Mökölity for beginners

Ollaan nyt käyty kahdesti majalla treenailemassa BH-juttuja, ja se on kyllä palvellut mua just niinkuin toivoinkin. Sain heti kättelyssä hyvät ja selkeät ohjeet että tee tämän koiran kanssa näin, toista tätä harjoitusta, palkkaa näin. Viime kerralla kertailtiin vielä vähän lisää palkan paikkaa ja oikeaa ajoitusta, ja nyt mulla on entistä parempi mieli. Pelasin varman päälle ja laitoin koiran hyvästä vireestä loppupalkan saattelemana autoon yhden session jälkeen, koska haluan että koiralla on tolla kentällä aina ihan sairaan fantastista ja että sitä oikein harmittaa kun tekeminen loppuu, nyt vaan pyritään tekemään siitä rutiini. Ainut mikä mua vähän nyppii on Nokian pimeät ja liukkaat kinttupolut ja aina vaan jatkuva talvi, olis vähän enempi fiiliksiä tottishommiin jos odotteluaikana ei paleltaisi ja kotiin ei tarvis suunnistaa pilkkopimeässä. No, ei kai se tästä enää kuin parane.

Otettiin eilen agilityn alkulämmittelynä hölkkää, siis minäkin vähän yritin juosta. Mulla on oikein hyvä peruskunto mitä tulee kestävyysurheiluun, mutta välillä on treeneissä hävettänyt olla muutaman juoksuaskeleen ja tiukan kurvin jälkeen ihan purjeissa oman hengityksensä kanssa. Jokatapauksessa hölkkä oli hyvin surullista sivusta seurattavaa varmasti, eikä asiaa varsinaisesti auttanut ohikulkeva vanhempi mieshenkilö joka kysäisi että mikäs hirveä peto sulla siinä on. Piti ottaa vähän bussipysäkistä tukea kun nauroin vahingossa väärään kurkkuun, en ees tiennyt että se on mahdollista.

 Meille jäi Jutan kanssa mukavasti aikaa kun kolmas koirakko lähti kotiin jo aiemmin, joten otettiin vähän videokuvaa josta kokosin tällaisen koosteen tekemisen tempoon äärettömän hyvin sopivalla musiikilla varustettuna. Videokuvaamisesta on kyllä ihan hirveästi hyötyä, mä opin tuosta  pätkästä mm. seuraavat asiat.

• noin korkeat rimat ovat vielä turha vaikeita ja syövät hirveästi sitä vähäistäkin nopeutta mitä koiraan on tullut. ei kuitenkaan ole mitään järkeä lähteä ihan maan tasaltakaan enää, mutta ehkä 5 - 10 cm voitaisiin ainakin pudottaa seuraavalla kerralla. 
• mä oon edelleen hidas, koska mä en luota siihen että koira pysyy matkassa vaikka se on sen tehtävä. oon kuitenkin parantanut, koska kun oon kehittynyt ja mun omaan tekemiseen on tullut lisää varmuutta, niin nopeuttakin on tullut lisää ihan itsestään. 
• viidennellä hypyllä näkyy monta kertaa, että mä vaan ajattelen pakonomaisesti "käsikäsikäsikäsi" mikä näyttäytyy niin, etä mä vedän koiraa vasurilla jo ennen kuin sen nenä on ehtinyt siivekkeelle. ohjaus ei tu yhtään luonnostan vaan mä yliajattelen sitä, jolloin en saa sitä sovitettua tilanteeseen. sitten kun vasuri osuu oikeaan, niin putkeen ohjaus jää vajaaksi. oon ehkä vähän yksinkertainen. 
• tää ei toki videolla kuulu (no, ei kuulu vaikka olisi alkuperäiset äänetkin) mutta mä en kehu koiraa tarpeeksi. Jutta sanoi varmaan kolmella kerralla peräkkäin kun koira oli putkessa että kehu jo kehu jo mutta ei, ei vaan riitä enää kapasiteetti.
• palkka meinaa taas tulla järjestäen kädestä, vaikka siinä ainoassa kohtaa kun neuvottiin palkkaamaan vaudista kädestä (suoran putken jälkeen ennen hyppyä), palkka lentää oikeaoppisesti kaaressa. 

Va-i-ke-aa mutta samalla niin siistiä, addiktoivaa ja voimaannuttavaa.  Tuo kerta viikkoon on vaan joka suhteessa ihan liian vähän, mutta keksittiin Jennin kanssa josko vuokrattaisiin kesäkaudeksi TamSKilta oma yksäri jahka selviää, mille viikonpäivälle seuran treenit osuvat jahka siirrytään ulos. Isä on ollut niin hämmentyneen innostunut siitä kun koirat hyppivät rimojen yli että lupasi askarrella mun kanssa kesäksi kepit ja pari hyppyestettä porukoiden pihaan, niin ei ainakaan puutu sit agilityä kesästä.

Utukaan ei oo ihan vallan vaan mannut kotona, vaan se on päässyt tositoimiin launtaitreeneissä missä se on opetellut toimimaan muiden ympäröimänä ja tekemään paikallaoloa sekä muutamaa agilityestettä. Svean noutoläpimurrosta vakuuttuneena kävin hakemassa Päiviltä noutokapulan ja sain vinkiksi aloitella hommat kevyemmillä tunnarikapuloilla joita sain muutaman kaupan päälle. Neljän harjoittelukerran jälkeen tilanne oli tämä.

 

Mä tykkään tuossa pennussa ihan hirveästi siitä, että se on niin yksinkertainen, jos ihan suoraan sanotaan. Se ei ole yhtään skeptinen, se ei ymmärrä paineistua mistään ja kun sille antaa kapulan suuhun, niin se tuijottaa hievahtamatta totisena kunnes toisin ohjeistetaan. Seuraavaksi alan vaatia jotain simppeleitä liikkeitä niin että kapula pysyy mälväyksettä suussa, perusasento on vielä niin avujen varassa että sitä ei voida yhdistää vielä hetkeen mutta kyllä tosta nouto tulee, varsinkin kun tuo on ensimmäisestä päivästä lähtien tuonut jokaisen lentävän esineen suoraan mulle takaisin.