Maanantaina otin hihnalenkin jälkeen Utulle kaksi seuruukaaviota, joista toiseen upotin jäävän maahanmenon. Koko juttu oli ihan extemporee eikä mitään perinteistä palkkaa ollut mukana, joten Utu sai kiitokseksi mun mokkanahkaisen hanskan. Toi on tossa koirassa ihan mahtavaa, se palkkaantuu oikeastaan mistä vaan ja jos mulla ei ole tarjota mitään niin se lähtee vapautuksen jälkeen etsimään käpyä tai keppiä jonka kanssa sitten juhlitaan. Hommat meni hyvin, varsinkin seuruu oli tosi keskittynyttä ja komeaa.
Tiistaina tehtiin Utulle hallilla hyppyä, luoksetuloa, perusasentoa ja paikkis. Yritti varastaa hypylle ja muistutuksen jälkeen ei meinannut tohtia hypätä. Otin pari toistoa sekä loppuasennolla että hypystä palkkaamalla ja homma alkoi muotoutua. Pitää nyt ottaa tota hypylle siirtymistä kokeenomaisesti. Luoksetulossa ei meinannut vauhti säilyä loppun asti vaan perusasento jäi eteen ja vajaaksi, lyhyemmällä matkalla onnistui. Perusasennot oli vähän villejä koko päivän, tuntuu ettei se aina vaan malttaisi keskittyä kun siihen hyvän perusasennon ottamiseen kun se olis jo menossa. Paikkis meni ok, 2 minuuttia ja vieressä täysin vieras koira.
Mökö teki kahden minuutin piilopaikkiksen koirahäiriössä. Ei siitä taaskaan oikein mitään kommentoitavaa, siellä pysyi. Vähän hyppyä heittopalkalla kun tuppaa jäämään niin lähelle estettä ja kaukokäskyjä, kaukoissa tyypillinen Mökö-lagi mutta hyvä tekniikka, eipä siinä. Seuruu lähti taas ihan näpistä heti lähdössä, joten tein jotain mitä en yleensä Mökön kanssa uskalla ja annoin sille kevyen huomautuksen kengän syrjällä. Tiivistyi, josta pääsin palkkaamaan. Halusin myös täsmentää, että vaikka annoinkin tavanomaisesta poiketen vähän ikävän pakotteen, ei se ole maailmanloppu vaan hommat jatkuu ihan samalla lailla ilman hyssyttelyjä. Mökö otti itseensä, mutta palautui hyvin. Jatkossa taas panostetaan siihen että hyvästä suorituksesta tulee enemmän palautetta jo toiminnon aikana.
Torstaina aksassa Aki meni maksapalleroineen keppien päähän etupalkaksi. Ohjaaja oikealla puolella meni kohtalaisen pienellä vaivalla, mutta ohjaaja vasemmalla otti aikansa. Tai kertansa. No suunnilleen 12 kertaa. Pujotteluasento oli nyt parempi, mutta etupalkka kuumotti ja kaksi viimeistä keppiä lintsattiin ekat kuusi kertaa ja lopuksi viimeinen aina unohtui. Toistoahan se tuntuu kestävän vaikka loputtomiin, mutta ei vaan oikein opi mitään siitä että palkkaa ei kuulu.
Ratatreenissä harjoiteltiin taas ponnistuspaikan merkitsemistä. Ongelmia tuli aluksi kohtaan jossa halli kulmautui ja suunta muuttui melko radikaalisti, joten Utu vilahti hypyn rimasta ali. Oikealla ajoituksella tehty merkkaus ja koira ehti kasata itsensä hyppyyn. Vielä kun se merkkaus muistuttaisi enemmän lentosuukon lähettämistä kuin nyrkin keittiön pöytään iskemistä, niin hyvä olisi. Sain ensimmäisellä yrittämällä koiran kolmeen peräkkäiseen takaakiertoon ja a-esteelle persjätöllä, on mulle jotain matkaan tarttunut.
Lauantaina hiekkakentällä kaksi seuruukaaviota joista toisessa jäävä seisominen avoimen luokan paluulla, vapautus seisoma-asennosta. Seuruu taas hyvää. Lisää vauhtia luoksetuloon takapalkalla ja paikkamakuu. Paikkiksesta tuli vähän aiottua vaikeampi kun otin ylimääräistä etäisyyttä ja koiran selän taakse jäi vilkkaasti käytetty kevyen liikenteen väylä. Häiriötä oli paljon joten merkkasin etäisyydeltä rauhallisesti aina kun koira palautti katsekontaktin. Aika ehkä puolitoista minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti