Got everybody on the floor going... cat

En oo missään välissä ehkä kenties muistanut kirjata ylös, mutta Kostaja, Conkistador, Rankaisija "Beltsi" on asunut meidän kanssa väliaikaisesti viimeiset kuusi viikkoa huoltajansa harjoitellessa kovasti tulevaa ammattiaan Päijät-Hämeessä. Ensi viikonloppuna onneks... valitettavasti Beltsi matkaa takaisin syvemmälle Itä-Tampereelle, mutta sitä ennen yhet sille!

Ennen kesän jäljiltä takaisin opiskelijabudjettiin siirtymistä ehdin tehdä parit hankinnat. Mä oon käynyt agilitytreeneissä viime kuuhun asti aika satunnaisilla kengillä, lenkkareilla, tennareilla - panostin jopa niin paljon että ostin halpahallista muutaman kympin "agilitylenkkarit" jotka koki väkivaltaisen kuoleman Utun hampaissa ehkä kaksi kuukautta myöhemmin. Koska halpalenkkarit teurastettiin ja Jutan kulmakarvat teki villiä paheksuntaa enteileviä liikkeitä aina kun mun lenkkarit ilmestyi autosta, satsasin satasen ja ostin Salomonin Speedcrossit kaikkein absurdeimmassa värissä mitä löysin. Ja my god miten hyvältä pystyykään yksi kenkä tuntumaan jalassa, ja miten astetta paremmaksi mun ohjaamiseni muuttuikaan kun mun liikkumisestani tuli niin paljon vaivattomampaa. Enää en kyseenalaista siis hyvien agilitykenkien tarpeellisuutta.

Toinen äärimmäisen tarpeellinen heräteostos (...) syntyi kun joku huomasi koirafoorumilla että perhana kun lähtee Peteltä halvalla sadetakkia ja siitä se idea sitten lähti. Mökö on sateessa yhtä vaivaton lenkkikaveri ku pulkka kesäkuussa joten ehkäpä nyt uskallamme pidemmäksi aikaa syysmyrskyyn. Utukin siristelee pieniä tehottomia mustia silmiään aina sateella että jospa sillekin tulisi nyt parempi mieli kirkkaanoransseissa tamineissaan. Syksyn näkyvyyttä parannettiin vielä Clas Ohlsonin tiskiltä löytyineillä pantaan kiinnitettävillä lediklipsuilla, Mökölle vihreä koska Mökö on jediritari ja Utulle punainen koska Utu on Sith-lordi. 

Oon ollut koko menneen viikon kipeä joten koirat makasivat maanantain tokon ja torstain agilityn välisen ajan laakereillaan, ja selväksi ainakin tuli millaisen patouman sillä saa aikaiseksi. Torstain treeneihin menin sysäämään koirat muiden huomaan ja tuijottelin ihastuneena kuinka hienosti ne menevät kun meno ei kaadu ohjaajaan virheisiin. Utulle on neljän kepin suora linja nykyään piece of cake joten suuruudenhulluuden vallassa ja puoliksi oikeastaan vitsaillen esiteltiin sille 12 kepin suora - ja I'll be damned mutta sehän meni sen. Ei tokikaan oppikirjamaisesti ja useammalla toistolla siellä ilmeni sitten kaikenmoista höpinää, mutta ihan ällistyttävän mainiosti siihen nähden ettei se ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yli kuutta keppiä. Koodasin heti Anne-Marille että voitaisko katsoa että oliko se vahinko ja käytiinkin sitten lauantaina harjoittelemassa lisää ja kyllä, se meni ne taas. Nyt vaan hitosti toistoo niin niistä tulee makeet, kun ne on jo nyt nopeammat ja itsenäisemmät kuin Mököllä on vuoden treenin jälkeen. Ta-i-ta-va Utu. 

Lokakuun lopulta löytyi kuitenkin vielä sitten sellainen tokokoe johon mielin ilmoittamaan Mökön. Heti seuraavana päivänä alkaa mun loppuvuoden kattava ammatillinen harjoitteluni joten olishan se nyt sweet saada se TK1 tehtyä tän vuoden puolella - ja jos se kahdessa kokeessa on tehnyt kaksi ykköstä niin jopa minä myönnän että taidetaan me jotain osatakin. Tokoinnostus on muutenkin alkanut palailemaan taas Mökön menestyksen myötä. Utun kanssa oon pyrkinyt heti monipuolistamaan ja treenin alla on yhtä lailla avoin kuin alokasluokkakin. Tavoitteena olisi että toista TK1-koiraa en lähtisi leipomaan vaan tähdättäisiin siihen vähän kirkkaampaan avaimenperään Utun kanssa, vaikka kyllä mä taidan käydä edes jonkun tuloksen tekemässä Mökölläkin avoimessa. Spekulaatiota spekulaatiota, katsoo nyt miten aletaan pelata yhteen kun Utua vähän tavoitteellisemmin ruvetaan suitsimaan mutta so far en näe mitään estettä sille etteikö meillä voisi olla ihan urkua auki tokonkin puolella - Utu toki jos saisi päättää niin esteitähän me vaan hypittäisiin.

Meidän torstain agilityryhmä siirtyy seuraavalla viikolla halliin ja koska mä en paikkakunnalla hetkeen ole niin en talvipaikkaa meille hankkinut. Jonkin verran on pakko harrastaa ettei pää leviä, mutta ihan hyvää mahtaa tehdä pieni tauko tähän väliin, johan se colliekin kohta juoksee toiset juoksunsa ja kasvaa ehkä vahingossa aikuiseksikin. Mäkin ehkä valmistun joskus!