Meillä oli erikoinen lauantai-ilta Utun kanssa viikonloppuna, kun Mökö jäi porukoille hoitoon yön yli ja oltiinkin ihan vaan kahdestaan melkein vuorokausi. Ei ollakaan aikaisemmin kokeiltu! Käytiin kymmenen maissa kävelemässä hihnatta lähipuistossa ja voi hitto että tuo elukka on vaan niin täydellisen vaivaton irtipidettävä ja toimii muutenkin kuin ajatus. Kahdestaan kun tuppaavat nujuamaan irti ollessaan enkä oikeastaan tee koirien kanssa yksittäin kuin treenihommia. Mutta kyllä kämpässä sellainen Mökön kokoinen aukko oli, yhteen ollaan kasvettu ja erillään kaivataan.
Aamulla startattiin puoli kymmenen aikaan Länkipohjan reissulle jonne oltiin sovittu treenit kasvattiporukan kanssa. Mökön piti alunperin tulla mulle demokoiraksi rally-tokoon, mutta sen juoksu tuli tällä kertaa tavallista myöhempään ja tärpit osuivat juuri tälle viikonlopulle enkä viitsinyt sitä ottaa nuoria poikia hämmentämään.
Lenkin jälkeen starttailtiin agilitylla johon kasvattaja oli tehnyt radan. Pyrittiin tekemään koko roska pätkissä, ensimmäinen ongelma tuli kasilla johon yritin itsepintaisesti tehdä ennakoivaa valssia joka päättyi aina siihen että koira poimi itselleen loogisemman ysin, kunnes uskoin viisampiani ja lähetin koiran putkeen heti kutoselta juosten itse kasin taakse vastaanottamaan. 16-17 pätkään lähdin valssilla mutta rintamasuunta käänsi koiraa liiaksi putkeen joten vaihdoin persjättöön. Ensimmäinen yritys 18-19-20 pätkällä päättyi myöhästymiseen pituudella mutta tokalla kertaa skarppasin ja koira teki hienosti. Tässä videopätkä 16 - 22 välistä jonka lopussa Utu viihdyttää yleisöä ottamalla A-esteen alastulon kontaktin pelkällä vasemman takajalan yksittäisellä varpaalla, harmi ettei se näy!
A:n kontaktit eivät tosiaan oikein meinanneet pitää, tai mä lähinnä annan koiralle vähän liikaa siimaa niihin suhteessa sen taitotasoon. Kepeillä ongelmaksi ilmeni paitsi oikea aloitusväli, myös loppuun pujotteleminen joka vaikeutui palkan tähystelystä. Otinkin tavoitteeksi että kun saan tuon tokokokeen pois alta hommaan toukokuuksi vapaaharjoituskortin Demarille ja käyn pari kertaa viikossa parantelemassa kontakteja, opettelemassa keinua ja teettämässä noita keppejä etupalkalla. Koiralla on hyvä tekniikka mutta se ei valitettavasti pysy yllä näin harvakseltaan tekemällä ja mun typerästä palkkaustyylistäni johtuen viimeiset kolme keppiä menee herkästi hulinaksi.
Agilityn (ja ruoan noms) jälkeen ohjelmassa oli tokon paikkamakuu joka suoritettiin kolmessa ryhmässä. Utu teki sisarensa Murun ja kasvattimiitissä vieraillaan groenendaelin kanssa toisessa erässä kisanomaisen paikkiksen luoksepäästävyydellä ja liikkurilla, vähän Kaisa meinasi olla liian ihastuttava mutta muuten luoksepäästävyystreeni on sujunut hienosti viime aikoina. Paikkis sujui ongelmitta, ei se ihan niin rento varsinkaan loppua kohti ole vielä kuin toivoisin, mutta siellä napottaa.
Tehtiin loppuun vielä rally-tokoa ja tokon muita liikkeitä, mutta väsymys alkoi verottaa keskittymistä ja ennakointikin nosti taas päätään seuruussa joten päätin lopetella päivän siihen, Taimi-siskon kanssa käytiin vielä pellolla runtimassa ennen kotiin lähtöä. Puitteet olivat Kana-areenalla mukavat ja päivä oli kaikenkaikkiaan tosi hyvä, harmittavan harvoin vaan pääsee tässä porukassa treenaamaan kun suurin osa asuu Jyväskylän seudulla ja itse vähän yksiksensä Pirkanmaalla.
Tänään eli tiistaina tavattiin taas Riinan ja Jennan kanssa Dream Teamilla Viialassa jossa nakkasin Utun suorilta paikkamakuuseen vieraan koiran viereen, halusin nähdä miten se reagoi rauhoittumista vaativaan tehtävään heti kättelyssä rauhallisen aamupäivän jälkeen. Oikein mukavasti meni tälläkin kertaa, en olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut että toi paikkis ei ollutkaan ihan niin hirveä savotta kuin etukäteen pelkäsin. Nyt kun viikottain sitä makuutan niin hyvillä mielin menen kokeeseen, varsinkin kun tiedän että jos hän sieltä päättääkin nousta niin toisten suoritusta se ei käy häiritsemään.
Mökö teki minuutin paikkamakuun niin että mä olin näkösuojassa, muita koiria ei riviin laitettu mutta Jenna ja Riina jäivät seisoskelemaan ja rupattelemaan linjalle. Sen verran varmaa suorittamista toi Mökön paikkamakuu on aina ollut että sen voisi aika luottavaisin mielin viedä koetilanteeseenkin makaamaan itsekseen, sen verran rennosti se oli tänäänkin ottanut vaikka en ole näkösuojaa juuri sen kanssa käyttänyt. Otettiin liikkuroituna myös avoimen luokan jäävät ja hyppy, paluuhyppy vaati kaksoiskäskyn koska se alokasluokan odottaminen on niin syvällä selkärangassa mutta muuten ihan taattua Mökö-laatua. Ei siltä oikeastaan puutu avoimesta muu kuin se hiton nouto, joten voi olla että jos oikein hulluus iskee niin käyn tämän vuoden puolella vielä sitä esittelemässä kokeessa.
Utun ennakointia lähdettiin parantamaan omakehittämälläni sovelluksella, leikkisästi treeni-pilveksi kutsutulla ajatuskartalla jonka annoin Jennalle käteen ja pyysin liikkuroimaan satunnaisesti pilvestä valittuja tehtäviä seuruun yhteyteen. Niimpä tänään seuruutin kolme pätkää joiden aikana tehtiin sekä rally-tokoa, tempon vaihteluita, tokolle perinteisempiä käännöksiä sekä jääviä liikkeitä. Ja se toimi! Koira joutui pysymään skarppina eikä tilaa arvailulle ollut, jäävien vihje-erottelu toimi ja niitä päästiin treenaamaan seuruun yhteyteen ilman pelkoa itseään toistavasta treenikaaviosta. Seuraavan kolmen viikon suunnitelma onkin toteuttaa sekä seuruun että jäävien treeni tälla tavoin yhdistettynä ja myös vähentää treenikertoja ihan minimiin, koira osaa kyllä joten nyt vaan laatua eikä määrää.
Utun treenikuvan ja videon kuvasi Karoliina S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti