Aamupäivän jo perinteeksi muodostuneista Matinpuisto-tokoista huomionarvoisaa.
- Kiva fokus, hyvä kontakti.
- Paikka on etenemissuunnassa hyvä, eikä juuri seilaa paitsi käännöksissä. Paikka on myös sivusuunnassa mielestäni ihan kelvollinen, seilaa hieman enemmän paitsi käännöksissä myös suoralla.
- Alusta on vähän hankala, lunta on kuitenkin melkein kymmenen senttiä, mutta Utu selviää. Sää oli muuten oikein kiva, pikkupakkanen ja tyyntä. Häiriötä ei tänään ollut juuri tarjolla.
- Mä etenen paljon paremmin ja annan koiralle aikaa reagoida käännökseen loppuvaiheessa varsin hyvin. Ei vaan saa ennakoida tuota palkkaa ja jäädyttää kättä kun koira hidastuu ilmeisesti etsiessään perusasennon mahista, tai who knows. Kädet heiluu kunnes perseet on penkissä. Mut käännöksiin edelleen erityishuomioo.
- Olen iloinen, seuruu on musta hyvää. Mä oon kuitenkin opettanut tuon ihan from scratch itse, mä en ole missään määrin lahjakas kouluttamaan yhtään mitään, mä inhoan seuraamista ja toi liike kasattiin kuitenkin ihan alle kymmenellä treenikerralla kun se pohjien tekeminen alkoi oikeasti tuottaa tulosta.
- Aika hyvä stoppi, ei valunut kuin askeleen mitan. Ei tänään lämmennyt takapalkalle kun kuola jäätyi patukkaan kiinni hangessa maatessa. Kesti tosi hienosti selän taakse menon vaikkei olla sitä juurikaan treenattu. Pitää ottaa kakkosen kertotaululla tota seisomisen kestoa ennen perusasentoa, treeneissä paljon palkkaa sivulla seisomisesta. Ilahduttavasti ei kuitenkaan ennakoi jäävän käskyä vaikka otettiin useampi toisto. Utu on jotenkin putkiaivoisempi kuin Mökö tai sitten olen tehnyt jotakin huomaamattani eri tavalla, sillä Mökö ennakoi alkuun aina ja kaiken ennen liikkuritreenien häiriöosuuksia.
- Aika tiukkaa ja yksityiskohtaista analyysia taas kolmen minuutin pätkästä ihmiseltä, jonka mielestä toko on "ihan jees" ja jolla ei tosiaan ole erityisen kauaskantoisia tavoitteita. Ja joka on kisannut Mökön kanssa kolme koetta...
- YouTuben musiikkivalikko rokkaa, en enää ikinä varasta kenenkään ruotsalaispolon musaa koiravideoihini.
Tein sellainen parannuksen koirien arkeen että siirsin ne vallan pois nappulalta. Aloitin syksymmällä tyytymättömyyttäni hirvittävän nappularuljanssin joka johti siihen että lopulta Mökönkään maha ei pelannut enää millään, joten sain tarpeekseni ja korvasin 50/50-mallissa käyttämäni nappulan kauralla, kananmunalla ja erilaisilla valmisteilla joiden tarkoitus on varmistaa että elikot saavat tarvitsemansa kivennäisaineet ja vitamiinit. Onni on oma jalostusagronomi-opiskelija joka opastaa kädestä. Nyt jonkin ajan jälkeen muutos mm. ulosteen määrässä ja laadussa on ihan huikea, Utu nuolee kuppeja viisi minuuttia tavallista pidempään ja sille ehkä saattaa jäädä muutama gramma lanteellekin.
Oon muuten pitänyt menestyksekkäästi jo melkein kokonaisen kuukauden kirjaa koiramenoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti