Lehmällä Vermoon pt. 2

Kello huitelee jo yli puolen yön, mutta ihan pakko kirjoittaa nyt kun on vielä hommat tuoreessa muistissa. Vähän aikaa sitten kirjoitin kuinka jouduttiin jättämään elokuussa Ikaalisen koe välistä juoksujen vuoksi, joten hyvän koemotivaation iskettyä odottelin koiran juoksut loppuun ja etsin kokeen joka olisi hyvän aikaa juoksujen loppumisen jälkeen mutta kuitenkin sen verran aikaisin että mahdolliset tai oikeastaan tyypilliset valeraskausoireet eivät ehtisi vielä ilmaantua. Kokeen sopi olla myös viikolla, sillä mun syyskuuni on ollut melkosta myllyä viikonloppujen osalta. TamSKilta löytyi mukava iltakoe johon mahduttiin, sitten vaan kolme viikkoa vielä duunia.

Tuntui että meiltä hajosi taas ihan kaikki heti kun ilmosin sen kokeen. Koira tarjoili mitä sattui vihjeitä kuuntelematta, ennakoi jääviä ja seuruun käännöksiä ja jätti noudattamatta ensimmäistä annettua käskyä. Keskitettiin fokus kuunteluharjoituksiin joita tehtiin milloin kenenkin toimiessa liikkurina, enimmäkseen tehtiin suoraa seuruupätkää sekä perusasentoa jonkun huutaessa useaan otteeseen taustalla käskyä tai muita (koetilanteessa) esiintyviä fraaseja ja ohjeita. Sain hinkattua myös 90 asteen käännöksen vasemmalle ihan siedettäväksi, oikealle kääntyminen jäikin sitten seuraavaan kokeeseen ja siltä se lievästi sanottuna myös näyttää. Mutta varsin tyytyväinen oon että muutamalla ihan pienellä huomiolla parannettiin silminnähden meidän koevalmiutta! 

Perjantaina kävin meille agilityn ja rally-tokon kautta tutuksi tulleella koehallilla tekemässä muutaman kokeenomaisen liikkeen ja mm. alokasluokan paikkamakuun kellotettuna (oon todella laiska tekemään tätä yksin, eli rasti seinään) ja palkkasin autoon. Sunnuntaina otin koiralla iltalenkin yhteydessä liikkeet hyppyä lukuunottamatta nakkipalkalla, maanantaina pidettiin vapaapäivä kaikesta muusta paitsi hihnalenkkeilystä. Ruokaa annoin pienen kourallisen ettei maha mene aivan solmuun, vieläkin polttelee niskassa koiran hämmentynyt ilme... Jos se osaisi puhua niin se olisi todennäköisesti olettanut mun antaneen sille kissan iltaruoan. Tänään vielä virittelin vähän mustasukkaisuudella ja menin Utun kanssa kepittelemään puistoon liioittelevan iloisesti Mökön täysin sivuuttaen (ja btw kylläpä hienosti jo pujottelee, meillä on kohta neljä keppiä suorassa linjassa!). 

Tuomarina oli meille edellisestä kokeesta tuttu Riitta Räsänen, joka kävi alkuun käsittelemässä kaikki luokan koirat. Seuraavaksi jakauduttiin kahteen ryhmään joissa käytiin suorittamassa luoksepäästävyys kehänauhojen sisällä. Tuomari lähestyi suoraan edestä ja rapsutti reippaasti koiraa rinnasta, Mökö tönötti leuhkana perusasennossa. "Johan mä tuon näin". Kävikin sitten niin että meidän suoritusvuoro siirtyi toisesta ensimmäiseksi, joten koiralle palkka autoon valmiiksi ja kehiin. Kolme viikkoa mä hengittelin taas syvään, näin unia ja olin hermo kireällä, mutta heti kun mä pääsin sinne kehään ja pyysin kokeen aikana pelkän numeerisen arvostelun niin mua helpotti. Riitta panostaa paljon kilpailijoiden mielentilaan ja kannustaa kysymään, hyvä fiilis on kummallakin kertaa ollut hänen arvioitavanaan. 

Luoksepäästävyydestä saatiin siis arvosanaksi 10. Seuruut olivat taas meidän heikoimmat liikkeet, hihnassa 8 ja hihnatta 7½. Parannettiin siis hihnaseuruuta edelliskerrasta! Jäävät menivät aivan super hienosti, maahanmeno 9½ ja seisominen 10. Oikeasti, kyllä mä tiesin että Mökö ne hienosti hallitsee mutta en mä villeimmissä unissanikaan olisi kymppiä odottanut! Maahanmenon pistevähennys tuli hetken empimisestä ennen käskyn noudattamista. Luoksetulo toimi hyvin nostavalla käskyllä, toisinsanoen ujelsin kuin säkkipilli ja siitä riemastuneena koira tuli ripeästi mutta hillitysti sivulle arvosanalla 10. Hyppy mua vähän pelotti, se vetää koiraa niin paljon ja koska sitä pientä liikkurin ennakointia oli tosiaan ollut ilmassa mä puoliksi odotin että se hyppää jo liikkurin ohjeesta. Malttoi kuunnella vaikka aika hätäiseen annoin käskyn, hyvä reipas hyppy hyvällä pysähtymisellä ja arvosanaksi 10. Paikkamakuu oli tuomarille tyypillisesti viimeisenä kahdessa erässä joista ensimmäisessä Mökö sai reunapaikan. Meillä on ollut paikkamakuussa ongelmana kaksoiskäskyt, mutta nyt odotin yhden ylimääräisen puoli sekuntia käskyn antamista jotta mun käsky ei sotkeentuisi taustameluun. Koira meni ripeästi maahan ja makasi ihan hyvin, vaihtoi puoliksi lonkalle, painoi pään kerran etujalkojen varaan ja katsahti kerran taakseen tuomaria. Arvosanaksi "hyvä kymppi". Paikkamakuun perään arvosteltiin kokonaisvaikutelma jota niinikään parannettiin edelliskerrasta, 8½.

Me ilmeisesti johdettiin koetta hyvän aikaa ja lopulta päästiin jopa sijoille alokasluokan 12 koirasta, mikä oli ihan jäätävän iso yllätys mulle. Mä en ole kovin perfektionistinen tai pikkutarkka tokoliikkeiden viilaaja, ja tarkoituksena olikin lähinnä saada koira jaksamaan koe ihan hyvällä menestyksellä. Koira jaksoi todella hienosti koko kokeen, mä tarjoilin sille iloisia ja nostattamaan tarkoitettuja välikehuja mutta se vaikutti lähinnä kiusaantuneelta koko häsläyksestä ja antoi mulle Mä tulin tänne hommiin enkä pelleileen, kerää ittes - pahaa silmää. Loppupisteet 183,5 / 200, sijoitus 3./12. ja kunniapalkinto kotiinviemisiksi. Saatiin myös lahjakortti jolla ollaan oikeutettuja 50 % alennukseen TamSKin järjestämästä toko - tai agilitykokeesta, eipä tarvii kahdesti miettiä että mihin mennään kolmatta ykköstä hakemaan. 

Kaikenkaikkiaan siis yli odotusten onnistunut koe, seuraavalla kerralla vaan ponnaria vähän löysemmälle edeltävinä päivinä ja luotto koiraan, koska se on teknisesti niin varma. Tyytyväinen olin myös itseeni ja siihen että olin kehässä rauhallinen (no joo, ehkä kysyin liikkurilta että ai mikä liike tää oli? kun mulle annettiin lähtölupa jäävään seisomiseen...) ja sain säädeltyä äänenpainot ja ajoitukset tarkoituksiin sopivaksi. Ujellukset löytyvät vielä filmiltä minkä liitän tähän loppuun, hyvää yötä!