Sivut

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tee-se-itse: Tila-auto

Yksi koiraharrastuksen ehdottomasti parhaita puolia lienee rajattomat varustelumahdollisuudet. Mun sisäinen materialistini pääsee aina valloilleen tarvikeliikkeissä missä joka lieka, panta, naksutin ja jopa juoksusuoja on saatavissa sateenkaaren kaikeissa väreissä. Tunnustan myös sortuvani "kaikilla muillakin on"-hankintoihin, tottakai meidänkin koiralla on oltava purppuranpunainen noutajatalutin sekä niitein koristeltu puolikurra, joita ei koskaan käytetä. Koska MÄ haluun.

Viime viikolla keksin että haluan autoon koiraveräjän, koska se on maailman kätevin hankinta mätsäreitä, treenejä ja kisoja ajatellen, enkä ymmärtänyt miten olin pystynyt olemaan koiraharrastaja näinkin pitkään omistamatta sellaista. Ongelmaa yllättäen tuotti se seikka, että mun auto on kolmiovinen hatchback. Ei hyvä. No, mun oli silti pakko saada koiraveräjä, joten mä keksin että tilaan autoon sopivan kevythäkin, koska tokihan siitä nyt penkit kaatuu.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui se, että kukkaroystävällisistä malleista puuttui pitkältä sivulta avaamismahdollisuus ja halusin häkin ehdottomasti poikittain. Sitten tarvittiin vielä oikea koko, ja mun täytyy sanoa miten hämmentävää on että mun 20-kiloiselle, polvenkorkuiselle koiralle piti valita vähintään XL-koon häkki. Oikeasti? Mihin ne tanskandogit menee, leikkimökkin? Ainut vaan, että tarpeeksi korkeat häkit olivat aina liian leveitä auton precis 93 senttimetriä leveään takatilaan. Lopulta löysin vähän vähemmän kukkaroystävällisen mallin joka täytti kaikki mun hurjimmat unelmat, ja se toimitettiinkin vain kahdessa päivässä Tassun & Tarvikkeen verkkokaupasta.

Tänään kävin luonnollisesti ensin treenaamassa Jennin kanssa ennen kuin sain aikaiseksi toteuttaa tän köyhän miehen koiraveräjä-vision, mutta kotipihassa naapurien tuomitsevien silmien alla sain aikaiseksi tällaista.


Fantastisen hyvä. Tai ei oo, mutta paras mihin pystyin! Nyt toi auto menee mulla vielä jokusen vuoden jos muuten pää kestää. Sitäpaitsi yleensä takapenkkien täyttyessä ihmismatkustajista myös valituksen määrä kasvaa eksponentiaalisesti, joten nyt on minimoitu sekin ongelma.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

.JPG

Tänään ei sen kummempia ajatuksia tai odotuksia, muutama kesäinen kuva vain kompensoimaan lasintakusta.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Maybe Bay

Just sinä päivänä kun olisi sopinut olla pilvistä ja vilpoista jotta koiran olisi ollut mukava autossa paistoi tietysti aurinko täydeltä terältä, ja jo automatka Lielahteen oli itä-tamperelaiselle puuduttavan pitkä vaikka treenikaveri Annina lähtikin mukaan pitämään seuraa. Koirakoutsin hallilla oli kuitenkin mukavasti varjoisaa pysäköintitilaa ja puitteet olivat muutenkin moitteettomat, ja oikeastaan auringossa oli aika mukava istuskella ja tutkailla kanssakilpailijoiden ratasuorituksia.

Otettiin siis ensimmäinen ALO-luokan startti virallisissa RT-kisoissa, lähtönumeroksi saatiin 17/20 kiitos mun hämmästyttävän tarkkaavaisuuteni jonka ansiosta ilmoittauduin kokonaista viikkoa ennen kisaa. Rata oli tosi jees, ei ollut oikein mitään ennakkomörköjä ja rataantutustumisessa selvisi muutamat mulle lähinnä pujotteluun ja spiraaliin liittyvät epäselvyydet. Kyltit olivat seuraavat,

1. 360 oikealle, 2. pujottelu edestakaisin, 3. käännös vasemmalle, 4. koira eteen, askeleet peruuttaen 5. istu, maahan, 6. 270 oikealle, 7. istu, kierrä koiran ympäri, 8. spiraali vasemmalle, 9. täyskäännös oikeaan, 10. 270 vasemmalle ja 11. koira eteen, oikealta sivulle, istu. 

Ja meidän touhu näytti seuraavalta.


... Onneksi olkoon ohjaaja, maltoit odottaa kyltille numero neljä ennen kuin törpöttelit astumalla tehtäväkylttiin! Samalla unohtui sitten että montako askelta tulikaan otettua josta sakotettiin kolmen pisteen ohjaajavirheellä, mikä oli valtava helpotus siihen nähden että mä olin varma että nyt meidät diskattiin. Heti seuraavalla kyltillä koettiin yllätyksen hetkiä kun mä lähdin, mutta koira ei lähtenytkään :-D Raasunen, luuli varmaan että aion lähteä kiertämään ja odotti hienosti paikallaan. Note to self, koiralle sanotaan "Seuraa" kun lähdetään liikkeelle kyltiltä. Ihan vihoviimeisellä kyltillä otettiin virhepiste vinosta perusasennosta. Loppusaldoksi saatin 94 pistettä sadasta, ja vaikka hölmöt virheet harmittavatkin niin kyllä se vaan hivelee kun työ kantaa hedelmää.

Ensi viikolla jatketaan Jyväskylän kisaviikonloppuun jotka suoritetaan nätisti luokan viimeisinä kiitos heti ensimmäisen startin perään alkaneiden juoksujen. Toisaalta mälsii, mutta ainakin saadaan elokuussa sitten aksata ilman hölmöjä pöksyjä. Koska Mököhän teke.

Ai niin, viime sunnuntaina pyörähdettiin Hakametsässä Match Showssa tapaamassa tyyppejä foorumilta ja otettiinpa samalla luokkavoitto x-rotuisten kehästä. BIS-kehässä sijoitettiinkin sitten rungoltaan neliömäisiä pystykorvia (mihinkäs sitä akitakasvattaja nyt mieltymyksistään pääsisi ;) ) eli meille sanottiin siinä vaiheessa käsipäivää. En muuten tiennyt tarvitsevani taskulampulla varustettua kakkapussikoteloa ennen kuin meidät sellaisella palkittiin...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Sanoista tekoihin

... Sekä pohdintaa tulevasta. Nyt kävi niin, että aikaistin meidän ensimmäistä starttia niin reilusti että se onkin jo ensi viikolla Tampereen kisoissa. Siitä rohkaistuneena tai mahdollisesti pettyneenä jatketaan loppukuussa Jyväskylän kisaviikonloppuun, jonka jälkeen meillä onkin sitten parhaimmillaan jo kaksi hyväksyttyä tulosta, eli ei enää pitkä matka meidän ihkaensimmäiseen koulariin. Hyvinkäälläkin olisi elokuussa kisat mutta päätin vähän nöyrtyä ja katsoa ensin kuinka meidän käy aiemmissa koitoksissa, ja saattaapi olla että juoksut ilmestyvät sekoittamaan pakkaa samoihin aikoihin. Nyt vaan viikolla reipasta viime hetken treeniä ja viikonlopulle koetetaan järjestää porukalla kylttien kanssa, eiköhän me olla as ready as we'll ever be.

Toinen uusi koira-related aikaansaannokseni on agilityn alkeiskurssi joka starttaa elokuussa Lempäälän Sport Dog Parkissa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana onkin keskittyä loppukesä ja alkava syksy rallyyn sekä agilityn sisäistämiseen ja mahdollisesti jatkaa jatkokursseilla kummankin lajin parissa. Mätsäreihin me oltiin muka jo kyllästyneinä, mutta eiköhän se tie vie Hakametsään vielä muutaman kerran kun se on niin kivaa touhua.

Ensi keväänä vakavoidutaan sit vähän ja otetaan asiaksi se soudettu ja huovattu BH ja mennään kesällä kokeilemaan tokon alokasluokkaa, jossei muuta niin ainakin mölleihin. Mä olen tahallani vähän laistanut tokosta koska työtä olisi kohtalaisen paljon, mutta meissä olis kuitenkin ihan potentiaalia siihen ykköstulokseen niin on se käytävä kokeilemassa. Nyt on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta että otetaan se sitten paremmalla ajalla, vasta kun koirallekin viime kuussa tuli 18 kuukautta täyteen. Sen kunniaksi vielä potretti!