Vietettyäni muutaman mukavan tunnin TamsKin agilitykisoissa Utun kasvattajan sekä muiden alan tuttujen kanssa ja oltuani nyt kahdesti seuran kanssa aksaamassa, mulle on alkanut valjeta miten monimuotoisen vaikea ja tarkka laji agility oikeastaan on. Ja mulla on sentään hidas koira, jonka kanssa ehtii jopa hieman ajatella!
Perjantaina treenit alkoivat tyylikkäästi, kun ysitien onnettomuudesta johtuen kaikki päättivät kiertää Ylöjärvelle Paasikivenkadun kanssa, ja siinä sitten köröteltiin ykkönen silmässä 45 minuuttia muutaman kilometrin matkaaa. Sanomattakin lienee selvää, että olin 20 minuuttia myöhässä, mutta meidän aiemmalla vuorolla on onneksi vain maksimissaan kolme koirakkoa joten saatiin kuitenkin tehtyä ihan kivasti. Tai oltaisiin saatu jossei Mökö olisi ollut niin distracted ja väsynyt kaikesta siitä metsässä riehumisesta mitä oltiin aiemmin päivällä harrastettu. Hieman typeräähän tuo toisaalta oli, Mököllä kun ei ole koskaan liikaa kierroksia niin agilitypäivät voisi jatkossa pyhittää sille agilitylle. Mutta mukavaa meillä Jennin ja Eikarin kanssa toki oli, kuten aina.
Mökö näytti taas mitä mieltä on keinusta, ja kepitkin menivät vähän miten sattui, mutta jos jotain positiivista niin sillä on aksatunteihinsa nähden hiton hyvä alastulokontakti A-esteellä. Onneksi tässä nyt on koko talvi aikaa hioa noita yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita, hallilla kun ei oikein kunnon rataa mahdu tekemään, eikä meistä siihen vielä olekaan. Mä pistin itseeni vähän vauhtia yhdellä lyhyehköllä hyppy/putkipätkällä ja ero oli kyllä ihan huomattava, mulla on joka hiton lajissa aluksi tämä että kapasiteetti ei riitä puhumaan, liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa. Putkiaivo naiseksi.
Oon ansiokkaasti onnistunut järjestämään kummatkin meidän vakivuorot viikonlopulle, perjantaisin on tuo setti ja päätin kuitenkin lähteä mukaan lauantain rallivuoroon kun pystyn raahaamaan junioria sinne mukaan niin helposti, ja kun meidänkin puolelta löytyy yleensä kepit ja A niin pystyn hirveän pienellä rahalla panostamaan tosi moneen juttuun. Tässäpä nää talven aktiviteetit taitavat sitten ollakin itsenäisten lisäksi, välillä kyllä vähän masentaa että ainakin kolme kuukautta vielä näitä kelejä ennen kuin alkaa taas helpottamaan kesäksi.
Ai niin, Hundkarusellen sai uuden talvisen teema kun eräs iltapäivä väänsin kennel Rox Pine'sin ulkoasun kuntoon, käykääpä tsiigailees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti