Nartun sterilaatio tähystämällä

Kirjoitan pienen tekstin aiheesta lähinnä itselleni muistutukseksi, nyt kun operaatio on vielä tuoreessa muistissa. Eli Mökö kävi viime viikon keskiviikkona 21. toukokuuta pitkän haaveilun jälkeen steriloitavana, ja leikkaustavaksi valittiin tähystys.

Vaikka Mökö ei olekaan ikinä kärsinyt varsinaisista valeraskauksista ja sen juoksut ovat olleet aina täsmälliset, on juoksuaika ollut meillä aina jotenkin vaikeaa. Ruoka maistuu, mutta siinäpä se. Mökö on haluton, väsynyt ja itsepäinen, nuuskii ja merkkailee, ärisee suunnilleen kaikille muille koirille ja sen ohjaajapehmeys korostuu. Lisäksi se tiputti suhteellisen runsaasti eikä kyennyt housukarvoista huolimatta pitämään itseään kyllin puhtaana, joten se oli housujen armoilla ainaki muutaman viikon. Ja housuja se tietysti inhosi. Ja kun otetaan vielä lukuun että henkiset ongelmat alkoivat hyvissä ajoin ennen juoksuja ja kestivät valitettavan pitkään niiden jälkeen, oli mulla puolet vuodesta haluton ja tuulella käyvä koira.

Pelkäsin toki etukäteen että sen jäljellä oleva eloisuus menee munasarjojen mukana, mutta toisaalta koira ei ole missään määrin jalostusmateriaalia ja märkäkohdun ja muiden terveysvaivojen riski patisti leikkaamaan. Kahden nartun taloudessa joku sitä paitsi juoksee kokoajan, joten vähenisipä se puoleen. Eikä tarvitsisi siivota enää "puolukoita" (Utu on lyhyestä karvastaan huolimatta älyttömän siisti ja muutenkin käytökseltään normaali) tai pitää treenitaukoja ja miettiä että millä tuon tuijottavan elukan saa aktivoitua. Turkki paksunee jos paksunee ja ruokahalu kasvakoot, kyllä mää kestän.

Mökö steriloitiin Pirkkalassa, eläinlääkäriasema Oivassa. Aluksi koiran nukutuskelpoisuus varmistettiin terveystarkastuksella, sitten punnittiin ja lopuksi laitettiin piikki pakaraan. Lääkäri kertoi että massuun johdettiin hiilidioksidia jotta tavaraan päästiin paremmin käsiksi, kohtu tarkistettiin maligniteettien varalta ja jätettiin paikoilleen sen ollessa normaali. Pienten putkien kautta poistettiin instrumenttien avulla pelkät munasarjat ja ohuet pienet viillot liimattiin umpeen. Kahden tunnin päästä rauhoituksen antamisesta Mökö oli valmiina haettavaksi ja torkkui räkä poskella heräämössä. 

Kotiin päästyään Mökö ryömi vuokrakauluri päässä mun sänkyyn ja nukkui kolme tuntia yhtä soittoa. Sen jälkeen sen käytös ei ole eronnut normaalista millään tavalla. Se olisi heti lähtenyt pidemmällekin reissulle, ruoka maistui ja pissa kulki. Kipulääkettä syötin viikonloppuun, mutta kipeältä se ei kertaakaan vaikuttanut vaikka aamulääke joskus unohtuikin. Paljaaksi ajellun massun haavat ovat olleet siistit ja kuivat koko ajan, viikonloppuna suihkuttelin pahimmat kudosnestekovettumat pois. Helppoa ja vaivatonta, tänään Mökö pääsi jo harjoittelemaan BH-koetta varten Utun tokotreeneihin.

Hintaeroa tuli melkein 300 euroa verrattuna avoleikkaukseen, mutta kyllä oli ehdottomasti rahan arvoista.