11 kysymystä

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Näillä ohjeilla varustettuna pukkasi Jannikalta haastetta, ja kysymykset olivat seuraavat.

Mitkä ovat oman rotusi/rotujesi suurimmat ongelmat?

Sekarotuisten koirien ongelmat ovat pitkälti samoja kuin kantakoiriensa ongelmat, eikä asiaa ainakaan auta se että ihmiset sekoittavat termit vähemmän perinnöllisistä sairauksista kärsivä ja terve autuaasti keskenään ja ratsastavat vanhoilla uskomuksilla.  Pentueita syntyy vahingon ja välinpitämättömyyden kautta, narttuja ei välttämättä vaalita niiden tarvitsemalla tavalla tiineysaikana ja varsinkaan sekarotuisia vanhempia ei terveystarkasteta (toki osittain myös siksi, että koirille toivottavasti harvemmin kaavaillaan jälkeläisiä).

Collieiden hermorakenne on paimenkoirille tyypillisesti paikoin hyvin kehno. Omassa karvamuunnoksessani oon törmännyt jossakin määrin ruoka-aineallergioihin ja ruoansulatuskanavan häiriöihin, epilepsiaa esiintyy jonkin verran enenevissä määrin. Käyttöominaisuudet ovat heikentyneet, ulkonäkökeskeinen kasvattaminen on yleistä ja harrastuksen kannalta potentiaalisia pentueita on harvakseltaan.

Listaa viisi koirarotua, joita et ikinä ottaisi itsellesi. Perustele miksi et ottaisi.

Näitä riittäisi äärettömästi, joten valitsin viisi rotua jotka periaatteessa voisivat sopia mulle, mutta syystä tai toisesta en kuitenkaan voisi kuvitella koskaan ottavani.

Welsh corgit, koska rakenne. Oon käsittänyt että koira on karjaa ajaessaan hyötynyt matalasta rakenteestaan, mutta nykypäivän corgi ei kyllä aja edes omaa häntäänsä. Samasta syystä listalla olisivat myös heelerit ja göötit, koska vaikka koira olisikin luustoltaan priimaa, niin musta se liikkuminen näyttää ikävältä, ellei surulliselta. 

Näyttölinjainen kultainennoutaja. Raskas rakenne, matala maavara, ongelmat selässä, lonkissa ja kyynärissä, allergiat, matala toimintakyky, kovuus, läähätys, hidas kypsyminen. Ei, ei, ei. 

Saksanpaimenkoira. Hyvä saksanpaimenkoira on musta maailman hienoin koira, mutta mulla ei tule ikinä riittämään rahkeet sellaisen koiran omistamiseen, mikäli mulle sellaista koskaan myytäisiinkään. Mä en ole myöskään erityisen kiinnostunut palveluskoiralajeista ja vielä vähemmän suojelusta, joten käyttölinjainen menisi mulla hukkaan. Näyttölinjainen saksanpaimenkoira on yksi maailman surullisimmista jalostustarinoista, eli ei siitäkään sen enempää. 

Niputetaan nyt yhteen ryhmän useampi rotu, mutta vesikoirat. Joku lagotto olisi varmaan tosi kiva aksakoira, mutta mua tökkii se ulkonäkö ihan uskomattoman paljon. Perro näyttää lyhyeen turkkiin ajeltuna kyllä ihan hauskalta, mutta esimerkiksi portugeesin näyttelytrimmi on musta lähinnä hullunkurinen. Trimmaus ei niinkään itsessään olisi ongelma, mutta aluskarvattomuus on miinusta ja muutenkin tää asennevamma on melkein sataprosenttisen kosmeettinen. Mun tietämys ko. roturyhmän muista ominaisuuksista on melko kehno, joten en osaa sanoa että olisinko kiinnostunut jos pörröisyys ei olisi este.

Suomenlapinkoira. Mun mielestä suomenlapinkoirissa äärettömän mukavaa on se, että niiden rotumääritelmä on niin salliva, minkä ansiosta kotimainen rotu on elinvoimainen ja jalostusmatskua on paljon. Mutta siihen se mun kannalta sitten vähän jääkin. Pörröiset pystykorvat eivät kiinnosta ulkonäkönsä puolesta ja rotu on mun käteen vähän turhan itsenäinen ja vietitön. 

Suurin saavutuksesi (omalla mittapuulla eikä välttämättä harrastuskentillä) koirien parissa?

Varmaan ihan se että kahdenkymmenen vuoden haaveilun jälkeen mä otin itseäni niskasta kiinni ja ihan oikeasti hankin sen koiran, ja nyt kahden vuoden jälkeen mulla on kaksi toistaiseksi tervettä ja hyvin käyttäytyvää hienoa koiraa joista toisen kanssa oon ehtinyt lyhyessä ajassa touhuta kaikenlaista ja vähän kisatakin vaikka hyppäsin koko koiraharrastusskeneen aika ummikkona. 

Mistä olet joutunut luopumaan koirien takia?

En oikeastaan ihan hirveästi mistään. Mä en ole koskaan ollut erityisen menevää tyyppiä, ja sen kerran kuin meen niin pystyn yleensä helposti sumplimaan aikataulut niin että ehdin kunnolla ulkoiluttaa koirat eikä niiden tarvitse olla tiettyä tuntimäärää pidempään yksin, ja sitten jos tämä ei onnistu niin mulla on hyvät ja luotettavat hoitopaikat. Oon joutunut toki luopumaan aika isosta läjästä aikaa ja rahaa, mutta mä aina ajattelen että ei mulla sitä rahaa kuitenkaan olisi kun olisin hassannut sen johonkin muuhun todennäköisesti typerämpään ajanvietteeseen, ja aikaahan mulla riittää. 

Millainen oli/on ensimmäinen koirasi?

Mun ensimmäinen koirani on tuo mun Mökö, ja Mököhän on siinä mielessä maailman paras ensimmäinen koira että se on äärettömän kiltti, kuuliainen ja helppo arjessa. Mökön kanssa on mukava liikkua erilaisissa paikoissa, matkustaa kulkuvälineissä, kokeilla erilaisia juttuja ja nukkua sohvalla päiväunia. Mökö on sellainen perinteinen koira, josta kaikki jotka eivät yleensä tykkää koirista tykkäävät. Nätti, kompakti, perusterve, vahvavatsainen, hiljainen. 

Mikä on kallein koiriin liittyvä asia, jonka olet hankkinut?

Kalleimmat yksittäiset ostokset jossei itse koiria oteta lukuun taitavat olla kurssimaksut, eli lähemmäs satasen agilitykurssit. En ainakaan nyt äkkiseltään keksi mitään kalliimpaa kertaostosta. 

Paljonkon käytät keskimäärin kuukaudessa rahaa koiriin ja niihin liittyviin asioihin?

Tää on vähän sellainen juttu jota yritän enimmäkseen olla ajattelematta... Meillä syödään melko halvalla, isot nappulasäkit kestävät pitkään kun kylkeen lykkää tukkuhintaista raakaa, agilitystä maksan talvikaudella kolmisenkymppiä kuussa ja bensaa kuluu jossakin määrin kun kaikki meidän harrastustukikohdat ovat ajomatkan päässä. Tarvikkeita alkaa olla siinä määrin että niitä ei tule juuri enää ostettua, eli varmaan jotain 50 - 100 euroa menee keskimäärin kuussa.

Miten päädyit omaan rotuusi?

Sekarotuiseen päädyin koska en kokenut tarvitsevani ensimmäiseksi koirakseni rotukoiraa, ystävättärelläni oli mitä ihanin vahinkopiski ja myönnän että edullinen hinta painoi silloin vaakakupissa jonkun verran. Nyttemmin mietittynä hätäisiä ja vähän huonosti perusteltuja kriteereitä, mutta toisaalta jos olisin ryhtynyt silloin pitkään ja hartaaseen pennunodotukseen, olisin varmasti pyörtänyt koiranottopäätöksen sata kertaa. Mökä opetti paljon siitä, millaisen koiran seuraavaksi haluan. Päätökseen juuri Mökön pentueesta vaikutti vahvasti se ilmoitettu novascotiannoutaja, koska siinä oli sellainen rotu josta olin aina pitänyt. En halunnut perinteistä saksanpaimen/rottweiler/ajokoirasekoitusta, joten hieman epätavallisempi rotuyhdistelmä kiinnitti huomion. 

Sileäkarvaiseen collieen päädyin, koska halusin yli 50-senttisen mutta kevyen paimenen jolla olisi moottoria monenlaiseen harrastamiseen, mutta joka kestäisi kuitenkin hiljaisempaakin eloa ja joka olisi arjessa suhteellisen vaivaton. Tykkäsin myös helppohoitoisesta mutta säänkestävästä turkista, hyvästä terveystilanteesta ja siitä että jos pk-kiinnostus joskus heräisi, olisi oikeudet olemassa. 

Onko sinulla tavoitteita koirien suhteen? Jos on, niin mitä?

Elää aktiivista ja mahdollisimman monipuolista elämää koirien ehdoilla varmaan. Harrastustavoitteet ovat asia erikseen, mutta niiden asettamista olen alkanut tietoisesti välttämään, koska niin pitkälle mennään kuin rahkeet riittävät. Utun kanssa toivottavasti vähän pidemmälle, kuin Mökön. 

Oletko kiinnostunut kasvatustoiminnasta? Miksi/miksi et?

Oon ja en. Se hirvittää monestakin syystä joista ensimmäinen on silkkaa kokemuksen puutetta, toinen ison vastuun ottamisen jännittämistä ja kolmanneksi mä en ikinä uskaltaisi myydä rakkaudella vaalimiani pentuja varmaan kellekään ja siinähän sitten oltais 15 koiran kanssa. Toisaalta ajatus siitä että joskus pääsisi vaikuttamaan edistävästi oman rakkaan rodun kehitykseen on mielenkiintoinen, mutta sen aika ei vielä ole. 

Oletko aktiivisesti mukana jonkin seuran tms. toiminnassa koiraharrastuksen kautta?

Aktiiviseksi toimihenkilöksi ryhtymiseen mulla ei tällä hetkellä ole resursseja, mutta vaadittavien talkoilujen puitteissa toimisin ja tuun toivottavasti toimimaan mielelläni apukätenä erilaisissa tapahtumissa ja kokeissa. Muiden seuraaminen on kuitenkin mahdottoman hedelmällistä. 

Hyviä kysymyksiä ja paljon oli mietittävää, mä puolestani haastan Jennan, Karoliinan, Tiinan ja Tanjan. Ja kysymykset kuuluvat näin.

1. Seuraatko kouluttajana jotain tiettyä ideologiaa tai jonkun yksittäisen henkilön oppeja? Jos kyllä, niin miksi koet juuri ne sinulle sopiviksi? 

2. Mikä on ollut suurin epäonnistumisesi koiranomistajana, mitä tekisit toisin jos voisit? 

3. Jos voisit koota unelmiesi koiran eri rotujen ominaisuuksista, millainen se olisi? 

4. Minkä epäkohdan koiraharrastuksessa muuttaisit, jos se olisi sinun käsissäsi?

5. Mitkä seikat ovat sinulle oleellisimmat, kun valitset pentua? 

6. Valitse sinulle vieras koiraharrastuksen alalaji (metsästys, ratajuoksu, valjakkourheilu, agilityurheilu, näyttelytoiminta tms.) ja perustele, minkä rodun valitsisit jos olisit ehdottoman kiinnostunut juuri tästä osa-alueesta. 

7. Esittele jokin myytti, johon olet törmännyt koiranomistajana koirattomien ihmisten kanssa keskustellessa, ja mikä oma mielipiteesi aiheeseen on.

8. Mikä on pahinta muissa koiranomistajissa ympärilläsi?

9. Suomalaisen koirakulttuurin suurimmat epäkohdat ja hienoimmat piirteet. 

10. Koiratarvike, jota et tiennyt tarvitsevasi ennen kuin törmäsit siihen, ja jota ilman et nyt voi elää.

11. Koiriin liittyvä päätös, jonka vuoksi olet kohdannut paljon kritiikkiä, mutta jonka takana seisot.