Hauska ja ihan tuottelias päivä takana Lempäälässä. Ajeltiin aamusella Mökön kanssa ihan kahdestaan kisapaikoille, joissa tarkastettiin ensimmäistä kertaa koiran siru, nyt kun rally-tokon virallistuminen tekee tuloaan. Puoli kymmeneltä alkoi rataantutustuminen ja Mökö oli vuoronumerolla 19. Tuomari oli aika tarkka, mutta koira oli hyvässä vireessä ja hommat oli vanhoja tuttuja, oli jotenkin erityisen kivaa pitkästä aikaa käydä rally-kokeessa.
Toinen kyltti oli houkutus, johon oli asetettu törppöjen lisäksi iso Ihaa-pehmolelu ja toiselle puolelle ilmeisesti Dentastixeilla täytetty aktivointipallo, ja siihen aktivointipalloon kaatui aika huolellisesti koiraa koko kisan, mutta Mökö piti hyvää kontaktia ja ainoastaan nuuhkaisi kerran maata siitä kohtaa mihin edelliset koirat olivat palloa kieritelleet. Siitä 1 virhepiste. Kolmoskyltiltä otettiin 1 pisteen puutteellinen yhteistyö, mitä en itse hahmottanut kun musta koira tuli vaan eteen vähän vinoon. Se myös palasi takaa niin nopeasti vierelle, etten usko sen ehtineen edes haistaa aktivointipalloakaan. Nelosella, joka oli 360 oikealle lopetin kai pyörimisen turhan aikaisin sillä siitä myös virhepiste, lienikö nimityksellä ohjaajavirhe. Spiraali tehtiin vasemmalle ja ensimmäistä kertaa juosten, Mökö edisti jonkin verran joten kaarteessa poikitti, mistä taas vähän miinusta. Ysikyltti oli istu, askel oikealle, istu mistä otettiin kymppi. Kisaohjeen mukaan koiran tulisi säilyttää rintamasuuntansa koko liikkeen ajan, mikä ei meillä nyt ihan sataprosenttisesti toteudu, mutta ei siitä koskaan aiemmin ole kukaan noin rankasti sakottanut jos ollenkaan.
No, säännöt on sääntöjä, mutta loppurata meni puhtaasti ja mukavasti ja lopputulemana 86 pistettä sadasta ja RTK2. Sijoittumisesta oli turha edes haaveilla noin isossa kisassa, mutta eipä meillä muita tavoitteita ollutkaan kuin ToiSKin joukkue-edustus ja kiva päivä. Ainakin meidän alokasluokan laekenois veti yli 90 pistettä, eli onnistunut reissu siinäkin mielessä. Mökön kanssa oli kyllä superhauskaa tehdä töitä, jos sen saisi aina toimimaan noin niin sen kanssa voisi tehdä mitä vaan.
Kävin välissä kotona ottamassa Utun kanssa noutoa ja seuruun käännöksiä, saatin palautukseen vauhtia ja varmutta kun korjasin omaa asentoani, liikkeen suuntaa ja palkkasin lelupalkalla taakseni. Myöhemmin päivällä ajeltiin vielä SDP:n ohitse jossa käytiin Utun kanssa katsomassa miten TamSKin porukoilla oli mennyt ja oman joukkueen voittajakoirakko, teki hyvää pienelle apina-automaatille olla ihan rauhassa vaan vaikka hänen agilityhallissaan sattuu ja tapahtuu. Ensi viikolla luvassa treffit 18-viikkoisen nahkapojan kanssa ja pitkästä aikaa agilityä, voi että miten parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti