Uudenvuodenlupaukset ei oo mun juttu, mä oon sellaisiin aivan liian impulsiivinen eikä mulla ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä alkaa välttää hiilihydraatteja tai päihteitä - olenhan myös pesunkestävä hedonisti. Treenitavoitteista pystyn pitämään kiinni, sillä onhan vuosi loppujen lopuksi koiran kanssa pitkä aika. Halusin kuitenkin lisätä agendaan muutaman jutun joita olen ajatellut paljon viimeaikoina.
Ensinnäkin, raha. Mä olen opiskellut nyt neljä ja puoli vuotta ammattikorkeakoulussa, jossa vasta 2,5 sitä tutkintoa josta aion valmistua ja johon aion työllistyä. Loppusuora häämöttää, mutta sitä ennen mä olen edelleen rumasti ja suoraan sanoen köyhä. Olin pitkään sitä mieltä että opiskelu on hyvä vaihe hankkia koira, sillä aikaa on työssäkäyvää enemmän ja muuta idealistista, mutta siinä vaiheessa kun huomaat että sulla on farmariauto pihassa ja siellä perässä on kaksi koiraa joita määrätietoisesti oot päättänyt kilpailuttaa vähän siinä ja tässä niin alkaa jo vähän kuumottaa kyllä.
Mutta ihan hyvin mä oon pärjännyt. Aika minimibudjetillakin saa ok-tasoiset varusteet itselleen ja elukoille, laadukasta lihaa lautaselle ja muutamat treenit viikkoon. Mikäli mulla olisi enemmän varoja, mä kävisin paljon seminaareissa ja yksityisissä koulutuksissa, mutta tämä saa nyt tällä erää kelvata. Mä olen ollut opiskelija koko Mökön eksistenssin, mutta sillä menee ihan hyvin, mikäli otetaan huomioon kaikki sen koulutukseen vaikuttavat seikat. Mutta tän vuoden taloustehtävä on pitää kirjaa siitä, miten minimalistinen se budjetti oikeasti onkaan eli kirjata ylös jokainen koiriin liittyvä meno joka liittyy suoraan tai välillisesti ruokintaan, terveyteen, tarvikkeisiin, treenaamiseen, kisoihin tai kokeisiin. Auton kustannuksia kuten polttoainekuluja en joka treenimatkan yhteydessä ala laskemaan.
Toinen projekti olkoot Kohti Onnellista Mököä 2014. Mökö on ollut huomattavasti loppusyksyä tasapainoisempi nyt kun ollaan oltu kolme viikkoa suunnilleen samassa, ennalta tutussa paikassa. Kun reissaaminen on rajoittunut lähinnä vain mun asuntoni sekä vanhempien omakotitalon välille, eivät rutiinit ole juuri poikenneet siitä mitä meidän elämä nyt tavallisestikaan on. Mökö ei ole koskaan ollut herkkä reagoimaan uusiin asioihin, se on jokaisen muutonkin yhteydessä ottanut heti kodikseen sen paikan missä syödään ruokaa ja nukutaan tutuilla huonekaluilla, mutta nyt se selvästi sai tarpeekseen kun joutui selvittämään kaiken kukkuraksi neljä viikkoa ilman mua ja kouluttamaan isääni.
Ongelmana vaan edelleen on vähän se, että mulla on nuori ja melko aktiivinen koira jonka tekemisenkaipuuta mä en tunnu saavan tyydytetyksi itselleni rakkailla lajeilla. Mökö ei väsy, koska Mökö ei tee täysillä, eikä saa tasaisesti uusia haasteita, koska olen epäreilu ja treenaan paljon mielummin tokoa sen koiran kanssa jonka olen saanut mm. onnistuneesti noutamaan. Olen yrittänyt etsiä ratkaisuja sellaisista aktiviteeteista jotka tukisivat Mökön luontaisia mieltymyksiä, ja perehtynyt alustavasti hajuerotteluun sekä jälkeen joista ensimmäisen ehdin jo polkaista käyntiin. Palaan aiheeseen myöhemmin kun mulla on jotain muutakin sanottavaa kuin coulda-woulda-shoulda, mutta ehdottomasti syynin alle otetaan keksiä roduttomalle Mökölle rotutyypillisempää tekemistä. Otsikon teema selittynee viimeistään tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti