Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Suomen Collieyhdistyksen 70-vuotisjuhla

Viime lauantaina pakkasin nuoriso-osaston ja kevythäkin Toyotaan ja lähdin tyypilliseen tapaani eli myöhässä posotteleman Laukaan Vihtavuoreen. Juhla oli alkanut jo perjantaina tokon rotumestiksillä, mutta mulla ei ollut tällä haavaa sinne koiraa joten aloiteltiin erikoisnäyttelyllä. Kiitos kasvattajanimen oltiin tietysti Utun kanssa luokan ensimmäiset, mutta ehdittiin ihan mainiosti paikalle. 

Utu ei ole käynyt edes mätsärissä yli kahteen vuoteen, joten hyvä käytös oli osittain varmaan shokkia siitä että vieras setä tuli ja tarttui suorilta käkättimeen aika tottunein ottein. Mä en tietysti osannut esittää yhtään niin kuin en osaa esittää mitään meidän koirista, mutta siinä riipuin narun päässä kun brittisetä Alan Jones lausui tuomionsa joka kuului näin. 

Teet correct. Feminine type. Would like a little stronger overall of bone and substance. Clear (clean?) head. Nice eye & expression. Would like a little more underjaw. Coat of good texture and colour. Movement sound, but would like a little more reach and drive. Could be a little tighter front and back. AVO-EH. 

Etukäteen ajattelin että H saattaisi olla sellainen realistinen arviointi, mutta käy se näinkin. Sehän nyt oli jo tiedossa että kaikkea on turhan vähän, liikkeet nyt todennäköisesti johtuvat tönköstä esittäjästä. Esiinnyttiin vielä Utun emän jälkeläisluokassa sekä kasvattajaluokassa jossa kummassakin sijoituttiin neljänsiksi eli päästiin juuri palkinnoille. Jälkeläisluokan tuomarin mielestä meillä oli heikot turkit ja turhan heterogeeninen ryhmä, kun taas kasvattajaluokan tuomarin mielestä turkit olivat hyvät ja koirat edustivat yhtenäistä tyyppiä (naurattaa tää erityisesi siksi että Utu 17 kg ja Pongo 32 kg aseteltiin peräkkäin kasvattajaluokassa). Notta tässä se tuli oikeastaan taas tiivistettyä miksi tää harrastus ei mulle uppoa kyllä niin yhtään, mutta kiva tapahtumahan tuo erkkari muuten on kun näkee vähän kaikkia. 


Sekä Utu että Ylli luovuttivat putkelliset verta Hannes Lohen geenitutkimukseen paikan päällä. Utun luovutus sujui paheksuva ilme naamalla korvat lintassa mutta Ylli ei kyllä nauttinut tilanteesta edes puolta sekuntia. Iltapäivä vietettiin meidän majapaikassa eli Utun Iita-sisaren ja Ville-velipuolen kotona, jossa Ylli otti selkäänsä perheen kissalta ja tutustui ensi kertaa lampaisiin (ja oli ottaa selkäänsä myös niiltä). Illalla syötiin Varjolan tilalla juhlaillallinen jonka aikana pidettiin rotuyhdistystä koskevia puheita ja lopuksi vielä collievisa.

Sunnuntaina törötin pieneltä ikuisuudelta tuntuneen ajan odottaen omaa luokkaani rally-tokon rotumestiksissä, joka oli tietysti päivän viimeinen. Keli oli välillä aurinkoinen, välillä sateinen, välillä tuulinen mutta yhtä kaikki todella hiostava ja kostea ja vaikka käväisinkin ihan kelvollisella lenkillä koirien kanssa välissä oli rataantustumisen jälkeen autosta nouseva koira lievästi sanottuna tavallista innottomampi. Rata oli kuitenkin melko helppo ja koirasta oli taittunut juuri sopivasti se eniten virheitä aiheuttava höpinä pois, joten se meni kuitenkin sitten vallan mallikkaasti. Ajattelin maalissa että 90 paremmalle puolelle varmaan jäätiin jos en tössötellyt mitään huomaamattani, mutta kun valuin kisatositteeni perässä toimistolle selvisi että ei sinne tullut edes niitä perinteisiä talutinvirheitä eli täydet 100 pistettä ja RTK1. Alokasluokan colliekisassa toinen sija ja koko kisassa 3. palkinto. Pitänee lötköttää koiraa jatkossakin ennen rallikisoja...

Summa summarum, äärimmäisen kiva juhlaviikonloppu niin ohjelman, majoituksen kuin tulospuolenkin osalta. Huomenna jatketaan collieporukalla höntsäilyä kun kisataan kilpailevissa makseissa Agirodun joukkueviestissä äärimmäisen hölmöiss asusteissa, saa nähdä mitä saadaan aikaan.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Noukanniemi 24.5



Very feminine but lacking in body weight. Head pattern ok, but very fine in muzzle. Eye could be darker. Acceptable angulations. Good tailset. Moved well. Nick Smith, NUO - EH.

Hauska lämmin päivä, jonka aikana Utu todettiin jälleen kerran turhan pikkuiseksi kaiken kaikkiaan eikä sieltä sen kummempaa ylistyksenaihetta sitten muutenkaan löynyt. Tämä laji se on mulle edelleen vieras ja vieraaksi saa myöskin jäädä. Kuvan on ottanut Karoliina Savolainen.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Dear Diary

Lauantaina 3.8 ToiSKin kentällä hyppytekniikkaa Anne-Marin kanssa, harjoittelemassa Pilke, Utu ja Mökö. Aloitus viiden hypyn suoralla, etutassut kourunpuolikkaalle ja tasaloikkaa loppuun saakka etupalkalle. Etäisyyksiä vaihdellen ja lopuksi keskimmäiselle hypylle okseri. Äärimmäisen kuuma päivä, rimat matalalla. Mökö vaati muutaman helpotuksen, Utu teki alusta loppuun täysillä ja juuri kuten piti. Kummankin hyppytekniikka, myös Mökön, kuulemma oivallinen.

Sunnuntaina 4.8 Nokialla ryhmänäyttelyssä Jennan, Maran ja Utun kanssa. Suomalainen tuomari Paula Rekiranta, yksi narttu junnuluokassa.
Tasapainoinen, erittäin hyväntyyppinen nuori narttu. Narttumainen pää. Vielä hieman löysä purenta. P2 alhaalta vasemmalta puuttuu. Hyvä ilme. Hieman pitkät korvat. Hyvä kaula. Lavat voisivat olla viistommat. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Rodunomaiset, vaivattomat, kevyet liikkeet.
Laatuarvosteluna EH ja luokkavoitto, luonnollisesti. Hammaspuutetta ei Jämsässä huomattu eikä totta puhuen ollut mullakaan tiedossa, maitohampaana mokoma löytyi kyllä. Handeri ei muistanut taaskaan kiinnittää huomiota niskalinjaan, pitää kokeilla esittää edestä ensi kerralla.  Muuten melkeinpä positiivisempi arvostelu kuin toukokuussa, edestä on tosiaan vähän turhan suora mutta takakulmaukset on hienot ja erityisesti lämmittää vaivattomat ja kevyet liikkeet. Utun ravi on kyllä äärimmäisen kaunis, tosin eipä tuosta koirasta hienompaa ole mulle muutenkaan olemassa. Myös käytös oli hillittyä ja asiallista. Isoveli Pongo oli niin ikään Erittäin Hyvä, hauska oli nähdä Tiinaa taas. 


Torstaina 8.8 ekstemporeeilmoittautumisella Tavesia & TamsKia edustavan Sari Kärnän tokokoulutus. Puoli tuntia per ohjaaja, jaoin kummallekin koiralle 15 minuutin setin. Utu oli tutusta paikasta ja naapurikentän agilityistä johtuen vähän vallaton ja seuruu edisti hurjasti, joten tehtiin harjoitusta jossa palkkasin koiran liikkeestä taakse, kutsuin seuruuseen ja merkkasin oikean kohdan ennen kuin koira ehtii liian eteen. Lisää perusasentotreeniä, tiukka ja vakioitu palkan paikka ja S-I-M-vaihtelun viimeisen päälle varmoiksi, siitä on hyvä alokasluokan pohja tehty. Koira teki hyvässä vireessä mielellään.

Mökölle liikkuroitu alokasluokan paikkamakuu, seuruuta ja jäävä seisominen. Tarkoituksena esitellä ongelmakohtia, joita ei sitten esiteltykään kun Mökö teki vimpan päälle kaiken paitsi seuruun käännökset. Hyviä vinkkejä seuruun käännöksiin, vaikutuksen näki heti seuraavassa treenissä. Erityisesti mieltä lämmittävä kommentti siitä, että koirasta näkee että sen kanssa on tehty paljon hyvää työtä. 

Lopuksi vielä Jutan ja Jennin kanssa aksat, ratana koulutusohjaajien koulutuksen rata. Mökö oli kahvilla, Utu teki hommia. Pidettiin toistot minimissä ja lopetettiin aikaiseen. 


Lauantaina 10.8 Palveluskoirien SM-kisat Kaupissa, muutama tunti hakukoirien tottiksien tarkkailua ja silmien peittämistä tarvikekojuilla. Ennakkotiedot pk-tottiksesta ainoastaan BH-koekaavio, valaiseva kokemus ja tietyllä tavalla lohduttavaa, miten paljon varianssia on tuonkin tason kisoissa. En halua vieläkään malinoisia. 

Tiistaina 13.8 Vierailu ToiSKin alkeismaksien ryhmässä Utun kanssa. Päivän teemana takaavienti ja persjättö, koira putkeen ja siksakkia neljän esteen verran. Aluksi koetin pelkkää takaavientiä persjätöllä, koska en muistanut sitä aiemmin Utulle tehneeni. Ei ongelmaa. Putken kanssa muutama toisto jolla ohjaaja myöhässä, kunnes sain tsempattua itselleni että koira hallitsee takaakiertokäskyn tolla rintamasuunnan muutoksella niin hyvin, että voin osoittaa sille suunnan ja jatkaa itse seuraavalle esteelle, se tekee kyllä. Hajotin kakkosesteen kahdesti, tirsk. Pienestä kankeudesta huolimatta kuvio puhtaasti, toisella sessiolla mentiin alusta asti kuten piti. 

Kolmannelle sessiolle muutettiin tehtävää niin, että kummankin puolen esteet yhdistettiin. Ensin koira etukautta esteelle ja heti perään toinen takakautta, persjättö ja sama uusiksi toiselle puolelle. Tokalla estesarjalla meni monta kertaa takaakierroksi, kunnes sisäistin itse mitä pitikään tehdä. Mukavaa palautetta, taitava kenkälusikkani. 


Tällä viikolla peruttiin sitten myös tokokoe, sillä Mökö aloitti juoksunsa. Mikä ihme se toisaalta oli kun koira on pelannut aina kuin kello, vähän vaan toivoin että menisi loppukuulle kun ei millään tavalla ennalta varoitellut. Sen sukupuolikäyttäytyminen kun on ollut viimeisen vuoden sitä luokkaa, että jokaikinen vieras pissa merkataan, aina. Pitää mennä talkoilemaan ensi viikolla ja katsoa millainen möllien aksarata on ja ottaa siihen vaikka pari starttia Utulle, kisaavien ratakin kun jää nyt väliin. Pitää nyt tarkkailla koiran työmotivaatiota ja miettiä sitten uutta koetta, marraskuussa alkaa mulla analytiikkaharjoittelu jonka aikana koiraharrastusta pitää verottaa muutenkin ja minä haluun tuolle sen perhanan koularin. Kaikki kuvat ottanut Martti Jussila, kiitos taas.

maanantai 20. toukokuuta 2013

ERInomainen viikonloppu

Viikonloppuna alko tuntua jo vähän kesältä, oikeastaan vähän liikaakin, mutta oltiin silti tehokkaita ja nikkaroitiin isän kanssa muutama hyppyeste 40 ja 50 sentin säätövaihtoehdoilla porukoiden isoon pihaan. Matskut revittiin ulkovaraston vintiltä, sopivasti löytyi useampi metri vanhaa jalkalistaa ja passelia rimaa. Pensselöin ennen kiekkopeliä kekkulit vesiliukoisilla ylijäämämaaleilla punavalkoisiksi kuin maailmanmestaruustasolla ikään, jehna että tuli näppärät. Valitettavasti mulla ei ollut oikein koko viikonloppuna yhtään koiraa joka olisi kiinnostunut mistään muusta kuin ketarat oikosenaan retkottamisesta, mutta muutamalla koehypyllä tultiin siihen tulokseen että ihan hypyiltä vissiin noittenkin silmään näyttävät. 


Sunnuntaiaamuna lähdin isän farkku-Citroënilla metallihäkillä ja Utulla varustettuna ajelemaan 130 kilometrin päähän Jämsään kaikkien rotujen näyttelyyn. Ottaen huomioon että kumpikin meistä oli asialla ensimmäistä kertaa oli collie paljon paremmin kartalla hommista siinä missä oma esiintyminen oli sitä luokkaa että loput meidän porukasta olisivat varmaan mielellään vaihtaneet omat koiransa vaikka hirvikoiriin kunhan kukaan ei olisi arvannut että ollaan joskus tavattu. No ei, elossa selvittiin ja ihan kivasti vissiin menikin kun norjalainen Mona Selbach arvioi Utun erinomaiseksi seuraavin perusteluin. 

Nearly ten months. Very feminine but still needs time. Good mouth. Underjaw could be sligthly stronger. Nice eye. Sufficient neck. Good topline. Well developed chest and body for age. Sufficient angulations. Well set and carried tail. Moves ok. Good coat and color.

Junnunarttuja kehässä oli viisi ja Utu sijoittui luokkansa neljänneksi siskonsa Iitan ollessa kolmas. Koira käyttäytyi näyttelyalueella tosi äärimmäisen hienosti, seisoskeli leppoisasti luppoajat ilman kummempia hötkyilyjä ja kehässäkin vähän tuomaria vilkaistuaan jatkoi sisarusten tuijottelua kopeloinnista huolimatta. Keli oli hieno, vaikka raviratapohja olikin siinä määrin yön jäljiltä märkä että mun kengät vaihtoivat väriä ja koirista sai toistuvasti pyyhkiä toistensa jättämiä tassunjälkiä mustista kyljistä. Olin jo yhden jälkeen takaisin autoa palauttamassa mikä oli yllättävää mutta tosi jees, kerrankin hommat hoitui ajallaan ja kotiin pääsi samantien. Ei mulle kyllä ihan hirveää nälkä päässyt kehittymään, elokuussa olisi Nokialla karkelot joihin mahdollisesti ilmoitan. 


Oltiin pitkästä aikaa Mökön kanssa tänään Hervannassa ohjatuissa, tehtiin liikkuroituna hihnassa seuruuta, jäävät ja luoksetulo. Koiralla oli taas ruohonleikkurivire kun ehdin jo aiemmin iltapäivällä ottaa sen kanssa aika paljon seuruuta, joka meni muuten varsin hyvin. Seuruu ja jäävät meni vähän laiskasti mutta teknisesti ihan hyvin, ei ollut koutsillakaan oikein sen kummempaa kommentoitavaa. Kyllähän se osaa, paremmalta vaan näyttäisi optimivireessä. Luoksetulossa jäi tököttämään taas kun tehtiin liikkurilla, en tajua mikä siinä on että se ei toimi kisanomaisessa. Varsinkaan kun silloin kun hirvittävä erheeni jossa koiraa ojensin sattui, ei liikkuria käytetty. Tehtiin hyppyä itseksemme odotusajalla ja se meni ihan just silleen kun se nyt yleensä menee, teknisesti pirun hyvin.

On hiton hankalaa harrastaa koiran kanssa joka oppii melkein mitä vaan ihan naurettavan vähästä toistomäärästä, ja varsinkin ne asiat joita ei haluaisi sen oppivan. Tankki oli tyhjä yhden aiemman viiden minuutin seuruutreenin pohjilta, koiralla oli kuuma, se haahuili ja oli muutenkin hyvin ei-nyt-paineistunut mutta epäkiinnostunut. Irtoaminen oli viime viikon aksassa samaa luokkaa kuin tukkaan takertuneella purukumilla, joten oon tullut siihen johtopäätökseen että jo tuollainen reipas 20 astetta on Mökölle yksinkertaisesti liian kuuma tehdä intensiivisesti töitä. Kesäkuussa olisi tarjolla muutama hallikoe tässä nurkilla, vähän arvotuttaa kun toisaalta halli olisi meidän satunnainen aksahalli josta koiralla on hyviä fiiliksiä ja lämpötilakin olisi ainakin sopiva, mutta sitten taas mietityttää että oliskohan se koiran mielestä ihan kummallista mennäkin tokoilemaan kumipohjalle. No ilmo on auki vielä, katsellaan. Toisaalta tekis mieli mennä näyttämään Räsäselle että opittiin viime kerrasta jotain.

Utulla alkaa olla aika hyvä paketti perusteita kasassa, perusasento vaan paranee, seuruu on mukavaa ja paikkamakuukin alkaa hahmottua. Oon ottanut tavaksi käydä kummankin koiran kanssa erikseen iltapäivällä 10 - 15 minuutin lenkin jonka yhteydessä käydään hiekkakentällä ottamassa vähän juttuja. Utulle on lelupalkka se kaikista paras, sillä se jaksaa hienosti ja sitä se tavoittelee namustimia hanakammin. Joo, eiköhän siitäkin vielä hyvä tuu.