Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Almost there

Ootteko koskaan ajatelleet, että Biltemasta kannattaa ostaa koiratarvikkeita? En ollut mäkään, kunnes piipahdettiin tuossa joulun alla Jennan kanssa ostoksille, ja oli kyllä halvin reissu jonka oon kuunaan tehnyt. Koko idea oikeastaan lähti siitä kun bongasin Bilteman kuvastosta just sen oikeantyyppisen naksuttimen hukkuneen tilalle, sillä mä en tykkää laatikkomallin naksuista ja tuolta kun irtosi kohonappinen versio vielä kliksulla ja kierrevaijerilla varustettuna reilulla eurolla niin mä otin heti kaksi. Seriously, oon maksanut aivan vastaavasta vehkeestä varmaan 7,90 eläintarvikeliikkeessä. Samaan syssyyn otin ihan ok-kivan mustavalkoisen juomakupin ja Utua silmällä pitäen 30-senttisen purutyynyn, ja yhteishinta jäi silti alle sen eläintarvikeliikkeen naksuttimen. Wicked.

Joululahjaksi koirat saivat antibiootit silmätulehdukseen, sigh. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen kun aattona tietysti tuon vielä pukkasi kummallekin, sain puhelinreseptin ihan jo sillä että lähin päivystävä vastasi Orivedellä ja mä itse olin koirien kanssa Toijalassa ja kummankin oireilu sulki haavaumat pois diagnoosista. Kävin kyllä aattoa edeltävänä lauantaina valkkaamassa Utun kanssa koirille muhkeat lonkkaluut pitämään ylimääräiset nenät pois ruokapöydästä, ihan hyvin ajoivat asiansa. Eilen kävin vielä hakemassa toistakymmentäkiloa raakaa lihaa ja selkärankoja Lempimuonasta, kun sattuman kautta huomasin järkyttyneenä että puljun myymälä sijaitsee kaikista kyläpahasista juuri Viialassa.

Tänään ostin vielä ennen agilityä Mökölle vetovaljaat, sillä ajateltiin Jennan kanssa perustaa multikansallinen vetovaljakko. Ahkio jää nyt tällä haavaa tulevaisuuteen ja aloitellaan pulkalla, mä en uskalla edes laskea miten paljon mulla on mennyt noihin koiriin rahaa viimeisen kahden kuukauden aikana, ottaen huomioon että nappulaan menee kohta taas viitisen kymppiä ja Mökö pitäisi alkuvuodesta rokottaakin. Niin, ja seuran jäsenmaksukin pitäisi maksaa, samaten kevään rallit. Thank goodness for opintolaina. Mainitsinko jo, että ajattelin ostaa kesällä uuden auton, koska koirat? Kummasti sitä rahaa tuntuu kuitenkin vaan aina olevan kaikkeen hypertärkeään koira-aiheiseen, enpä pääse tuhlaamaan pinnallisuuteen. Ostin itselleni juuri alennusmyynnistä uuden tekniksen ulkoilutakin, mutta siinäkin vähän ajattelin että tää on hyvä agilityssäkin... Joo.


Speakin' of it, ollaan tehty ihan hyvää agilityä vaihteeksi. Varsinkin joulua edeltävät perjantaitreenit oli ihan huiput, kun saatiin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kaivettua sitä vauhtia sieltä. Mökö on alkanut hakea putkeen vähän innokkaammin, ja varsinkin A-este on tosi, tosi, tosi hyvä. Siis harjoittelun määrään nähden. Tänään oltiin Jennin kanssa irtovuorolla Koirakoutsin hallilla jossa Mökölle muistuteltiin viimeviikkoista valssia ja puomin kontakteja, Utua laitettiin aluksi apparilla putkeen, mutta ei siinä mennyt kuin kolme toistoa kun sen pystyi lähettämään jo vierellä juosten. Toi pentu menee jo nyt niin lujaa ja varmasti että en tiedä mitä siitä tulee sitten kun sitä voi jo vähän alkaa hypyttämään, taitaa olla melkoiset ääripäät käsissä muutenkin. 

Illalla NPKH:n treeneissä Mökö teki taas saman tempun renkaalla kuin viimeksi ja luistatti ali, mä en käsitä että mistä se on saanut yhtäkkiä päähänsä alkaa tehdä sitä kun Koiranpäivillä ei ollut koskaan sitä ongelmaa. Tokihan se on ollut noissa treeneissä korkeammalla, mutta varma este se on so far ollut. Tänään sitten appari laittoi riman renkaan alle esteeksi, piski posotti tietysti otsansa siihen ja sitten saatiinkin aloittaa koko este alusta.  Kepit meni tänään ihan kivasti kun kokeilin taas vaihteeksi uutta tekniikkaa, vaikka mullehan se vaikeus taas eniten iski kun en osannut yllättäen liikuttaakaan käsiäni (!?). Onneksi kesään on vielä piiitkä matka.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hidas & Hiljainen

Vietettyäni muutaman mukavan tunnin TamsKin agilitykisoissa Utun kasvattajan sekä muiden alan tuttujen kanssa ja oltuani nyt kahdesti seuran kanssa aksaamassa, mulle on alkanut valjeta miten monimuotoisen vaikea ja tarkka laji agility oikeastaan on. Ja mulla on sentään hidas koira, jonka kanssa ehtii jopa hieman ajatella!

Perjantaina treenit alkoivat tyylikkäästi, kun ysitien onnettomuudesta johtuen kaikki päättivät kiertää Ylöjärvelle Paasikivenkadun kanssa, ja siinä sitten köröteltiin ykkönen silmässä 45 minuuttia muutaman kilometrin matkaaa. Sanomattakin lienee selvää, että olin 20 minuuttia myöhässä, mutta meidän aiemmalla vuorolla on onneksi vain maksimissaan kolme koirakkoa joten saatiin kuitenkin tehtyä ihan kivasti. Tai oltaisiin saatu jossei Mökö olisi ollut niin distracted ja väsynyt kaikesta siitä metsässä riehumisesta mitä oltiin aiemmin päivällä harrastettu. Hieman typeräähän tuo toisaalta oli, Mököllä kun ei ole koskaan liikaa kierroksia niin agilitypäivät voisi jatkossa pyhittää sille agilitylle. Mutta mukavaa meillä Jennin ja Eikarin kanssa toki oli, kuten aina.

Mökö näytti taas mitä mieltä on keinusta, ja kepitkin menivät vähän miten sattui, mutta jos jotain positiivista niin sillä on aksatunteihinsa nähden hiton hyvä alastulokontakti A-esteellä. Onneksi tässä nyt on koko talvi aikaa hioa noita yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita, hallilla kun ei oikein kunnon rataa mahdu tekemään, eikä meistä siihen vielä olekaan. Mä pistin itseeni vähän vauhtia yhdellä lyhyehköllä hyppy/putkipätkällä ja ero oli kyllä ihan huomattava, mulla on joka hiton lajissa aluksi tämä että kapasiteetti ei riitä puhumaan, liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa. Putkiaivo naiseksi.

Oon ansiokkaasti onnistunut järjestämään kummatkin meidän vakivuorot viikonlopulle, perjantaisin on tuo setti ja päätin kuitenkin lähteä mukaan lauantain rallivuoroon kun pystyn raahaamaan junioria sinne mukaan niin helposti, ja kun meidänkin puolelta löytyy yleensä kepit ja A niin pystyn hirveän pienellä rahalla panostamaan tosi moneen juttuun. Tässäpä nää talven aktiviteetit taitavat sitten ollakin itsenäisten lisäksi, välillä kyllä vähän masentaa että ainakin kolme kuukautta vielä näitä kelejä ennen kuin alkaa taas helpottamaan kesäksi.

Ai niin, Hundkarusellen sai uuden talvisen teema kun eräs iltapäivä väänsin kennel Rox Pine'sin ulkoasun kuntoon, käykääpä tsiigailees.

torstai 6. joulukuuta 2012

Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin

Viime viikko oli harrasteiden osalta kaikin puolin kohtalaisen mälsä. Keskiviikkona sain tiedon, ettei mahduttu TamSKin pentukurssille, ilmoittautujia kun oli kertynyt jo ensimmäisenä ilmoituspäivänä 21. Agility oli ihan pyllystä, koira hissutteli ja ihmetteli eikä noussut edes pöydälle ilman helpotteita. Ajattelin kuitenkin että noh, otan pari estettä lauantaina kun mennään TamSKille tekemään rallia, ja pentukin pääsee sinne ihmettelemään. Kannatti suunnitella taas, nimittäin lauantain treenit kaatuivat sillä kertaa osanottajapulaan ja mä jäin happamana nuolemaan näppejäni. Olis ollut ihan kiva tietty tehdä vaihteeksi rataa, kun kisatkin oli tulossa. Torstain tenttikin muistutti elämän raadollisuudesta.

Tää viikko ei alkanut periaatteessa yhtään paremmin, sillä kelit muuttuivat yhtäkkiä hyvin epäsuotuisiksi lyhytkarvaiselle rääpäleelle joka oli onnistunut nappaamaan vielä ripulinkin jostain. Maha hoidettiin kuitenkin nopeasti kuntoon piimällä ja Canicurilla, mutta pääsinpä kuitenkin mattopyykille. Pesuveden väristä päätellen oli tosin jo ihan korkea aika muutenkin. 

Alkuviikosta sain kuitenkin huippu-uutisia, TamSK pyrkii järjestämään suuren osanottajamäärän vuoksi uuden kurssi alkuvuodelle (ja mä aion laittaa kellon soimaan kuudelta sinä päivänä kun ilmoittautuminen alkaa...) ja ihan hypersuperjuttuna järjestyi niin, että nää treenaa tästä eteenpäin ympärivuotisesti agilitya Nokian palveluskoiraharrastajissa! Siis how awesome! Mökön kanssa jatketaan siis ainakin kevääseen asti ja sitten aletaan pikkuhiljaa tutustuttaa Utua lajin pariin, mikäli seura ei järjestä alkeiskurssia niin sitten vanhemman ohessa tai tilalla. Se selvinnee aikanaan, mutta nyt ei tarvitsekaa pitää taukoa tai stressata ensi vuoden treenipaikoista.


Tänään suunnattiin Mökön kanssa Koirakoutsille Lielahteen, aamupala ei oikein tahtonut upota mutta sitkeällä hevimetallin ryydittämällä tsemppauksella matkan aikana onnistuin karistamaan isoimmat ennakkopelot, ja kun samassa startissa oli vielä pari pirkkoa koirineen meidän treeniryhmästä oli kisapaikalla melkein mukava odotella omaa vuoroa. Koira oli mukavan motivoitunut heti aamusta tekemään hommia, ja vaikka se haistoi radalla mun jännityksen ja kontakti hiipuili, saatiin ihan ylläritulos eli 90 pistettä sadasta. Rata oli tosi kiva, typeriä pujotteluita ei ollut yhtä spiraalia enempää, hauskasti oli otettu kummatkin istumisella varustetut käännökset mutta nekin vain oikealle. Houkutus oli liian houkutteleva myös tänään, rikkalapio ohitettiin onnistuneesti mutta pakasterasiaan säilötyt koiranruoat Mökö kävi tarkistamassa. Oikeastaan ainut puhtaasti harjoituksen puutteesta johtunut virhe ja tätä myötä uusiminen tuli kahdeksannelta kyltiltä, vähän paremmalla kontaktilla rata olisi ollut muuten puhdas. Mut ihan eri meininkiä kuin lokakuussa! Kevätpuolella sitten jossakin välissä hakemaan sitä viimeistä avoimen tulosta, mutta nyt pidetään reilusti taukoa rallista ja tokosta ja aksaillaan vaan Mökön kanssa. 



Utun kanssa otetaan rennosti päivä kerrallaan ja ihmetellään juttuja. Ollaan matkustettu jo junalla, autolla ja hissillä, nähty ihan pieni pentu, leikitty vähän isompien kanssa, kohdattu hiihtäjä, sauvakävelijä, kitarakoteloa kantava mies sekä kolmevuotias tättähäärä. Ollaan yövytty muualla kuin kotona, kävelty torilla ja juostu umpihangessa metsässä. Lauantaina pentu pääsee hallille mikäli saadaan treenit pystyyn, ja samana iltana mennään viettämään pikkujoulua kaveriporukalla jonne Utu pääsee mukaan. Viikossa meni perille että ruokakupin saa nopeammin kun malttaa istua ja katsella sitä ruokkivaa kättä silmiin, nykyään kestetään jo aika monta sekuntia odottelua ennen kuin lupa heltiää. Ulko-ovellakin osataan istua, ja huomiokin tulee vierailta nopeammin kun kaikki neljä jalkaa on muovimatolla. Ollaan ihan pikkuisen aloiteltu hissimaahanmenoa ja perusasentoa, mutta koska nää on ne liikkeet jotka opetin vanhemmalle koiralle aikanaan liian hätäisesti ja väärällä tekniikalla, niin edetään hyvin hitaasti. Näitä viikkoja lisää kiitos!