Perjantaina ajeltiin koirien kanssa Helsinkiin Tiinan, Snön ja Ån luokse. Mulla oli hyvin pitkältä ja raskaalta tuntunut viikko takana, joten ilta kului lähinnä pizzan ja elokuvan parissa. Tiinalla on ihan kelvollinen arsenaali erilaisia DOBO-välineitä, joten kokeilin kummallekin koiralle isoa "munapalloa" sekä sheippailin asettelemaan tassuja pienemmille tasapainotyynyille.
Mökö ei uskaltautunut seisomaan munapallolle, mutta Utu loikkasi sille namin perässä hyvin ennakkoluulottomasti. Kyllä sai pieni koira tehdä paljon hommia että pysyi tasapainossa namia syödessä. Mukava lisä olisi kyllä omaankin valikoimaan, mä kun oon niin laiska teettämään muuten kehonhallintatreeniä.
Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin Hyvinkään tienoilla olevalle hiekkakuopalle juoksuttelemaan koiria. Päivällä vietettiin muutama tunti Messarin koiranäyttelyssä. Katseltiin muutama tovi bordercollieita, nahkoja ja pyrrejä, käytiin katsomassa DOBO-lajiesittely ja tutkiskeltiin myyntikojujen tarjontaa.
Mulla oli alunperinkin ajatuksena vierailla D&Cn pisteessä, ja kun merkkikartiot olivat messutarjouksessa ja niitä sattui saamaan ihan mahdottoman pinkkinä niin otin neljän setin. Ruutunauha oli sen verran suolaisissa hinnoissa että sen ajattelin käydä ostamassa tekstiilitukusta. Näillä mä voinkin aloitella ruutua, merkkiä, rally-tokon pujottelukylttejä ja käyttää kisanomaisissa rekvisiittana. Siihen kojuun olis saanut muutaman pennin uppoamaan jos olis ollut ylimääräistä, vielä jäi naru - ja lussupallot hyllyyn odottamaan sitä hetkeä kun luon taas itselleni uusia tarpeita.
Illalla mentiin vielä aksaamaan Ojankoon. Mä olin omin pikku kätösin miettinyt meille vuorostani radan, joka toimi ihan mukavasti. Mökö teki yhden viisiminuuttisen hyvän mielen treenin välipalkoilla ja maalissa odotti alumiinivuoallinen Shebaa, voi miten iloinen ja mielissään se oli ja eteni reippaasti.
Mun kännykästä oli akku niin vähissä että jouduin lataamaan sitä hetken hallin seinän pistokkeessa että sain pari minuuttia videota viimeisestä osiosta jossa koiralta oli jo enimmät mehut imetty. Ihan näin hallitusti ei siis yllättäen mennyt alkuun, vaikka kyllä meillä alkaa jo yhteistyö enimmäkseen onnistua, Utu oli kaikenkaikkiaan hirveän hyvin kuulolla. Mä käytin tällä kertaa ääntäni ja ohjaavaa kättäni hallitusti, oon kiinnittänyt huomiota että helposti ihan näpeissäkin olevissa tilanteissa signaalit muuttuuvat kiihtyneiksi ja vähän hätäileviksi. Oon muutenkin pyrkinyt karsimaan suullisia käskyjä koska vartaloa koira kuitenkin enemmän seuraa ja mulle jää enemmän aikaa ajatella kun en lätise, mä kun en naiseksi mikään erityisen lahjakas multitaskaaja ole. Kotiläksyksi annan itselleni teettää koiralla kuitenkin vähemmän toistoja, vaikka se innokas onkin ja on noinkin nopea treenin lopussakin. Ei tarvitse ylityöstää jos sujuu vähemmälläkin.
Aksasta lähdettiin sitten ajelemaan takaisin Pirkanmaalle superkivasta koiraviikonlopusta väsyneinä. Koirat jäivät nukkumaan ja meitsi lähti vielä muutamalle pitkälle pikkujoulurientoihin jotka lopulta venähtivät niin että tänään ollaan maattu koko porukka sohvalla syvään huokaillen. Hyvää tasapainoa, etten sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti