Kun jättää taas näin pitkäksi aikaa päivittämättä, tulee helposti eteen se ongelma, ettei lainkaan enää muista mitä oli tarkoitus edes päivittää! Toisaaltahan se kertoo siitä, ettei sensaatiomaisia juttuja ole päässyt kertymään ainakaan satamäärin. Ollaa vietetty monta tuntia heinäkuusta Sport Dog Parkilla treenaillen niitä juttuja joiden on treeneissä huomattu tuottavan vähän päänvaivaa, esimerkkinä nyt vaikka niistoja, putkikulmia, keppejä ja kontakteja.
Koiralogistiikkayksikkö alkaa olla viimein valmis. Tilasin Lemmikkistoren alesta väliseinällä erotetun tuplahäkin, jonne kävin viime viikolla ostamassa vielä Mustista & Mirristä teddykarvaisen alustan liukuesteillä. Kyllä nyt kelpaa talvellakin lepuuttaa takalistoa autossa, kuva pitää muistaa ottaa jokin päivä.
Heinäkuun helteillä Utusta tosiaan kuoriutui ihan pesunkestävä uiva koira. Neljännellä uintikerralla lähti jo mielissään allekirjoittaneen ja kepon perään järven selälle, piti jo ihan kääntyä itse takaisin ettei se ylitä omaa kestokykyään kun liikuntamuoto on vielä niin vieras.
Perjantaina oltiin treenailemassa Tanjan kanssa Kaupin ja Petsamon rajamaastossa sijaitsevalla isolla hiekkakentällä. Mökölle tuotti heti alkuun hankaluuksia ensinnäkin ottaa makuuasento vierellä, ja jostain syystä pysyäkin siinä. Oikeastaan vasta perjantaina rupesin enemmän ajattelemaan, että täähän tuotti lievää päänvaivaa myös kokeessa, ja joskus aikaisemmin treeneissäkin. Ja yleensä nimenomaan silloin, kun rivissä on monta koiraa ja ilmassa lentää useampi yhtäaikainen käsky. Otin asian tehosyyniin ja tänään käytiin pihalla naksuttelemassa kaikenmoisista maahanmenoista. Jäävä onnistuu hienosti, mun peruuttaessa sujuu sekä seuratessa niin että pysähdyn samalla, mutta joku tossa sivulla makaamisessa tökkii ja koira ponnahtaa melkein samantien perusasentoon. Ei muuta kuin nakillinen pari kertaa viikossa, jospa se siitä alkais suttaantumaan.
Seuruu sen sijaan oli yllättävän hyvää. Selvällä sekunnin tauottamisella, reippaalla askeleella ja pystyllä asennolla paine pysyä perässä kasvaa ja koira seurasi omalla tasollaan jopa todella hyvin. Käännöksetkin sujuivat mainiosti, kun keskityin itse antamaan koiralle aikaa rekisteröidä käännös. Utu teki perusasennon kontaktia Tanjan tepastellessa vieressä, ja vaikka kontakti olikin vähän tikkaavaa alkoi koira selvästi saada juonesta kiinni. Seuruussa ei ollut kuulemma mitään moitittavaa, se on munkin makuun kaunista.
Maanantaina mentiin kentälle talkoilemaan Koiranpäiviä CUPin heinäkuun osakilpailuun, ennen radanrakennusta otin Utun kanssa seuruuta, pienen paikkamakuun, luoksetuloja ja tokohypyn. Koira teki tosi hienosti hommia lelupalkalla, olin ihan yllättynyt kun se oli tavallistakin täpäkämpi. Toimin ratahenkilönä sekä möllien että kisaavien radalla, ja otinpa yhden startin kummassakin kisassa ensin Utun, sitten Mökön kanssa.
Utu kärisi ja hinkui sen muutaman minuuttia mitä odoteltiin vuoroa radalle, mutta fokus kohdistui sitten just sinne minne pitikin kun jätin sen odottamaan lähtölupaa. Mulle tuli tuttu pakokauhu että nyt en ehdi mitään, joten sen sijaan että olisin järjestänyt itseni ehtimään, tyydyin vaan säntäilemään nopeasti paikallani joten en tietenkään sitten ehtinyt yhtään mihinkään. Utu jollain hämmästyttävällä tuurilla kuitenkin poimi ensimmäiset 11 estettä aivan kuten olin ajatellutkin, vaikka radan keskivaiheilla en ehtinyt tekemään juuri muuta kuin huutamaan. Radalla oli 12. esteenä mun oikealla puolellani mutkaputki jonka kauimmaiseen päähän koira oli tarkoitus saada hypyltä, ja lähdinkin kääntämään sinkoilevaa koiraa niin jyrkästi että se imaisi kuitenkin lähempään päähän, vaikka pelkäsin että se ampuu suoraan edessä olevalle muurille. Laitoin koiran uudestaan putkeen, mutta jäin auttamatta tielle jonka takia muurille haku epäonnistui ja päälikappale tippui. Mölleissä ei hylkyjä jaeltu, vaan tulos oli 25. Ihanneaika alittui yli 20 sekunnilla, mitä se olisi ollutkaan jos mulla olisi paketti pysynyt kasassa.
Kaikenkaikkiaan olen hirveän tyytyväinen koiran hienoon työskentelyyn, vähän tarkemmalla ohjauksella suoritus olisi ollut puhdas mikä on hirveän hyvin noinkin vaikealta radalta kun koira osallistui ensimmäistä kertaa kisanomaiseen tilanteeseen. Mökö oli niinikään tosi hienona, sen vauhti vaan löi mut ällikällä kun se oli ensin kerännyt pari tuntia kierroksia autosta katsellessa. Rengas ohitettiin ensimmäisellä yrittämällä sekä harjoituksen puutteesta että myöhästyneestä ohjauksesta johtuen ja kepeissä sattuneen klikin jälkeen unohdin seuraavan esteen sijoituksen, joten pari vitosta napsahti sekä pari sekuntia yliaikaa tuloksella 11,79. Mutta hei, kakkosluokan tasoinen rata, kontaktit pelasi ja olisivat varmaan pelanneet ilman turhaa varmisteluakin. Ei me kauhean kaukana enää Mökön kanssa olla virallisista kisoista, ensi vuoden alkuun suunnittelin tilaavani lisenssin ja sitten katsellaan vaikka kevätstartteja. Eräs ystävällinen henkilö otti videolle kaikki kilpailutason maksit, tässä Mökön suoritus vielä (hyvä mieli tuli, kun videota tiedustellessani sain kuulla kuvaajan pitäneen ohjaustavastani - itse olisin tykännyt enemmän jossen olisi ollut jälleen kerran aina myöhässä). Mutta tyytyväinen olen kumpaankin agilitykoiraani.
Sunnuntaina lähdetään Utun kanssa heti aamusta kohti Haapaniemeä ja kasvattitapaamista, en malta odottaa että saan näppeihini tilaamani tiimihupparin ja näyttelypussukan ja pääsen tusinan Utun keskipisteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti