2014

Vuosi alkaa olla lopuillaan joten on tullut aika tirkistää alkuvuoden ensimmäisiin merkintöihin ja katsoa miten paljon omat näkemykset ja toiveet eroavat siitä mihin lopulta vuoden aikana päädyttiin.  Aloitetaan Mököstä ja mietitään samalla mitä seuraavaksi.

Mökö 2013

- RTK2, mutta sellaisella twistillä että kokeeseen ei mennä ennen kuin koira suorittaa radan täydessä kontaktissa. Viime koe oli teknisesti sinänsä hyvä, mutta paremmalla kontaktilla pisteitä olisi mennyt vähemmän.

- Voittajan liikkeisiin tutustuminen. Ei tavoitella kisakuntoa eikä edes kaikkien kylttien hallitsemista, vaan aktivointimielessä oikean puolen seuraamista, puolen vaihtoa edestä, takaa ja välistä yms.

- Agility siihen kunton, että kesällä kehdataan mennä epiksiin, vaikka sitten vaan putkiradalle. Vuoden loppuun mennessä kaikki esteet hallintaan, mutta koska on hyvinkin aikaista sanoa mitään sen tarkemmin niin asetetaan epämääräiseksi ajankohdaksi ykkösten startille vaikka vuosi 2014.

- Seuraaminen ja 90 asteen käynnökset oikeasti kuntoon. Ennakoinnit ja epävarmuudet pois, vihjeiden opettamista ja palkkasana. Täysin epäriikkamaisia riemustakiljumis-mustamakkarasade-palkkoja, lyhyitä pätkiä ja lopetus onnistumiseen. Eli siis varma ja tiivis seuruu. Muita tavoitteita en tokolle aseta, koska tää on se asia mistä kaikki muu on kiinni.

- Ajatellaan BH-koetta rennosti ja hyvillä mielin hauskana juttuna, ja hyväksytään se seikka että ei välttämättä olla menossa sinne vielä hetkeen. After all, kun palveluskoiraoikeuksia ei luonnollisesti ole niin kyse on lähinnä itsensä haastamisesta.

RTK2, check. Täydestä kontaktista en ihan takuuseen menisi, mutta tosi kivastihan se toimi ja parhaansa teki. Voittajan liikkeisiin ei sen sijaan tutustuttu pätkän vertaa, eikä todennäköisesti tulla ihan hetkeen tutustumaankaan. Huomaan tekstistä että oon jättänyt tietoisesti tokokokeeseen osallistumisen pohtimatta koska todennäköisesti pelkäsin että musta ei siihen ikinä ole, mutta kuinkas kävikään. Alkusysäyksestä voisi melkein kiittää Juttaa, joka lajiin perehtymättömänä ilmoittautui toukokuun kokeeseen täysin extemporee ja opetti koiralle kuukaudessa hypyn ja jäävän seisomisen. Se oli oikeastaan se hetki kun mä tajusin että mä otan tän harrastuksen joskus aivan liian vakavasti. Puoli vuotta myöhemmin tehtiin kolmas ALO1. Varsinkin syyskuun koe jäi mieleen siitä, että silloin nyt vaan toimi ihan kaikki juuri niinkuin piti.

No agility sitten. Epiksissä käytiin pitkin kesää eikä oikeastaan kauhean kauaa putkiluokassa viihdytty, Nokialla ja Hervannassa osallistuttiin kisaavien radalle. Esteethän se osaa, mutta ei voi sanoa että esimerkiksi kontaktiesteet olisivat sillä tolalla että ne olisivat sekä nopeat että teknisesti hyvät. Kepit vaativat ihan todella paljon tukea verrattuna Utun keppeihin, mutta Mökölle en ole toistaiseksi kiinnostunut rakentamaan mitään enää alusta. Hallintahan meillä on se mikä toimii ja koira lukee mua yleensä tarkasti. BH-kurssi oli meille äärimmäisen hyödyllinen, mutta varsinainen koe ei tällä hetkellä ihan hirveästi nappaa. Me läpäistäisiin se kyllä, mutta mulla on vähän moraalisia ongelmia viedä varsin kysytty koepaikka koiralla joka ei sillä tittelillä tule ikinä mitään tekemään ja mua vähän napostaa A-osuuden jäävien pölkkypäiset erityispiirteet.

Alkavana vuonna 2014 mennään rennosti starttaamaan ykkösluokkaan aksassa ja treenaillaan tokon avointa luokkaa. Sen kummempaa en Mököltä tällä haavaa tohdi vaatia. 

Utu 2013
- Treenaamiseen ja treeniympäristöön totuttelu, helppoja mutta monipuolisia perustehtäviä agilityesteillä rakenteen kehityksen sallimalla nopeudella. Hallilla leikkimistä ja luoksetuloa häiriössä. Alkeita alkuun itsenäisesti ja myöhemmin ohjatusti. 

- Muutamat hakutreenit kesällä, kokeillaan ja ihmetellään ja katsotaan miten pentu syttyy. Ehkä jopa viestin alkeita, jos saadaan jonkunnäköisellä porukalla haalittua aiheesta tietoa. 

- Alokasluokan liikkeet haltuun niin, että 2014 päästään tokokokeesen. Koska minähän menen tuon kanssa kokeeseen, vaikka saataisiin loppusaldoksi kolme pistettä. Koska moottoria on ja kaikki virheet on jo tehty vanhemman koiran kanssa, kaikki edellytykset siis on. 

- Rally-tokoa Utun kanssa ei tehdä ennen kuin nuo tokon alokasluokan liikkeet on hallussa. Se kun on muutenkin vähän sellainen mun ja Mökön hömpsöttelylaji, mutta RTK1 voitaisiin käydä tekemässä kisavarmuusmielessä. Ei kuitenkaan se ihan ykkösprioriteetti. 

- Ja koska tyttö on tavattoman nätti, niin muutamat mätsärit käydään ennen virallisia näyttelyitä jotta sitä kehtaa kasvattajalle antaa esitettäväksi.

Tuntuu merkilliseltä ajatella että Utu on todellakin ollut viisikuinen kun oon kirjoittanut tätä, sillä vaikka se onkin edelleen varsinkin henkisesti aika pieni vielä niin aika täysipainoisestihan sitä on voinut treenata jo monta kuukautta. Utu osaa tällä hetkellä kaikki agilityesteet keinua lukuunottamatta, itsenäisyydessä on puutteita oikeastaan enää puomilla ja A-esteellä. Utu myös syrjäytti Mökön varsin pian ensisijaisena treenattavana ja tekee tänä päivänä treeneissä ihan samaa rataa kuin kolmosluokan koirat.

Tokon alokasluokka alkaa olla ihan hyvin hanskassa, enemmän tai vähemmän valmista on myös noudon, kaukojen, tunnarin, ruudun ja hyppynoudon kanssa. Mulla on ajatuksena käyttää talvikausi siihen että opiskelen koiran kanssa keskitason häiriössä kaikki alokasluokan liikkeet sille mallille että muutaman kuukauden ryhmätreenin jälkeen alan katsella koepaikkaa. Rally-tokoon ei erityisesti keskitytty, mutta eipä siitä oikeastaan puutu kuin sivulta eteen siirtyminen ja edessä eteneminen. Hakutreeneissä käymiseen uhrattiin vielä vähemmän ajatusta, sillä ajatus hakumetsästä on edelleen ihan yhtä epämielenkiintoinen kuin aina. Muutamat mätsärit käytiin ja muutamat virallisetkin näytelmät ihan hyvällä menestyksellä ja minä jopa esitin joka kerta, mutta ei tästäkään oikein meidän harrastusta tullut. Ihan mukavia sosiaalisia tapahtumia varsinkin omalla porukalla. 

Utulle siis toivon ensi vuodelta paljon hyviä treenejä sekä agilityn että tokon parissa, jonkin uuden hauskan vauhtilajin kuten flyballin  kokeilemista, Anne-Marin kanssa paimenessa käymistä sekä kilpailemisen aloittamista niin tokon, agilityn kuin rally-tokonkin parissa, sekin kun nyt lopulta keväällä virallistuu ja olisi edelleen ihan mukava kokemus ennen tokokoetta. Mä sitäpaitsi taas marraskuussa vähän lämpenin lajille kun muistin että miten mukavaa se on.  Tässähän tätä taas sitten olisi.