Pitkästä aikaa porukkatokoa

Tänään oli ensimmäinen vakiovuoro Viialan Dream Team - areenalla, joka valkattiin treenipaikaksi hyvän laatu-hintasuhteen vuoksi. Vähän ajoahan tuonne kertyy, mutta kai se on mun velvollisuuteni entisenä akaalaisena kantaa vähät kolikkoni sinne. Puitteet olivat ainakin hyvät, vaikka perille löytäminen olikin pienen mutkan takana. Jos mä saisin markan aina kun joku uusi treenikaveri kysyy "Onko colliet noin pieniä?", mulla olisi helvetisti hyödytöntä rahaa...

Mä oon huomannut että Utu on ollut vähän puutunut tokoon lately, enkä voi kyllä kuin syyttää itseäni. Mun kardinaalivirhe tokossa on saman kaavan toistaminen ja ennalta-arvattavuus, joten viimeistään siinä kohtaa kun Utu alkoi kolmannen seuruupätkän jälkeen tarjoamaan jääviä, päätin heittää kokeenomaisten liikkeiden treenaamisella vesilintua ja alkaa ennemmin vahvistaa niiden eri osa-alueita. 

Tämän päivän treenin suunnittelin jo aiemmin iltapäivästä valmiiksi, aloitettiin alokasluokan hypyllä ja ruutuharjoituksella joiden teemana oli lujaa meneminen josta seurasi vapautus kun koira oli haluamassani kohtaa. Seuraavassa sessiossa tehtiin Jennan avulla kuunteluharjoitus, joka alkoi luoksepäästävyydellä. Vitsi miten makeesti se pysyi, otti heti kontaktin kun Jenna oli tarpeeksi lähellä vaikka ollaan tehty tuota viimeksi syksyllä. Seuraavaksi Jenna toisteli vakavastiotettavalla liikkuriäänensävyllään koiralle häiriöksi "käskyä", johon koiran ei sopinut reagoida. Se oli vielä helppo, mutta kun Jenna antoi maahamenokäskyn meni Utu lankaan, josta korjasin iloisella virhesignaalilla. Seuraavat kolme hämykäskyä vain terästivät kontaktia. Lopulta laitoin koiran maahan itse valitsemallani ajankohdalla, tein pienen kierroksen ja palasin koiran viereen Jennan taas liikkuroidessa "käskyllä", johon koira ei saanut reagoida, palkkasin kerran maahan palatessani mutta muuten piski oli saanut jutun juonesta kiinni ja malttoi kuunnella koska mutsi puhuu. Tätä mä teen jatkossakin.

Loppuun otettiin paikkamakuu, Utu keskipaikalla kahden beauceronin välissä. Ja voi hitto, se oli kuin tatti. Ryhdikäs, kolmivärinen tatti! Kahden minuutin ajalla, etäisyyttä oli kymmenisen metriä. En olisi ikinä uskonut että niin vilkas pentu makaisi noin hienosti ja aktiivisesti puolitoistavuotiaana. Mökö höpsötteli avoimen luokan hyppyä, kaukoja ja hetsattiin sille vähän luoksetulon stoppia apparilla ja takapalkalla. Nätistihän se pysähtyy, mutta kukaan ei valitettavasti ole opettanut sitä noutamaan joten toistaiseksi Mökön toko on aktivointihöpsöttelyä. Ja taitaa ehtiä tokon kilpailusäännötkin muuttua siinä määrin että Mökön kilpaura on kyllä niiltä osin purkissa. Koiran aktivoiminen se primäärinen syy kaikelle treenille kuitenkin on ja tulee olemaan.

Eilen ostin kymmenen kilon ämpärin hiekkaa, tai siltä se ainakin näyttää ja varmaan maistuukin. Koirien hivenaine - ja mineraalitarve on täytetty suunnilleen 16 seuraavaksi kuukaudeksi... Hain myös Kennelrehulta loppukuuksi raakaa broileria, ruokakulut ovat tasaantuneet varsin mukavasti nyt kun lisät on hankittu valtavina erinä. Koiramenot-excel päivittyy työpöydällä hitaasti ja hikoiluttavan varmasti, kohta pitää kai tehdä kolmannesvuosikatsaus.

Tässä on otsikko trolol

Aamupäivän jo perinteeksi muodostuneista Matinpuisto-tokoista huomionarvoisaa.

- Kiva fokus, hyvä kontakti. 

- Paikka on etenemissuunnassa hyvä, eikä juuri seilaa paitsi käännöksissä. Paikka on myös sivusuunnassa mielestäni ihan kelvollinen, seilaa hieman enemmän paitsi käännöksissä myös suoralla.

- Alusta on vähän hankala, lunta on kuitenkin melkein kymmenen senttiä, mutta Utu selviää. Sää oli muuten oikein kiva, pikkupakkanen ja tyyntä. Häiriötä ei tänään ollut juuri tarjolla. 

- Mä etenen paljon paremmin ja annan koiralle aikaa reagoida käännökseen loppuvaiheessa varsin hyvin. Ei vaan saa ennakoida tuota palkkaa ja jäädyttää kättä kun koira hidastuu ilmeisesti etsiessään perusasennon mahista, tai who knows. Kädet heiluu kunnes perseet on penkissä. Mut käännöksiin edelleen erityishuomioo.

- Olen iloinen, seuruu on musta hyvää. Mä oon kuitenkin opettanut tuon ihan from scratch itse, mä en ole missään määrin lahjakas kouluttamaan yhtään mitään, mä inhoan seuraamista ja toi liike kasattiin kuitenkin ihan alle kymmenellä treenikerralla kun se pohjien tekeminen alkoi oikeasti tuottaa tulosta. 

- Aika hyvä stoppi, ei valunut kuin askeleen mitan. Ei tänään lämmennyt takapalkalle kun kuola jäätyi patukkaan kiinni hangessa maatessa. Kesti tosi hienosti selän taakse menon vaikkei olla sitä juurikaan treenattu. Pitää ottaa kakkosen kertotaululla tota seisomisen kestoa ennen perusasentoa, treeneissä paljon palkkaa sivulla seisomisesta. Ilahduttavasti ei kuitenkaan ennakoi jäävän käskyä vaikka otettiin useampi toisto. Utu on jotenkin putkiaivoisempi kuin Mökö tai sitten olen tehnyt jotakin huomaamattani eri tavalla, sillä Mökö ennakoi alkuun aina ja kaiken ennen liikkuritreenien häiriöosuuksia.

- Aika tiukkaa ja yksityiskohtaista analyysia taas kolmen minuutin pätkästä ihmiseltä, jonka mielestä toko on "ihan jees" ja jolla ei tosiaan ole erityisen kauaskantoisia tavoitteita. Ja joka on kisannut Mökön kanssa kolme koetta... 

- YouTuben musiikkivalikko rokkaa, en enää ikinä varasta kenenkään ruotsalaispolon musaa koiravideoihini. 

Tein sellainen parannuksen koirien arkeen että siirsin ne vallan pois nappulalta. Aloitin syksymmällä tyytymättömyyttäni hirvittävän nappularuljanssin joka johti siihen että lopulta Mökönkään maha ei pelannut enää millään, joten sain tarpeekseni ja korvasin 50/50-mallissa käyttämäni nappulan kauralla, kananmunalla ja erilaisilla valmisteilla joiden tarkoitus on varmistaa että elikot saavat tarvitsemansa kivennäisaineet ja vitamiinit. Onni on oma jalostusagronomi-opiskelija joka opastaa kädestä. Nyt jonkin ajan jälkeen muutos mm. ulosteen määrässä ja laadussa on ihan huikea, Utu nuolee kuppeja viisi minuuttia tavallista pidempään ja sille ehkä saattaa jäädä muutama gramma lanteellekin.

Oon muuten pitänyt menestyksekkäästi jo melkein kokonaisen kuukauden kirjaa koiramenoista!