsevarma ja tasapainoinen harrastuskoira joka ei tosiaan ole turmeltunut mun tekemistäni virheistä. Olin tähän päivään itseasiassa niin tyytyväinen, että ilmoitin Mökön elokuussa järjestettävään kokeeseen lähipaikkakunnalle. Syteen tai saveen, tuomari on kiltti ja Mökö todistetusti osaa. Nyt toivotaan vaan että mahduttaisiin, ja ettei Mökö ehtisi aloittaa juoksuja (ja että koepäivänä ei olisi kova helle). 


Utulle naksuttelin vähän lisää kapulatreeniä, jossa pääsin jo siihen pisteeseen että voin päästää kapulasta irti koiran istuessa edessä. Kädet vaan alkoivat loppua kesken, kun pitäisi naksauttaa, pidellä kapulaa ja jostain vähän palkatakin. Tehtiin myös perusasentotreeniä vaihtelevista kulmista ja istu-maahan-siirtymiä. Mä niin tykkään ton pienen eläimen tavasta tehdä töitä, jos Mököllä olisi edes puolet tosta moottorista niin hitto mitä koiria olisi näpeissä. Utun keppiprojekti on myöskin pyörähtänyt toden teolla käyntiin, mutta se on toisen postauksen juttu se. 

Kaikki tekstin kuvat on ottanut Karoliina S, kiitos vielä kuvista!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Times ablaze


Nahkasalama kokonaiset 1-vuotta tänään!
Kuvista kiitos Martti Jussilalle.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hienoja eläimiä

Kun jättää taas näin pitkäksi aikaa päivittämättä, tulee helposti eteen se ongelma, ettei lainkaan enää muista mitä oli tarkoitus edes päivittää! Toisaaltahan se kertoo siitä, ettei sensaatiomaisia juttuja ole päässyt kertymään ainakaan satamäärin. Ollaa vietetty monta tuntia heinäkuusta Sport Dog Parkilla treenaillen niitä juttuja joiden on treeneissä huomattu tuottavan vähän päänvaivaa, esimerkkinä nyt vaikka niistoja, putkikulmia, keppejä ja kontakteja.


Koiralogistiikkayksikkö alkaa olla viimein valmis. Tilasin Lemmikkistoren alesta väliseinällä erotetun tuplahäkin, jonne kävin viime viikolla ostamassa vielä Mustista & Mirristä teddykarvaisen alustan liukuesteillä. Kyllä nyt kelpaa talvellakin lepuuttaa takalistoa autossa, kuva pitää muistaa ottaa jokin päivä.

Heinäkuun helteillä Utusta tosiaan kuoriutui ihan pesunkestävä uiva koira. Neljännellä uintikerralla lähti jo mielissään allekirjoittaneen ja kepon perään järven selälle, piti jo ihan kääntyä itse takaisin ettei se ylitä omaa kestokykyään kun liikuntamuoto on vielä niin vieras.


Perjantaina oltiin treenailemassa Tanjan kanssa Kaupin ja Petsamon rajamaastossa sijaitsevalla isolla hiekkakentällä. Mökölle tuotti heti alkuun hankaluuksia ensinnäkin ottaa makuuasento vierellä, ja jostain syystä pysyäkin siinä. Oikeastaan vasta perjantaina rupesin enemmän ajattelemaan, että täähän tuotti lievää päänvaivaa myös kokeessa, ja joskus aikaisemmin treeneissäkin. Ja yleensä nimenomaan silloin, kun rivissä on monta koiraa ja ilmassa lentää useampi yhtäaikainen käsky. Otin asian tehosyyniin ja tänään käytiin pihalla naksuttelemassa kaikenmoisista maahanmenoista. Jäävä onnistuu hienosti, mun peruuttaessa sujuu sekä seuratessa niin että pysähdyn samalla, mutta joku tossa sivulla makaamisessa tökkii ja koira ponnahtaa melkein samantien perusasentoon. Ei muuta kuin nakillinen pari kertaa viikossa, jospa se siitä alkais suttaantumaan.

Seuruu sen sijaan oli yllättävän hyvää. Selvällä sekunnin tauottamisella, reippaalla askeleella ja pystyllä asennolla paine pysyä perässä kasvaa ja koira seurasi omalla tasollaan jopa todella hyvin. Käännöksetkin sujuivat mainiosti, kun keskityin itse antamaan koiralle aikaa rekisteröidä käännös. Utu teki perusasennon kontaktia Tanjan tepastellessa vieressä, ja vaikka kontakti olikin vähän tikkaavaa alkoi koira selvästi saada juonesta kiinni. Seuruussa ei ollut kuulemma mitään moitittavaa, se on munkin makuun kaunista.


Maanantaina mentiin kentälle talkoilemaan Koiranpäiviä CUPin heinäkuun osakilpailuun, ennen radanrakennusta otin Utun kanssa seuruuta, pienen paikkamakuun, luoksetuloja ja tokohypyn. Koira teki tosi hienosti hommia lelupalkalla, olin ihan yllättynyt kun se oli tavallistakin täpäkämpi. Toimin ratahenkilönä sekä möllien että kisaavien radalla, ja otinpa yhden startin kummassakin kisassa ensin Utun, sitten Mökön kanssa.

Utu kärisi ja hinkui sen muutaman minuuttia mitä odoteltiin vuoroa radalle, mutta fokus kohdistui sitten just sinne minne pitikin kun jätin sen odottamaan lähtölupaa. Mulle tuli tuttu pakokauhu että nyt en ehdi mitään, joten sen sijaan että olisin järjestänyt itseni ehtimään, tyydyin vaan säntäilemään nopeasti paikallani joten en tietenkään sitten ehtinyt yhtään mihinkään. Utu jollain hämmästyttävällä tuurilla kuitenkin poimi ensimmäiset 11 estettä aivan kuten olin ajatellutkin, vaikka radan keskivaiheilla en ehtinyt tekemään juuri muuta kuin huutamaan. Radalla oli 12. esteenä mun oikealla puolellani mutkaputki jonka kauimmaiseen päähän koira oli tarkoitus saada hypyltä, ja lähdinkin kääntämään sinkoilevaa koiraa niin jyrkästi että se imaisi kuitenkin lähempään päähän, vaikka pelkäsin että se ampuu suoraan edessä olevalle muurille. Laitoin koiran uudestaan putkeen, mutta jäin auttamatta tielle jonka takia muurille haku epäonnistui ja päälikappale tippui. Mölleissä ei hylkyjä jaeltu, vaan tulos oli 25. Ihanneaika alittui yli 20 sekunnilla, mitä se olisi ollutkaan jos mulla olisi paketti pysynyt kasassa. 

Kaikenkaikkiaan olen hirveän tyytyväinen koiran hienoon työskentelyyn, vähän tarkemmalla ohjauksella suoritus olisi ollut puhdas mikä on hirveän hyvin noinkin vaikealta radalta kun koira osallistui ensimmäistä kertaa kisanomaiseen tilanteeseen. Mökö oli niinikään tosi hienona, sen vauhti vaan löi mut ällikällä kun se oli ensin kerännyt pari tuntia kierroksia autosta katsellessa. Rengas ohitettiin ensimmäisellä yrittämällä sekä harjoituksen puutteesta että myöhästyneestä ohjauksesta johtuen ja kepeissä sattuneen klikin jälkeen unohdin seuraavan esteen sijoituksen, joten pari vitosta napsahti sekä pari sekuntia yliaikaa tuloksella 11,79. Mutta hei, kakkosluokan tasoinen rata, kontaktit pelasi ja olisivat varmaan pelanneet ilman turhaa varmisteluakin. Ei me kauhean kaukana enää Mökön kanssa olla virallisista kisoista, ensi vuoden alkuun suunnittelin tilaavani lisenssin ja sitten katsellaan vaikka kevätstartteja. Eräs ystävällinen henkilö otti videolle kaikki kilpailutason maksit, tässä Mökön suoritus vielä (hyvä mieli tuli, kun videota tiedustellessani sain kuulla kuvaajan pitäneen ohjaustavastani - itse olisin tykännyt enemmän jossen olisi ollut jälleen kerran aina myöhässä). Mutta tyytyväinen olen kumpaankin agilitykoiraani. 


Sunnuntaina lähdetään Utun kanssa heti aamusta kohti Haapaniemeä ja kasvattitapaamista, en malta odottaa että saan näppeihini tilaamani tiimihupparin ja näyttelypussukan ja pääsen tusinan Utun keskipisteeseen!