Tavallisia ja tavattomia touhuja

Eipä me sinne BH-kurssille pakkasen takia päästy, joten tällä viikolla otetaan uusiksi. Mökö pääsi aksaamaan kuitenkin kahden viikon jälkeen ja jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli keppejä, keinua ja A-estettä. Koiralla oli mukavan rento mutta tehokas fiilis, muakin hymyilytti ja huomasin itse omat virheeni ja korjasin ne seuraavalla yrityksellä itsenäisesti. Kummasti toi perspektiiviä viedä collikka vaihteeksi treeneihin. 

Keinua muistuteltiin taas valjat päällä aluksi pari kertaa, kun keinun liike meinaa ylittää Mökön mukavuusalueen aina puolenvälin jälkeen. Pienellä kannustuksella saatiin kuitenkin yksi kokonainen keinu tehtyä ilman koiran avustusta, vaikka koutsi toki kevensi vielä varmuuden vuoksi rämähdystä. Montaa kertaa ei enää mene, vaikka eipä sillä että niitä kertoja kamalasti takana olisikaan. Kepittelykin on alkanut sujumaan entistä varmemmin, ja koutsi sanoikin että kepit kun vaan saisi varmaksi niin aika hyvä möllikuosi olisi jo kasassa. 

Kyselin alueellisen koiraharrastusryhmän sisällä mahdollisen irtovuorokiinnostuksen perään, ja pienellä porukalla saatiinkin sovittua että koitetaan katsella kaikille sopivia aikoja. Olisi kiva saada alkuviikolla edes toisinaan omatoimiset treenit ohjattujen tueksi, vaikkei nyt talvella vielä niin hirveää kiirettä kunnolla treenaamiseen ole. Kesäkuukausiksi ajattelin hommata kausikortin Sport Dog Parkille ja käydä vaikka kummankin koiran kanssa pari kertaa viikossa itsekseni aksaamassa sen verran kuin osaan. Nälkä kasvaa syödessä, onneksi enää pari kuukautta ja päästään pikkuhiljaa ulos isolle kentälle. 

Vein ahneuttani kummatkin koirat hallille lauantaina, mutta taidan alkaa jatkossa vuorottelemaan. Mökö haahuili pää pilvissä puolet ajasta ja kiskoi jatkuvasti kentän laidalle puomille, Utu huusi kuin pistetty sika silloin kun sen kanssa ei tehty. Se kestää hienosti rallikoirakot lähellään, mutta haukkuen aksaavat koirat ja mä tekemässä mitä tahansa jonkun muun kuin sen kanssa on sille liikaa. Mökön kanssa saatiin tehtyä muutama kierros radalla jossa olikin hirveästi voittajan kylttejä jotka ei ihan olleet hanskassa ja muutama puomin kontakti, Utua juoksutin siivekkeiden välistä ja siirrettiin takaakierrot lähipuiston valopylväistä halliin siivekkeen kanssa tehtäväksi. Kyllä siitä tulee hiton hyvä, sanokaa mun sanoneen.

Utulla kävi vieraana sunnuntaina 12-viikkoinen tricolortyttö Kerttu. Kummasti noilla tyypeillä on omien porukoidensa kesken ihan omat setit,  Mökön leikit menivät aikanaan sisarusmiitissä aivan täysin yksiin muiden teiskopenteleiden kanssa ja nyt colliet väänsivät puolitoista tuntia yhteen soittoon. Utun patteri alkoi oikeastaan loppumaan ennen Kerttua, ja se on kuitenkin jo jotain... 

Vietin tänään illalla koirien kanssa erikseen laatuaikaa. Käytiin ensin Utun kanssa meidän puistossa patukan kanssa leikkimässä ja tekemässä kivoja ja varmoja tottisjuttuja, ja sitten leikittiin taas lisää. Nyt kun oon oikein joutunut muistuttamaan itselleni että leiki, leiki, anna saalistaa ja taistele, oon tajunnut miten vähän oon sitä Mökön kanssa sen ollessa pieni tehnyt. Leikkiihän se toki hyvin mun kanssa, mutta ei ehkä olisi kannattanut karsia jokaikistä sikailua. Mökön kanssa kävin vielä erikseen naksuttelmassa hippasen taloyhtiön pihassa kontaktia, jääviä ja kaukoja. Ollaan pidetty tokot nyt melkoisen minimissä, mä tarvitsisin useamman jutun kanssa vähän kädestä pitäen näyttämistä. Toivotaan, että BH-kurssilta saataisiin ihan konkreettista apua pariin juttuun. 

Eipä tässä taas sen kummempia siis. Mulle alkaa kovasti taas pimeys ja pakkaset riittämään, mutta onneksi on mielekästä tekemistä kuitenkin kahdeksan tassun verran.