Kevättä kohti

Törmäsin sileäkarvaisten collieiden Facebookryhmässä rodun harrastajaan joka valmistaa käsityönä naruleluja koirille. Mulle harvoin tulee mitään mulle toi - kohtauksia koirien varusteista, varsinkaan leluista, mutta näitä kun satuin vilkaisemaan niin pistin Sannalle heti postia ja tilasin kummallekin koiralle pallopunokset treenileluksi, meillä kun tykätään sekä palloista että repimisestä. Käyttäjät totesivat lelut heti mainioiksi, Sannan blogissa voi tutustua tuotteisiin lisää.

Narupallojen lisäksi tilasin itselleni Stadiumin alesta juoksutrikoot joissa näytän hölmöltä, mutta joissa oon myös toivottavasti äärimmäisen aerodynaaminen. Saatiin kolmas treenaaja tottisporukkaan ja varasin mainitsemani hallin kevätkuukausiksi ja hiihtoloman viettoon lähdetään Helsinkiin jossa osallistutaan Savikon Sepon yksityisopetukseen sekä ryhmätunnille. Ja kohtahan se on kevään Acting - koulutuspäiväkin edessä. Koiramenojen laskeminen ei ole ollut tässä kuussa enää yhtään niin mielenkiintoista sattuneesta syystä, mutta saadaanpa taas tohinat kohilleen. Mikrobiologian laboratoriossa on jäljellä viisi työpäivää ja sitten se on adjö.

Uuteen ruokavalioon siirtymisestä on nyt kolmisen viikkoa ja sen suhteen en kyllä voisi paljon tyytyväsempi olla, ei nikotella, närästellä tai maiskutella puhumattakaan siitä että mahat voivat mainiosti ja ruoka ei ole ikinä hävinnyt kupeista samalla tahdilla. Mössön pyöräyttämiseen menee viisi minuuttia ja se on musta oikeastaan aika hauskaa puuhaa. Miksi en ymmärtänyt kokeilla tätä aiemmin.

Helsinkiviikonloppu

Perjantaina ajeltiin koirien kanssa Helsinkiin Tiinan, Snön ja Ån luokse. Mulla oli hyvin pitkältä ja raskaalta tuntunut viikko takana, joten ilta kului lähinnä pizzan ja elokuvan parissa. Tiinalla on ihan kelvollinen arsenaali erilaisia DOBO-välineitä, joten kokeilin kummallekin koiralle isoa "munapalloa" sekä sheippailin asettelemaan tassuja pienemmille tasapainotyynyille.

Mökö ei uskaltautunut seisomaan munapallolle, mutta Utu loikkasi sille namin perässä hyvin ennakkoluulottomasti. Kyllä sai pieni koira tehdä paljon hommia että pysyi tasapainossa namia syödessä. Mukava lisä olisi kyllä omaankin valikoimaan, mä kun oon niin laiska teettämään muuten kehonhallintatreeniä.

Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin Hyvinkään tienoilla olevalle hiekkakuopalle juoksuttelemaan koiria. Päivällä vietettiin muutama tunti Messarin koiranäyttelyssä. Katseltiin muutama tovi bordercollieita, nahkoja ja pyrrejä, käytiin katsomassa DOBO-lajiesittely ja tutkiskeltiin myyntikojujen tarjontaa. 

Mulla oli alunperinkin ajatuksena vierailla D&Cn pisteessä, ja kun merkkikartiot olivat messutarjouksessa ja niitä sattui saamaan ihan mahdottoman pinkkinä niin otin neljän setin. Ruutunauha oli sen verran suolaisissa hinnoissa että sen ajattelin käydä ostamassa tekstiilitukusta. Näillä mä voinkin aloitella ruutua, merkkiä, rally-tokon pujottelukylttejä ja käyttää kisanomaisissa rekvisiittana. Siihen kojuun olis saanut muutaman pennin uppoamaan jos olis ollut ylimääräistä, vielä jäi naru - ja lussupallot hyllyyn odottamaan sitä hetkeä kun luon taas itselleni uusia tarpeita.

Illalla mentiin vielä aksaamaan Ojankoon. Mä olin omin pikku kätösin miettinyt meille vuorostani radan, joka toimi ihan mukavasti. Mökö teki yhden viisiminuuttisen hyvän mielen treenin välipalkoilla ja maalissa odotti alumiinivuoallinen Shebaa, voi miten iloinen ja mielissään se oli ja eteni reippaasti. 

Mun kännykästä oli akku niin vähissä että jouduin lataamaan sitä hetken hallin seinän pistokkeessa että sain pari minuuttia videota viimeisestä osiosta jossa koiralta oli jo enimmät mehut imetty. Ihan näin hallitusti ei siis yllättäen mennyt alkuun, vaikka kyllä meillä alkaa jo yhteistyö enimmäkseen onnistua, Utu oli kaikenkaikkiaan hirveän hyvin kuulolla. Mä käytin tällä kertaa ääntäni ja ohjaavaa kättäni hallitusti, oon kiinnittänyt huomiota että helposti ihan näpeissäkin olevissa tilanteissa signaalit muuttuuvat kiihtyneiksi ja vähän hätäileviksi. Oon muutenkin pyrkinyt karsimaan suullisia käskyjä koska vartaloa koira kuitenkin enemmän seuraa ja mulle jää enemmän aikaa ajatella kun en lätise, mä kun en naiseksi mikään erityisen lahjakas multitaskaaja ole.  Kotiläksyksi annan itselleni teettää koiralla kuitenkin vähemmän toistoja, vaikka se innokas onkin ja on noinkin nopea treenin lopussakin. Ei tarvitse ylityöstää jos sujuu vähemmälläkin.

Aksasta lähdettiin sitten ajelemaan takaisin Pirkanmaalle superkivasta koiraviikonlopusta väsyneinä. Koirat jäivät nukkumaan ja meitsi lähti vielä muutamalle pitkälle pikkujoulurientoihin jotka lopulta venähtivät niin että tänään ollaan maattu koko porukka sohvalla syvään huokaillen. Hyvää tasapainoa, etten sanoisi.

Irtovuoro Demarilla 23.11

- En meinannut millään saada välistävetoa toimimaan Utulla, olin aina myöhässä ja pelkkä vastakäsi ei tosiaan riitä kokemattoman ja kiihkeän koiran kanssa. Sitten kun aloin kunnolla kääntää myös rintamasuuntaa alkoi homma toimia. Utun toistonkestävyys on agilityssä kyllä ihan mieletön, ja mä oon enimmäkseen myös muistanut panostaa siihen että koira saa iloisesti palkan silloin kun mä teen väärin.

- Utu keksi, että jos este on yli 50 senttiä korkea, siitä on helpompi mennä alitse. Nyt tosissaan sitten treeniä jo ihan isojen koirien estekorkeuksilla ja hyppytekniikkaa! Yhdellä onnettomalla hypyllä palkkasin epähuomiossa alituksen, eikä meinattu saada koiraa siitä millään yli vaikka viritettiin parhaimmillaan neljä rimaa ristiin varsinaisen riman alapuolelle. Koira puski rimat kaulassa palkatta siitä läpi varmaan kolmesti koska ei haittaa ja on niin hiton hauskaa vaikka vaan hengittäis...

- Hyppy lähti yhden tehosession jälkeen sujumaan ja merkattuani erään hyvän pätkän suullisesti, koira palkkasi itsensä kepeillä jotka sattuivat olemaan linjassa hypyn kanssa. Se haki oikean sisäänmenovälin hienosti ja pujotteli täysin tyynesti kepit loppuun asti ja meni vielä seuraavaan putkeen samalla kun mä odottelin suu auki siellä toisessa päässä hallia. Mä oon jotenkin kuvitellut että suora lähestyminen on sille vaikea ja että mun pitää olla aina siellä keppien alkupäässä avustamassa, mutta sehän meneekin paljon paremmin kun mä jään suosiolla kauemmas ja annan sen hoitaa itse sen mitä sille on opetettu. 

