Hyvää yritettiin mutta priimaa tuli

Utu kävi tänään Kankaanpäässä ell Kari Ventelällä sekä virallisissa lonkka - ja kyynärnivelkuvissa että epävirallisissa selkäkuvissa tolleriystävänsä Ilpan kanssa. Niveliä en juuri osannut etukäteen jännittää ja hyvä niin, sillä lonkkaluun päät olivat nätit ja tiiviisti maljoissa, maljat kunnossa eikä kyynärissä ollut muutoksia. Arvosanaa A/A odotellaan lonkista, mutta aina pitänee kai jättää takaportti auki myös B:lle. Katsotaan, mitä SKL vastaa.

Selkärangan nikamat olivatkin 12 + 8 eivätkä 13 + 7, mutta pääasia että niitä oli oikea määrä eikä kyseisellä ominaisuudella ole minkäänlaista merkitystä koiran terveyteen tai jalostuskelpoisuuteen. Ventelä kyllä mainitsi että koiran taaimmaiset kylkiluut saattavat olla sen verran hennot etteivät erotu kunnolla röntgenissä ja näin vaikeuttavat nikamien sijoittamista.

Hyvä Utuuuuuu.

2014

Vuosi alkaa olla lopuillaan joten on tullut aika tirkistää alkuvuoden ensimmäisiin merkintöihin ja katsoa miten paljon omat näkemykset ja toiveet eroavat siitä mihin lopulta vuoden aikana päädyttiin.  Aloitetaan Mököstä ja mietitään samalla mitä seuraavaksi.

Mökö 2013

- RTK2, mutta sellaisella twistillä että kokeeseen ei mennä ennen kuin koira suorittaa radan täydessä kontaktissa. Viime koe oli teknisesti sinänsä hyvä, mutta paremmalla kontaktilla pisteitä olisi mennyt vähemmän.

- Voittajan liikkeisiin tutustuminen. Ei tavoitella kisakuntoa eikä edes kaikkien kylttien hallitsemista, vaan aktivointimielessä oikean puolen seuraamista, puolen vaihtoa edestä, takaa ja välistä yms.

- Agility siihen kunton, että kesällä kehdataan mennä epiksiin, vaikka sitten vaan putkiradalle. Vuoden loppuun mennessä kaikki esteet hallintaan, mutta koska on hyvinkin aikaista sanoa mitään sen tarkemmin niin asetetaan epämääräiseksi ajankohdaksi ykkösten startille vaikka vuosi 2014.

- Seuraaminen ja 90 asteen käynnökset oikeasti kuntoon. Ennakoinnit ja epävarmuudet pois, vihjeiden opettamista ja palkkasana. Täysin epäriikkamaisia riemustakiljumis-mustamakkarasade-palkkoja, lyhyitä pätkiä ja lopetus onnistumiseen. Eli siis varma ja tiivis seuruu. Muita tavoitteita en tokolle aseta, koska tää on se asia mistä kaikki muu on kiinni.

- Ajatellaan BH-koetta rennosti ja hyvillä mielin hauskana juttuna, ja hyväksytään se seikka että ei välttämättä olla menossa sinne vielä hetkeen. After all, kun palveluskoiraoikeuksia ei luonnollisesti ole niin kyse on lähinnä itsensä haastamisesta.

RTK2, check. Täydestä kontaktista en ihan takuuseen menisi, mutta tosi kivastihan se toimi ja parhaansa teki. Voittajan liikkeisiin ei sen sijaan tutustuttu pätkän vertaa, eikä todennäköisesti tulla ihan hetkeen tutustumaankaan. Huomaan tekstistä että oon jättänyt tietoisesti tokokokeeseen osallistumisen pohtimatta koska todennäköisesti pelkäsin että musta ei siihen ikinä ole, mutta kuinkas kävikään. Alkusysäyksestä voisi melkein kiittää Juttaa, joka lajiin perehtymättömänä ilmoittautui toukokuun kokeeseen täysin extemporee ja opetti koiralle kuukaudessa hypyn ja jäävän seisomisen. Se oli oikeastaan se hetki kun mä tajusin että mä otan tän harrastuksen joskus aivan liian vakavasti. Puoli vuotta myöhemmin tehtiin kolmas ALO1. Varsinkin syyskuun koe jäi mieleen siitä, että silloin nyt vaan toimi ihan kaikki juuri niinkuin piti.

No agility sitten. Epiksissä käytiin pitkin kesää eikä oikeastaan kauhean kauaa putkiluokassa viihdytty, Nokialla ja Hervannassa osallistuttiin kisaavien radalle. Esteethän se osaa, mutta ei voi sanoa että esimerkiksi kontaktiesteet olisivat sillä tolalla että ne olisivat sekä nopeat että teknisesti hyvät. Kepit vaativat ihan todella paljon tukea verrattuna Utun keppeihin, mutta Mökölle en ole toistaiseksi kiinnostunut rakentamaan mitään enää alusta. Hallintahan meillä on se mikä toimii ja koira lukee mua yleensä tarkasti. BH-kurssi oli meille äärimmäisen hyödyllinen, mutta varsinainen koe ei tällä hetkellä ihan hirveästi nappaa. Me läpäistäisiin se kyllä, mutta mulla on vähän moraalisia ongelmia viedä varsin kysytty koepaikka koiralla joka ei sillä tittelillä tule ikinä mitään tekemään ja mua vähän napostaa A-osuuden jäävien pölkkypäiset erityispiirteet.

Alkavana vuonna 2014 mennään rennosti starttaamaan ykkösluokkaan aksassa ja treenaillaan tokon avointa luokkaa. Sen kummempaa en Mököltä tällä haavaa tohdi vaatia. 

Utu 2013
- Treenaamiseen ja treeniympäristöön totuttelu, helppoja mutta monipuolisia perustehtäviä agilityesteillä rakenteen kehityksen sallimalla nopeudella. Hallilla leikkimistä ja luoksetuloa häiriössä. Alkeita alkuun itsenäisesti ja myöhemmin ohjatusti. 

- Muutamat hakutreenit kesällä, kokeillaan ja ihmetellään ja katsotaan miten pentu syttyy. Ehkä jopa viestin alkeita, jos saadaan jonkunnäköisellä porukalla haalittua aiheesta tietoa. 

- Alokasluokan liikkeet haltuun niin, että 2014 päästään tokokokeesen. Koska minähän menen tuon kanssa kokeeseen, vaikka saataisiin loppusaldoksi kolme pistettä. Koska moottoria on ja kaikki virheet on jo tehty vanhemman koiran kanssa, kaikki edellytykset siis on. 

- Rally-tokoa Utun kanssa ei tehdä ennen kuin nuo tokon alokasluokan liikkeet on hallussa. Se kun on muutenkin vähän sellainen mun ja Mökön hömpsöttelylaji, mutta RTK1 voitaisiin käydä tekemässä kisavarmuusmielessä. Ei kuitenkaan se ihan ykkösprioriteetti. 

- Ja koska tyttö on tavattoman nätti, niin muutamat mätsärit käydään ennen virallisia näyttelyitä jotta sitä kehtaa kasvattajalle antaa esitettäväksi.

Tuntuu merkilliseltä ajatella että Utu on todellakin ollut viisikuinen kun oon kirjoittanut tätä, sillä vaikka se onkin edelleen varsinkin henkisesti aika pieni vielä niin aika täysipainoisestihan sitä on voinut treenata jo monta kuukautta. Utu osaa tällä hetkellä kaikki agilityesteet keinua lukuunottamatta, itsenäisyydessä on puutteita oikeastaan enää puomilla ja A-esteellä. Utu myös syrjäytti Mökön varsin pian ensisijaisena treenattavana ja tekee tänä päivänä treeneissä ihan samaa rataa kuin kolmosluokan koirat.

Tokon alokasluokka alkaa olla ihan hyvin hanskassa, enemmän tai vähemmän valmista on myös noudon, kaukojen, tunnarin, ruudun ja hyppynoudon kanssa. Mulla on ajatuksena käyttää talvikausi siihen että opiskelen koiran kanssa keskitason häiriössä kaikki alokasluokan liikkeet sille mallille että muutaman kuukauden ryhmätreenin jälkeen alan katsella koepaikkaa. Rally-tokoon ei erityisesti keskitytty, mutta eipä siitä oikeastaan puutu kuin sivulta eteen siirtyminen ja edessä eteneminen. Hakutreeneissä käymiseen uhrattiin vielä vähemmän ajatusta, sillä ajatus hakumetsästä on edelleen ihan yhtä epämielenkiintoinen kuin aina. Muutamat mätsärit käytiin ja muutamat virallisetkin näytelmät ihan hyvällä menestyksellä ja minä jopa esitin joka kerta, mutta ei tästäkään oikein meidän harrastusta tullut. Ihan mukavia sosiaalisia tapahtumia varsinkin omalla porukalla. 

Utulle siis toivon ensi vuodelta paljon hyviä treenejä sekä agilityn että tokon parissa, jonkin uuden hauskan vauhtilajin kuten flyballin  kokeilemista, Anne-Marin kanssa paimenessa käymistä sekä kilpailemisen aloittamista niin tokon, agilityn kuin rally-tokonkin parissa, sekin kun nyt lopulta keväällä virallistuu ja olisi edelleen ihan mukava kokemus ennen tokokoetta. Mä sitäpaitsi taas marraskuussa vähän lämpenin lajille kun muistin että miten mukavaa se on.  Tässähän tätä taas sitten olisi.

241213

Lumihanki vaihtui tassupyyhkeeseen ja koirien lahjatkin on ratkottu jo melkein kuukausi sitten, mutta siitä huolimatta oikein laiskaa ja hidasta joulua!

Kuinka toinen meistä vasta oppii kun toinen jo kaunein ja viisain on

Onnea kolmivuotiaalle Mökölle!

Helsinkiviikonloppu

Perjantaina ajeltiin koirien kanssa Helsinkiin Tiinan, Snön ja Ån luokse. Mulla oli hyvin pitkältä ja raskaalta tuntunut viikko takana, joten ilta kului lähinnä pizzan ja elokuvan parissa. Tiinalla on ihan kelvollinen arsenaali erilaisia DOBO-välineitä, joten kokeilin kummallekin koiralle isoa "munapalloa" sekä sheippailin asettelemaan tassuja pienemmille tasapainotyynyille.

Mökö ei uskaltautunut seisomaan munapallolle, mutta Utu loikkasi sille namin perässä hyvin ennakkoluulottomasti. Kyllä sai pieni koira tehdä paljon hommia että pysyi tasapainossa namia syödessä. Mukava lisä olisi kyllä omaankin valikoimaan, mä kun oon niin laiska teettämään muuten kehonhallintatreeniä.

Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin Hyvinkään tienoilla olevalle hiekkakuopalle juoksuttelemaan koiria. Päivällä vietettiin muutama tunti Messarin koiranäyttelyssä. Katseltiin muutama tovi bordercollieita, nahkoja ja pyrrejä, käytiin katsomassa DOBO-lajiesittely ja tutkiskeltiin myyntikojujen tarjontaa. 

Mulla oli alunperinkin ajatuksena vierailla D&Cn pisteessä, ja kun merkkikartiot olivat messutarjouksessa ja niitä sattui saamaan ihan mahdottoman pinkkinä niin otin neljän setin. Ruutunauha oli sen verran suolaisissa hinnoissa että sen ajattelin käydä ostamassa tekstiilitukusta. Näillä mä voinkin aloitella ruutua, merkkiä, rally-tokon pujottelukylttejä ja käyttää kisanomaisissa rekvisiittana. Siihen kojuun olis saanut muutaman pennin uppoamaan jos olis ollut ylimääräistä, vielä jäi naru - ja lussupallot hyllyyn odottamaan sitä hetkeä kun luon taas itselleni uusia tarpeita.

Illalla mentiin vielä aksaamaan Ojankoon. Mä olin omin pikku kätösin miettinyt meille vuorostani radan, joka toimi ihan mukavasti. Mökö teki yhden viisiminuuttisen hyvän mielen treenin välipalkoilla ja maalissa odotti alumiinivuoallinen Shebaa, voi miten iloinen ja mielissään se oli ja eteni reippaasti. 

Mun kännykästä oli akku niin vähissä että jouduin lataamaan sitä hetken hallin seinän pistokkeessa että sain pari minuuttia videota viimeisestä osiosta jossa koiralta oli jo enimmät mehut imetty. Ihan näin hallitusti ei siis yllättäen mennyt alkuun, vaikka kyllä meillä alkaa jo yhteistyö enimmäkseen onnistua, Utu oli kaikenkaikkiaan hirveän hyvin kuulolla. Mä käytin tällä kertaa ääntäni ja ohjaavaa kättäni hallitusti, oon kiinnittänyt huomiota että helposti ihan näpeissäkin olevissa tilanteissa signaalit muuttuuvat kiihtyneiksi ja vähän hätäileviksi. Oon muutenkin pyrkinyt karsimaan suullisia käskyjä koska vartaloa koira kuitenkin enemmän seuraa ja mulle jää enemmän aikaa ajatella kun en lätise, mä kun en naiseksi mikään erityisen lahjakas multitaskaaja ole.  Kotiläksyksi annan itselleni teettää koiralla kuitenkin vähemmän toistoja, vaikka se innokas onkin ja on noinkin nopea treenin lopussakin. Ei tarvitse ylityöstää jos sujuu vähemmälläkin.

Aksasta lähdettiin sitten ajelemaan takaisin Pirkanmaalle superkivasta koiraviikonlopusta väsyneinä. Koirat jäivät nukkumaan ja meitsi lähti vielä muutamalle pitkälle pikkujoulurientoihin jotka lopulta venähtivät niin että tänään ollaan maattu koko porukka sohvalla syvään huokaillen. Hyvää tasapainoa, etten sanoisi.

Viikon vilskeet

- Agilityä torstaina 5.12 Demarilla, Jani oli tehnyt kivan kieputteluradan jossa koira ei pessyt mua kuus - nolla jatkuvasti kun ei päässyt oikein kiihdyttämään. Hypyt 45 - 50, jatkossa helpot hypyt 55.

- Alkuun keppejä jotka menivät korkean vireen takia vähän tössöttelyksi, mutta lähtivät sitten taas sujumaan. Kepeillä pitää nyt huomioida palkkaustapa, koira huomaa heti jos alan kaivella palloa ja sen työskentely kärsii kun se alkaa tähyillä palkkaa viimeisten keppien kohdalla. Rohkeasti jatkoa keppien jälkeen ja palkka vasta muutaman esteen jälkeen, ei enää erityishuomiota jokaiselle kepittelylle. Jos palkataan kepeille käytetään etupalkkaa.

-  Mulla vihdoin aukesi joku lukko kohdassa jossa olin auttamattomasti myöhässä jos jäin varmistelemaan koiraa, pistin pinkoen ja onnistuin leikaten vaihtamaan koiran ohjauspuolta kahden hypyn välillä. Tuli mainio fiilis. 

- Kaiken kaikkiaan oikein kiva treeni, koira pysyi mulla hanskassa mutta meni silti lujaa. Pidin Utua kenttien välitilassa olevassa metallihäkissä odotteluajat BoT päällä ja se vaan makoili hissukseen, ei olisi ikinä onnistunut vaikka puoli vuotta sitten. Kotona koiran lihasryhmät rennot ja sopivan lämpimät. Ensi viikko taukoa ja sitten taas kolmena torstaina Demarille. 

- Tokoa itsekseen itsenäisyyspäivän aamuna Ryödintien suunnalla. Katsottiin vähän mitä jääville kuuluu, otettiin luoksaria ja kaukoja. Myöhemmin lenkillä vielä perusasentosiirtymiä.

- Jäävät on epävarmat ja koira liikkui parhaimmillaan metrin matkan, mutta hyvää on että liikkeestä ei sitten sen välittömyyden lisäksi oikein muuta enää puutukaan. Seisomisesta tuli takapalkalla heti napakampi. Vihjeet eivät mene sekaisin vaikka siirryn suoraan seisomisesta maahamenoon, mikä on musta ääreist cool. Märkä lumi todennäköisesti hidasti maahanmenoa. Näihin vaan varmuutta ja nopeutta lisää, appari ja naksutin olisi esimerkiksi ihan kätevä apukeino eikä mun tarvitsisi vilkuilla koiraa. Tosi kivat valmistelevat seuruut. Yritti kerran ennakoida jonka korjasin tekemällä täyskäännöksen ennen jäävän vihjeen antamista, pitäisi muistaa tehdä satunnaisesti täkärin kautta.

- Luoksarista ei saatu videota kun menin vahingossa kuvausalueen yli, mutta teknisesti ihan jees. Vähän jää perusasento joskus eteen ja draivia vois olla enemmän vaikka laukalla tuleekin. Pitää rakentaa rutiinilla loppuasentoa ja palkalla vauhtia. 

- Kaukot jees, otin ensimmäistä kertaa kolmen sekunnin siirtymillä, välimatka ehkä kolmen metrin luokkaa. Etäisyyttä lisää ajallaan. 

- Juoksut ja eiliset treenit selvästi verottivat koiraa, joten loppulenkin perusasentotehtävä vähän hapuili jo, mutta mäkin kyllä liikuin kehnosti. Treenin päälle lenkki joka meni ihan seuruun tarjoiluksi vaikka kuinka yritin patistaa juoksentelemaan ja haistelemaan. Sukupuolikäyttäytyminen alkaa jo vähän muotoutua, pissat tulee ihan maksimissaan kahdesti lenkin aikana ja tasan siihen kohtaan missä hätä iskee, mutta muiden jättämät terveiset kiinnostavat selvästi enemmän. Hämmentävä aikuisuus!

- Viime viikolla pidettiin paikkispäivä, jossa siirryttiin järjestyksessä aina hieman suuremman liikkeen eteen häiriöön. Koira pysyi koko harjoituksen läpi, vaikka lopulta oltiin eri puolilla keskisuuren marketin pääovia ihmisten rikkoessa jatkuvasti katsekontaktin. 

Aamusella

     

- Seuruuta on treenattu viimeiseen muutamaan kuukauteen aivan todella huonosti viimeaikaista inspiraatiopuuskaa lukuunottamatta, mutta kontakti ja fiilis on musta aivan hyvät. Pylly pyörii ja käännökset tiivistyy. Paikka leviää vauhdinmuutoksessa aluksi, mutta mikä ihme se on kun niitä on tehty pari - kolme kertaa. 

- Märkä hanki häiritsee noutoa, mutta koira korjaa hyvin. Vielä enemmän saisi mun makuun olla tehoa. Ei vielä tarvitsisi joka kerta palauttaa kokeenomaisesti, peruuttelua ja nopeaa palkkausta vaihteeksi.