Tavallisia ja tavattomia touhuja

Eipä me sinne BH-kurssille pakkasen takia päästy, joten tällä viikolla otetaan uusiksi. Mökö pääsi aksaamaan kuitenkin kahden viikon jälkeen ja jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli keppejä, keinua ja A-estettä. Koiralla oli mukavan rento mutta tehokas fiilis, muakin hymyilytti ja huomasin itse omat virheeni ja korjasin ne seuraavalla yrityksellä itsenäisesti. Kummasti toi perspektiiviä viedä collikka vaihteeksi treeneihin. 

Keinua muistuteltiin taas valjat päällä aluksi pari kertaa, kun keinun liike meinaa ylittää Mökön mukavuusalueen aina puolenvälin jälkeen. Pienellä kannustuksella saatiin kuitenkin yksi kokonainen keinu tehtyä ilman koiran avustusta, vaikka koutsi toki kevensi vielä varmuuden vuoksi rämähdystä. Montaa kertaa ei enää mene, vaikka eipä sillä että niitä kertoja kamalasti takana olisikaan. Kepittelykin on alkanut sujumaan entistä varmemmin, ja koutsi sanoikin että kepit kun vaan saisi varmaksi niin aika hyvä möllikuosi olisi jo kasassa. 

Kyselin alueellisen koiraharrastusryhmän sisällä mahdollisen irtovuorokiinnostuksen perään, ja pienellä porukalla saatiinkin sovittua että koitetaan katsella kaikille sopivia aikoja. Olisi kiva saada alkuviikolla edes toisinaan omatoimiset treenit ohjattujen tueksi, vaikkei nyt talvella vielä niin hirveää kiirettä kunnolla treenaamiseen ole. Kesäkuukausiksi ajattelin hommata kausikortin Sport Dog Parkille ja käydä vaikka kummankin koiran kanssa pari kertaa viikossa itsekseni aksaamassa sen verran kuin osaan. Nälkä kasvaa syödessä, onneksi enää pari kuukautta ja päästään pikkuhiljaa ulos isolle kentälle. 

Vein ahneuttani kummatkin koirat hallille lauantaina, mutta taidan alkaa jatkossa vuorottelemaan. Mökö haahuili pää pilvissä puolet ajasta ja kiskoi jatkuvasti kentän laidalle puomille, Utu huusi kuin pistetty sika silloin kun sen kanssa ei tehty. Se kestää hienosti rallikoirakot lähellään, mutta haukkuen aksaavat koirat ja mä tekemässä mitä tahansa jonkun muun kuin sen kanssa on sille liikaa. Mökön kanssa saatiin tehtyä muutama kierros radalla jossa olikin hirveästi voittajan kylttejä jotka ei ihan olleet hanskassa ja muutama puomin kontakti, Utua juoksutin siivekkeiden välistä ja siirrettiin takaakierrot lähipuiston valopylväistä halliin siivekkeen kanssa tehtäväksi. Kyllä siitä tulee hiton hyvä, sanokaa mun sanoneen.

Utulla kävi vieraana sunnuntaina 12-viikkoinen tricolortyttö Kerttu. Kummasti noilla tyypeillä on omien porukoidensa kesken ihan omat setit,  Mökön leikit menivät aikanaan sisarusmiitissä aivan täysin yksiin muiden teiskopenteleiden kanssa ja nyt colliet väänsivät puolitoista tuntia yhteen soittoon. Utun patteri alkoi oikeastaan loppumaan ennen Kerttua, ja se on kuitenkin jo jotain... 

Vietin tänään illalla koirien kanssa erikseen laatuaikaa. Käytiin ensin Utun kanssa meidän puistossa patukan kanssa leikkimässä ja tekemässä kivoja ja varmoja tottisjuttuja, ja sitten leikittiin taas lisää. Nyt kun oon oikein joutunut muistuttamaan itselleni että leiki, leiki, anna saalistaa ja taistele, oon tajunnut miten vähän oon sitä Mökön kanssa sen ollessa pieni tehnyt. Leikkiihän se toki hyvin mun kanssa, mutta ei ehkä olisi kannattanut karsia jokaikistä sikailua. Mökön kanssa kävin vielä erikseen naksuttelmassa hippasen taloyhtiön pihassa kontaktia, jääviä ja kaukoja. Ollaan pidetty tokot nyt melkoisen minimissä, mä tarvitsisin useamman jutun kanssa vähän kädestä pitäen näyttämistä. Toivotaan, että BH-kurssilta saataisiin ihan konkreettista apua pariin juttuun. 

Eipä tässä taas sen kummempia siis. Mulle alkaa kovasti taas pimeys ja pakkaset riittämään, mutta onneksi on mielekästä tekemistä kuitenkin kahdeksan tassun verran.

Ei menny ku Strömsössä

Mökön hoitosuunnitelmat saivat toissa sunnuntaina ikävän käänteen, kun koira päätti ottaa omaa lomaa mahtavan metsäjäljen kunniaksi ja lähteä itsenäiselle peurametsälle. Kahden päivän musertava huoli sai kuitenkin päätöksensä, kun Mökölle tuli kahden vuorokauden jälkeen äitiä ikävä ja se nousi ensimmäisen kohtaamansa auton kyytiin muina miehinä. Yhteystietolaatta pannassa säästi koiran löytöeläinkodin kautta kiertämiseltä, ja niin meidän lauma yhdistyi jälleen.

Mökö on käyttäytynyt viimeisen kuukauden muutenkin jotenkin poissaolevasti, minkä oletan olevan reagointia pentuun, hiljalleen tapahtuvaan aikuistumiseen ja lähestyviin juoksuihin. Lukemani ja kuulemani perusteella olen myös ymmärtänyt, että juurikin parivuotiaat koirat läpikäyvät usein taantuman, jolloin jo opitut asiat hämärtyvät ja koira ikäänkuin hukkaa itsensä joksikin aikaa. Yleensä Mökön lisääntynyt itsetutkiskelu näkyy haluttomana treenaamisena, mutta viime aikoina ongelmaa ei kuitenkaan ole jostain syystä juuri tällä osa-alueella ollut.

Jätin kuitenkin Mökön viime viikolla kotiin toipumaan ja lähdin treeneihin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pikkunahkan kanssa. Mä en kyllä tiedä että olisiko mun pitänyt itkeä vai nauraa, kun hävisin ensimmäisellä kerralla viisikuiselle pennulle vauhdissa putkella. Sitten kun skarppasin ja juoksin koiraa kovempaa, mä olin ihan rikki seuraavan vartin. Tehtiin lähinnä putkea ja muutama siivekkeen välistä juoksu joiden aikana koutsi turhaantui ja kysyi multa että mitä hittoa sinä siellä kumartelet, viitot ja avustat, kun se menee ilmankin. Että näinpä tälleen, nyt mulla on kaksi täysin erilaista agilitykoiraa ja vasta pienen pieni käsitys siitä että mihin oon ylipäätään pääni työntänyt. Sitten kun kenttä keväällä sulaa ja treenit siirretään ulos, alkaa kummankin rönttösen reenaaminen ja siinähän sitten ollaan. Voipi hyvinkin kuitenkin olla, että penne on vielä jonain päivänä virallisen nimensä veroinen.

Talvi on ollut kyllä omatoimisuuden osalta melko hiljainen, pennulle oon naksutellut perusasentoa, maahan menoa ja alkeellista imutusseuruuta kotona muutamia kertoja viikossa jotta keväällä olisi sitten hyvät pohjat aloitella kunnolla hommia. Tokotauko on tehnyt kyllä kaikille ihan hyvää, keväällä alkaa taas alokasluokan viimeistely ja ajattelin alkaa säännöllisesti ottamaan ylempienkin luokkien liikkeitä mukaan, esimerkiksi ruutua, kaukokäskyjä ja noutoa. Pitäisi ottaa asiakseen suunnitella vaikka Excelillä treenitaulukko, koska muuten mulla ei pysy ajatus ja touhu menee rallatteluksi.

Yksi uutuus mahtuu kuitenkin myös talveen, nimittäin seuran viikottain kokoontuva BH-ryhmä johon osallistutaan Mökön kanssa huomenissa mikäli pakkanen pysyy aisoissa. Odotan oikeastaan aika kovasti sitä millaisia kommentteja saadaan pitkästä aikaa ihan uusilta ihmisiltä, musta tuntuu että mun oma käsitykseni tosta seuruusta on jotenkin peruspessimistisyyden peittämä. Samaten mua kiinnostaa miten koira reagoi selän kääntöön paikkamakuussa, sitäkään ei olla taidettu koskaan edes koettaa. No, siitä lisää sitten kun ollaan viisaampia.

(Suhteellisen) huippuosaaja Mökö

Perjantain agitreenit olivat fiilikseltään äärimmäisen rennot mutta edistykselliset. Meidän aiemman ryhmän neljästä koirasta paikalla oli vain kaksi, joten palloteltiin koutsin treenattavaa nahkaa ja Mököä häkkiin aika tiheällä sykkeellä. Otettiin aluksi ensimmäiset kolme sessiota yksittäistä estettä ja lopuksi yhdistettiin samat esteet taitotason mukaan suhteellisen helppoon rataan.

Aloitettiin keinulla, jota varten puin koiralle valjaat ja nakkasin koutsin käteen varmaan kahden nakin edestä murusia. Viritettiin ensin polku koko keinun pituudelle, valjaista kevyt ote varmistukseksi ja koira muutaman kerran kummaltakin puolelta esteelle. Lopputulemana ehkä kymmenen toiston jälkeen keinulla oli palkka enää keskiosassa ja kontaktissa, koutsi varmisti toisesta päästä, eli ihan räminällä ei vielä menty. No joo, oliko toinen kerta kun edes vilkaistiinkaan koko estettä, mutta pääasia oli että saatiin rakennettua koiralle yllättävän kovaa hinkua esteelle.

Toisella viisiminuuttisella keskityttiin keppeihin. Yhdistettiin kaksi aiemmin kokeiltua koulutusmuotoa ja siirryin omaa tahtiani pudottamalla ohjaamaan koiraa pelkästään keppien puoleisella kädellä. Koiralle oli ehtinyt muodostua verkkokepeillä suhteellisen hyvä käsitys pujotteluun tarvittavasta liikeradasta, joten se ei oikeastaan edes ollut niin rumaa kuin voisi kuvitella. Varsinkin kun koira on noin hidas, tulee kepeistä varmaan ihan mukavat, vaikka tekniikka ei suoraan oppikirjasta olekaan. Pääasia on, että saatiin valituksi jokin metodi josta pidetään jatkossa kiinni. Aiemmin edellisenä iltana tutustuin YouTuben ihmeellisessä sfäärissä 2x2 - menetelmään, jota ajattelin kokeilla Utun kanssa kesällä. Edellyttäen, että saan keppiparit askarreltua. Anycase.

Sitten otettiin vielä rengasta, joka tuotti edellisillä kerroilla yllättävän paljon ongelmia. Päätin hyödyntää TamsKilla lauantaina meidän puolelle hylätyn renkaan, ja merkkasin naksulla oikean suorituksen muutamaan otteeseen. Eilen otin aluksi tehotreeninä helpotettua rengasta hyppyetäisyydeltä lelupalkalla, ja sitten kun otin riskin ja yhdistin sen rataan niin koira meni joka kerta läpi hienosti ja varmasti.

Keinu oli vielä turhan tuore tuttavuus, joten jätettiin se kuitenkin välistä ja otettiin sen suhteen vielä yksi täysin sille omistettu setti, mutta kepit otin rataan mukaan. Kepittelyn jälkeen palkkasin ja lähetin viimeiseltä hypyltä takaisin alkuun takaperin järjestyksessä hyppy - hyppy - putki - rengas - hyppy - hyppy. Koirakin oli mielissään kun mentiin yksittäisten esteiden hinkkauksen jälkeen lujaa. Palautteeksi sain että koira on mulla hirveän hyvin hanskassa. Loppuillan fiilikset taas muistuttivat että miksi näitä hommia tehdään, mä oon kyllä jo nyt niin koukussa.

Mökö lähtee huomenna lomailemaan pääkaupunkiseudulle viikoksi pariksi koiria harrastavalle kaverilleni, eli ensi viikon kaksiin treeneihin Mököä paikkaamaan lähtee juniori. Vihjaisin jo ensi viikon koutsille että seuraaviin treenihin pitäisi kehittää jotain pikkukoiralle sopivaa, saa nähdä mitä meille on mietitty. Utun kanssa on ollut vähän ongelmaa autoilun suhteen ja treeneissä palkkaaminen on ollut hankalaa kun nakit ovat päätyneet kevythäkin pohjalle kotimatkalla, mutta kevyen lääkityksen ja säännöllisen autossa suoritetun ruokkimisen tuella ollaan päästy enimmistä issueista. Viime lauantaina kikkailtiin pikkujuttuja, eli lähinnä jalostettiin suora putki kaartuvaksi ja hienostihan se taskuraketti ampaisi pienellä saattelulla matkaan vaikkei määränpäätänsä nähnytkään. Näihin kuviin ja tunnelmiin siis.

Tuunausfiilistelyä

Vein  monen kuukauden passiivisen haaveilun Antassun pantatarvikkeista joulun alla päätökseen tilaamalla vähän fleeceä, koristenauhoja ja solkia sekä lenkkejä. Valikoima oli valtava, mutta koska mä diggaan eläinkuosia (joka toistuu mulla kotonakin, how classy...) tilasin kolmea eriväristä seepranauhaa koska en osannut valita mikä olisi kivoin phihih. Mökö sai jälleen yhden solkipannan lisää, Utulle askartelin puolikuristavan koska sen puikulanokka on vähän hasardi kiinteiden pantojen kanssa.

Aika kivat tuli ensimmäisiksi DIY-pannoiksi! Fleece ei riittänyt kahteen pantaan ja koska Utulla on kuitenkin valkoinen kauluri, pistin mustaa tikkikangasta pannan pehmusteeksi. Ja tältä ne näyttää sit vielä kaulassa.

 

2013

Moni koiristaan bloggaava seurattavani on uuden vuoden sarastaessa kirjannut ylös seuraavan vuoden tavoitteitaan, enkä mä aio jäädä sen suhteen yhtään huonommaksi. Muistelen myös hetken aluksi viime vuotta ja sen aikana saavutettuja virstanpylväitä, katsotaan miten pitkä lista saadaan aikaiseksi.

Mökö 2012

- Tutustuttiin maaliskuussa rally-tokoon, saavutettin kisakunto kolmessa kuukaudessa ja käytiin korkkaamassa ihkaensimmäiset kisat heinäkuussa. Yhdeksän kuukauden jälkeen vuoden lopussa oltiin viidellä hyväksytyllä startilla tuloksen päässä toisesta koulutustunnuksesta.

- Aloitettiin elokuussa agility yksityisessä koirakoulussa ja marraskuussa päästiin seuraan treenaamaan viikottain kokoontuvassa ryhmässä. Treenattiin myös tokoa sekä rallya viikottain kokoontuvassa ryhmässä.

- Henkilökohtaisesti mulle merkittävin saavutus oli kun opetin silkalla sitkeydellä täysin takapäätään tiedostamattoman koiran kääntymään ensin tokon täyskäännöksen en oikealle, en saksalaisena (vaikka sekin toki vuoden aikana opeteltiin) vaan vasemmalle ja lopulta peruuttamaan mun vierelläni täyden ympyrän.

- Lopuksi mainitsen vielä Jennan ja Svean BH-kokeen seuraamisen itselleni saavutukseksi, huomattavasti helpompi mennä sitten aikanaan itse kokeilemaan kun kokeen kulusta on selvä käsitys.

Mökö 2013

- RTK2, mutta sellaisella twistillä että kokeeseen ei mennä ennen kuin koira suorittaa radan täydessä kontaktissa. Viime koe oli teknisesti sinänsä hyvä, mutta paremmalla kontaktilla pisteitä olisi mennyt vähemmän.

- Voittajan liikkeisiin tutustuminen. Ei tavoitella kisakuntoa eikä edes kaikkien kylttien hallitsemista, vaan aktivointimielessä oikean puolen seuraamista, puolen vaihtoa edestä, takaa ja välistä yms.

- Agility siihen kunton, että kesällä kehdataan mennä epiksiin, vaikka sitten vaan putkiradalle. Vuoden loppuun mennessä kaikki esteet hallintaan, mutta koska on hyvinkin aikaista sanoa mitään sen tarkemmin niin asetetaan epämääräiseksi ajankohdaksi ykkösten startille vaikka vuosi 2014.

- Seuraaminen ja 90 asteen käynnökset oikeasti kuntoon. Ennakoinnit ja epävarmuudet pois, vihjeiden opettamista ja palkkasana. Täysin epäriikkamaisia riemustakiljumis-mustamakkarasade-palkkoja, lyhyitä pätkiä ja lopetus onnistumiseen. Eli siis varma ja tiivis seuruu. Muita tavoitteita en tokolle aseta, koska tää on se asia mistä kaikki muu on kiinni.

- Ajatellaan BH-koetta rennosti ja hyvillä mielin hauskana juttuna, ja hyväksytään se seikka että ei välttämättä olla menossa sinne vielä hetkeen. After all, kun palveluskoiraoikeuksia ei luonnollisesti ole niin kyse on lähinnä itsensä haastamisesta.

Utu 2013

- Treenaamiseen ja treeniympäristöön totuttelu, helppoja mutta monipuolisia perustehtäviä agilityesteillä rakenteen kehityksen sallimalla nopeudella. Hallilla leikkimistä ja luoksetuloa häiriössä. Alkeita alkuun itsenäisesti ja myöhemmin ohjatusti.

- Muutamat hakutreenit kesällä, kokeillaan ja ihmetellään ja katsotaan miten pentu syttyy. Ehkä jopa viestin alkeita, jos saadaan jonkunnäköisellä porukalla haalittua aiheesta tietoa.

- Alokasluokan liikkeet haltuun niin, että 2014 päästään tokokokeesen. Koska minähän menen tuon kanssa kokeeseen, vaikka saataisiin loppusaldoksi kolme pistettä. Koska moottoria on ja kaikki virheet on jo tehty vanhemman koiran kanssa, kaikki edellytykset siis on.

- Rally-tokoa Utun kanssa ei tehdä ennen kuin nuo tokon alokasluokan liikkeet on hallussa. Se kun on muutenkin vähän sellainen mun ja Mökön hömpsöttelylaji, mutta RTK1 voitaisiin käydä tekemässä kisavarmuusmielessä. Ei kuitenkaan se ihan ykkösprioriteetti.

- Ja koska tyttö on tavattoman nätti, niin muutamat mätsärit käydään ennen virallisia näyttelyitä jotta sitä kehtaa kasvattajalle antaa esitettäväksi.

Siinäpä sitten niitä, ei muuta kuin tusaamaan ja vuoden päästä sitten katsotaan että tuliko mistään mitään!