Helmikuu!

Talvea on virallisesti jäljellä vain 23 päivää ja edelleen vain 12 niistä on mun työpäiviä, eli meidän koko talven kestänyt savotta alkaa olla lopuillaan ja kohta päästään takaisin kotiin. Jos olenkin joskus aiemmin vähätellyt koirieni aktiivisuutta niin tän reissun jälkeen voin ihan rehellisesti todeta että edes kaksi tuntia irti painattamista päivässä et valitettavasti hoida hommaa jos päätä ei juuri vaivata... 

Päätin jouduttaa kevään ja reippaamman treenikauden alkamista tilaamalla SAGIlta A-lisenssin ja valitsemalla kisakalenterista meidän ensimmäiset viralliset agilitykilpailut jotka ovat näillä näkymin huhtikuussa. Mökön vien sekä agilityradalle että hyppyradalle mutta Utulla on kontaktit niin reilusti kesken että sillä menen koettamaan hypärille että miten se pysyy paineessa mulla hanskassa. En mä meidän kisakunnosta nyt ehkä vielä ihan takuuseen mene, mutta samalla tavalla ne kaikki kisakentät on aiemminkin korkattu. Eikä ne ykköset nyt niin pahat ole!

Utulla alkaa olla tuo tokon alokasluokka hiljalleen hanskassa joten viime aikoina ollaan tehty olosuhteiden sallimissa määrin paikkistreeniä, joka on käytännössä tarkoittanut sitä että alkuun seisoin meidän tilapäisyksiön ulko-ovella ja koira makasi toisessa päässä olohuonetta. Sittemmin lisättiin soppaan tennispatukkaa heittelevä tilapäiskämppis ja eilen leudolla säällä teetin Mököllä luoksetuloja Utun makuulinjan poikki. Hyvin on mennyt vissiin perille kun mietin nyt tosissani kaukokäskyihin uutta jättökäskyä... 

Tänään käytiin Lahden Käyttökoirien kentällä tekemässä pari tokohyppyä madallettavalla pk-esteellä ja Utu teki lisäksi merkkiä. Hyppy sujui mainiosti sinänsä, mutta se nostaa kyllä siinä määrin sen virettä että hypyn omatoimisesta ottamisesta täytyy pitää tiukkaa linjaa. Mökö teki vissiin ensimmäisen kerran avoimen luokan hyppyä joka nyt ei odotetusti ollut kummoinenkaan taistelu, sinne se istui ekalla pyynnöllä ja sieltä se tuli perusasentoon toisella. Vähän pidemmälle se saisi hypätä kyllä että paluuhyppy olisi nätimpi, joten ei se taida yhdellä toistolla kisavalmis olla... Utun mielestä merkki oli ihan superhauskaa ja se menikin hienosti. Otin tarkoituksella vähän jännittävämpiä ja irtoavampia harjoituksia kun viimeisimmät treenit ovat menneet ulospäin kääntyvän perusasennon korjailuun. 

Pohdittiin vähän Jennan kanssa jos oltaisiin otettu DT-Areenalta Viialasta vakivuoro maalis - ja huhtikuuksi ihan tottiksen merkeissä, mutta kolmas henkilö kuluja jakamaan on vielä hakusessa. Utun sisaren omistajan kanssa vähän jo maalailtiin koesuunnitelmia ja loppukesästä olisi mahdollisesti tarjolla BH-koetta kotipaikkakunnalla, joten onhan tätä tässä taas mihin tähdätä. 

Kaikki kuvat ovat Martti Jussilan käsialaa ja niissä esiintyy Svea-beauceronin lisäksi sileäkarvainen collie Talvilinnan Reino Rahtilento "Brutus".