-  Kaikenkaikkiaan enemmän luottoa koiraan. 

- Otin noutokapulan halliin mukaan Utun toisen pätkän aluksi ja tehtiin pari hyvää ja iloista noutoa. Laskin kapulan tavaroideni sekaan kentän reunalle, ja kun palasin takaisin miettimään että mistä kohtaa lähdetään jatkamaan sainkin yhtäkkiä kapulan käteeni. Kiitin, vein takaisin ja ehdin hädintuskin pois kapulan luota kun Utu taas jo toi sitä, että hei sä unohdit tän tonne. Sen jälkeen kun Utu lähtöluvan saatuaan lähtikin hakemaan taas kapulaa, päätin että nyt se menee piiloon. Ja tää oli se koira, jonka palautuksen nihkeyden kanssa tehtiin tossa hetki aika huolella hommia..

- Se kapula jäi tietty sinne halliin... Käyn huomenna ohi ajaessani katsomassa että oisko se jollain ilveellä edelleen siellä, mutta tilasin kuitenkin jo uuden 250 grammaisen puukapulan samalla kun tilasin Utun hartaasti odotetun joululahjan eli Back On Trackin verkkoloimen, joka oli Peten koiratarvikkeen nettikaupassa alennuksessa.

Got everybody on the floor going... cat

En oo missään välissä ehkä kenties muistanut kirjata ylös, mutta Kostaja, Conkistador, Rankaisija "Beltsi" on asunut meidän kanssa väliaikaisesti viimeiset kuusi viikkoa huoltajansa harjoitellessa kovasti tulevaa ammattiaan Päijät-Hämeessä. Ensi viikonloppuna onneks... valitettavasti Beltsi matkaa takaisin syvemmälle Itä-Tampereelle, mutta sitä ennen yhet sille!

Ennen kesän jäljiltä takaisin opiskelijabudjettiin siirtymistä ehdin tehdä parit hankinnat. Mä oon käynyt agilitytreeneissä viime kuuhun asti aika satunnaisilla kengillä, lenkkareilla, tennareilla - panostin jopa niin paljon että ostin halpahallista muutaman kympin "agilitylenkkarit" jotka koki väkivaltaisen kuoleman Utun hampaissa ehkä kaksi kuukautta myöhemmin. Koska halpalenkkarit teurastettiin ja Jutan kulmakarvat teki villiä paheksuntaa enteileviä liikkeitä aina kun mun lenkkarit ilmestyi autosta, satsasin satasen ja ostin Salomonin Speedcrossit kaikkein absurdeimmassa värissä mitä löysin. Ja my god miten hyvältä pystyykään yksi kenkä tuntumaan jalassa, ja miten astetta paremmaksi mun ohjaamiseni muuttuikaan kun mun liikkumisestani tuli niin paljon vaivattomampaa. Enää en kyseenalaista siis hyvien agilitykenkien tarpeellisuutta.

Toinen äärimmäisen tarpeellinen heräteostos (...) syntyi kun joku huomasi koirafoorumilla että perhana kun lähtee Peteltä halvalla sadetakkia ja siitä se idea sitten lähti. Mökö on sateessa yhtä vaivaton lenkkikaveri ku pulkka kesäkuussa joten ehkäpä nyt uskallamme pidemmäksi aikaa syysmyrskyyn. Utukin siristelee pieniä tehottomia mustia silmiään aina sateella että jospa sillekin tulisi nyt parempi mieli kirkkaanoransseissa tamineissaan. Syksyn näkyvyyttä parannettiin vielä Clas Ohlsonin tiskiltä löytyineillä pantaan kiinnitettävillä lediklipsuilla, Mökölle vihreä koska Mökö on jediritari ja Utulle punainen koska Utu on Sith-lordi. 

Oon ollut koko menneen viikon kipeä joten koirat makasivat maanantain tokon ja torstain agilityn välisen ajan laakereillaan, ja selväksi ainakin tuli millaisen patouman sillä saa aikaiseksi. Torstain treeneihin menin sysäämään koirat muiden huomaan ja tuijottelin ihastuneena kuinka hienosti ne menevät kun meno ei kaadu ohjaajaan virheisiin. Utulle on neljän kepin suora linja nykyään piece of cake joten suuruudenhulluuden vallassa ja puoliksi oikeastaan vitsaillen esiteltiin sille 12 kepin suora - ja I'll be damned mutta sehän meni sen. Ei tokikaan oppikirjamaisesti ja useammalla toistolla siellä ilmeni sitten kaikenmoista höpinää, mutta ihan ällistyttävän mainiosti siihen nähden ettei se ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yli kuutta keppiä. Koodasin heti Anne-Marille että voitaisko katsoa että oliko se vahinko ja käytiinkin sitten lauantaina harjoittelemassa lisää ja kyllä, se meni ne taas. Nyt vaan hitosti toistoo niin niistä tulee makeet, kun ne on jo nyt nopeammat ja itsenäisemmät kuin Mököllä on vuoden treenin jälkeen. Ta-i-ta-va Utu. 

Lokakuun lopulta löytyi kuitenkin vielä sitten sellainen tokokoe johon mielin ilmoittamaan Mökön. Heti seuraavana päivänä alkaa mun loppuvuoden kattava ammatillinen harjoitteluni joten olishan se nyt sweet saada se TK1 tehtyä tän vuoden puolella - ja jos se kahdessa kokeessa on tehnyt kaksi ykköstä niin jopa minä myönnän että taidetaan me jotain osatakin. Tokoinnostus on muutenkin alkanut palailemaan taas Mökön menestyksen myötä. Utun kanssa oon pyrkinyt heti monipuolistamaan ja treenin alla on yhtä lailla avoin kuin alokasluokkakin. Tavoitteena olisi että toista TK1-koiraa en lähtisi leipomaan vaan tähdättäisiin siihen vähän kirkkaampaan avaimenperään Utun kanssa, vaikka kyllä mä taidan käydä edes jonkun tuloksen tekemässä Mökölläkin avoimessa. Spekulaatiota spekulaatiota, katsoo nyt miten aletaan pelata yhteen kun Utua vähän tavoitteellisemmin ruvetaan suitsimaan mutta so far en näe mitään estettä sille etteikö meillä voisi olla ihan urkua auki tokonkin puolella - Utu toki jos saisi päättää niin esteitähän me vaan hypittäisiin.

Meidän torstain agilityryhmä siirtyy seuraavalla viikolla halliin ja koska mä en paikkakunnalla hetkeen ole niin en talvipaikkaa meille hankkinut. Jonkin verran on pakko harrastaa ettei pää leviä, mutta ihan hyvää mahtaa tehdä pieni tauko tähän väliin, johan se colliekin kohta juoksee toiset juoksunsa ja kasvaa ehkä vahingossa aikuiseksikin. Mäkin ehkä valmistun joskus!

Tuunausfiilistelyä

Vein  monen kuukauden passiivisen haaveilun Antassun pantatarvikkeista joulun alla päätökseen tilaamalla vähän fleeceä, koristenauhoja ja solkia sekä lenkkejä. Valikoima oli valtava, mutta koska mä diggaan eläinkuosia (joka toistuu mulla kotonakin, how classy...) tilasin kolmea eriväristä seepranauhaa koska en osannut valita mikä olisi kivoin phihih. Mökö sai jälleen yhden solkipannan lisää, Utulle askartelin puolikuristavan koska sen puikulanokka on vähän hasardi kiinteiden pantojen kanssa.

Aika kivat tuli ensimmäisiksi DIY-pannoiksi! Fleece ei riittänyt kahteen pantaan ja koska Utulla on kuitenkin valkoinen kauluri, pistin mustaa tikkikangasta pannan pehmusteeksi. Ja tältä ne näyttää sit vielä kaulassa.