Sananen kepeistä

Heinäkuussa aloitettu projekti Utun kepit on saatu päätökseen, tai ainakin niin pitkälle että pujottelutekniikka alkaa olla hanskassa ja koira selviää 12 kepin suorasta. Valmista ei ole eikä tule olemaan pitkään aikaan, mutta tästä on nyt hyvä jatkaa erilaisten kulmien opiskelua ja muihin esteisiin yhdistelemistä. Utu opiskeli kepit 2x2 - menetelmällä, joista haluan nyt kirjoittaa jotain ylöskin. 

Alkuun kuitenkin huomautan että mä olen agilityharrastajana aivan noviisi, enkä siis osaa suositella tai olla suosittelematta mitään menetelmää yhtään kellekään, saati sitten vertailla tyhjentävästi eri menetelmien hyviä ja huonoja puolia. Tekstin tarkoitus ei ole opettaa vaan toimia mulla itselläni muistiona tulevaa varten ja valottaa menetelmää sille (ilmeisen lukuisalle) joukolle joka siitä ei ole vielä kuullut. 

2x2 on amerikkalaisen agilityharrastajan ja kouluttajan Susan Garrettin kehittämä menetelmä, joka perustuu kahteen keppipariin. Esimerkiksi Agi.fi myy menetelmää käsittelevää DVD:tä joka lupaa koiran oppivan pujottelemaan vain 55 minuutin harjoittelulla. Mulla oli lähteenä Susanin Shaping Success - kirjasta kopioidut ohjeet ja saman menetelmän koiralleen opettanut toveri. Mä olen melko varma että meillä meni aika tavalla enemmän kuin 55 minuuttia, mutta ei sentään mennyt 55 tuntia. 

Mä valkkasin tämän menetelmän oikeastaan ihan sen pohjalta, että mä halusin pystyä harjoittelemaan mahdollisimman paljon omalla ajallani ilman riippuvuutta seuran ja kavereiden kepeistä. Koska mulla ei ole omaa pihaa ja kakkoskerrokseenkin on jossakin määrin portaita, mä halusin mahdollisimman kevyesti liikuteltavat kepit, mikä sulki kujan pois. Keppejä katselin esimerkiksi Lahden Kodin Terrassa, mutta olin niin onnekas että sain pyynnöstä nikkaroituna hienot kokoon kasattavat kahden kepin telakat ja niihin muoviputket kepeiksi. Insinöörinikkari vielä järkeili kepit niin hienoiksi, että peräkkäin asetettuna välimatkat olisivat standardisoidut eikä mun tarvitsisi vaivata päätäni asialla. 

Utu on melko kiihkeä ja nopea nuori koira joka rrrakastaa syvästi kaikkea missä saa mennä lujaa, joten tykkäsin myös siitä että läpijuoksu jalostui pujotteluksi koiran kehityksen tahtiin. Vaikeuksia tuotti taas kerran hallinta. Siinä missä Mökö palkan poisjäännin jälkeen pysähtyy hetkeksi pohtimaan, Utu jatkaa kaistapäisesti sähläten koska se on ihan sama että tuleeko sitä palkkaa vai ei kun on niin IHANAA jokatapauksessa. Ei ihme, että mulle tulee tää pari mieleen noista jatkuvasti... Vähän kauemmin mä olisin voinut käyttää aikaa siihen sisääntulon hakemiseen oikeasti hankalista kulmista, mutta kun se alkoi maistua vähän puulta niin päätin vaan edetä ja hinkata niitä sitten kun on se kokonainen este haettavana. Varsin pitkäpiimäinen ja kiperä oli myös se vaihe kun kepit olivat melkein linjassa, mutta eivät ihan, ja millikin oli välillä liikaa kun tilttailin liikkuvia keppejä.

Kuvasin tänään prosessin läpi neljään keppiin asti, tosin huomattavasti opetteluvaihetta reilummilla siirtymillä, mutta tästä ehkä saa jonkin käsityksen mistä se suora loppujen lopuksi rakentuu.

Ja tässä vielä viime lauantaina kuvattu pätkä 12 kepin suorasta. Se että koira lykättiin lähestulkoon heti neljän kepin jälkeen täyspitkille ei vissiin oo ihan oppikirjasta, mutta aika pienellä vaivalla lähti sujumaan näilläkin.

Nyt meillä on siis jossakin määrin kasassa hyppy, okseri, muuri, rengas, kepit, pituus, putki ja pussi, puomi ja A on aivan levällään ja keinua ei olla vielä vilkaistukaan. Mutta hei, kyllä tästä jotain tulee.