Pitkästä aikaa porukkatokoa

Tänään oli ensimmäinen vakiovuoro Viialan Dream Team - areenalla, joka valkattiin treenipaikaksi hyvän laatu-hintasuhteen vuoksi. Vähän ajoahan tuonne kertyy, mutta kai se on mun velvollisuuteni entisenä akaalaisena kantaa vähät kolikkoni sinne. Puitteet olivat ainakin hyvät, vaikka perille löytäminen olikin pienen mutkan takana. Jos mä saisin markan aina kun joku uusi treenikaveri kysyy "Onko colliet noin pieniä?", mulla olisi helvetisti hyödytöntä rahaa...

Mä oon huomannut että Utu on ollut vähän puutunut tokoon lately, enkä voi kyllä kuin syyttää itseäni. Mun kardinaalivirhe tokossa on saman kaavan toistaminen ja ennalta-arvattavuus, joten viimeistään siinä kohtaa kun Utu alkoi kolmannen seuruupätkän jälkeen tarjoamaan jääviä, päätin heittää kokeenomaisten liikkeiden treenaamisella vesilintua ja alkaa ennemmin vahvistaa niiden eri osa-alueita. 

Tämän päivän treenin suunnittelin jo aiemmin iltapäivästä valmiiksi, aloitettiin alokasluokan hypyllä ja ruutuharjoituksella joiden teemana oli lujaa meneminen josta seurasi vapautus kun koira oli haluamassani kohtaa. Seuraavassa sessiossa tehtiin Jennan avulla kuunteluharjoitus, joka alkoi luoksepäästävyydellä. Vitsi miten makeesti se pysyi, otti heti kontaktin kun Jenna oli tarpeeksi lähellä vaikka ollaan tehty tuota viimeksi syksyllä. Seuraavaksi Jenna toisteli vakavastiotettavalla liikkuriäänensävyllään koiralle häiriöksi "käskyä", johon koiran ei sopinut reagoida. Se oli vielä helppo, mutta kun Jenna antoi maahamenokäskyn meni Utu lankaan, josta korjasin iloisella virhesignaalilla. Seuraavat kolme hämykäskyä vain terästivät kontaktia. Lopulta laitoin koiran maahan itse valitsemallani ajankohdalla, tein pienen kierroksen ja palasin koiran viereen Jennan taas liikkuroidessa "käskyllä", johon koira ei saanut reagoida, palkkasin kerran maahan palatessani mutta muuten piski oli saanut jutun juonesta kiinni ja malttoi kuunnella koska mutsi puhuu. Tätä mä teen jatkossakin.

Loppuun otettiin paikkamakuu, Utu keskipaikalla kahden beauceronin välissä. Ja voi hitto, se oli kuin tatti. Ryhdikäs, kolmivärinen tatti! Kahden minuutin ajalla, etäisyyttä oli kymmenisen metriä. En olisi ikinä uskonut että niin vilkas pentu makaisi noin hienosti ja aktiivisesti puolitoistavuotiaana. Mökö höpsötteli avoimen luokan hyppyä, kaukoja ja hetsattiin sille vähän luoksetulon stoppia apparilla ja takapalkalla. Nätistihän se pysähtyy, mutta kukaan ei valitettavasti ole opettanut sitä noutamaan joten toistaiseksi Mökön toko on aktivointihöpsöttelyä. Ja taitaa ehtiä tokon kilpailusäännötkin muuttua siinä määrin että Mökön kilpaura on kyllä niiltä osin purkissa. Koiran aktivoiminen se primäärinen syy kaikelle treenille kuitenkin on ja tulee olemaan.

Eilen ostin kymmenen kilon ämpärin hiekkaa, tai siltä se ainakin näyttää ja varmaan maistuukin. Koirien hivenaine - ja mineraalitarve on täytetty suunnilleen 16 seuraavaksi kuukaudeksi... Hain myös Kennelrehulta loppukuuksi raakaa broileria, ruokakulut ovat tasaantuneet varsin mukavasti nyt kun lisät on hankittu valtavina erinä. Koiramenot-excel päivittyy työpöydällä hitaasti ja hikoiluttavan varmasti, kohta pitää kai tehdä kolmannesvuosikatsaus.