Vierimaan viimesunnuntaisen luennon jälkeen käväisin Anne-Marilla pätevänä toko-ohjaajana sekä morjeemassa ToiSKin keinua Utun kanssa. Aloitettiin bang-hommilla taas, siiveke toisen pään alle ja rämistelystä naksuttelua. Utu olisi kovasti jo mennyt pidemmälle, joten annettiin sen mennä, mutta laitettiin appari hidastamaan laskua. 2o2o löytyi muutaman kerran jälkeen aika luontevasti, ja tekniikka oli sen verran hyvä että jätettiin apparikin pois. Onnistui hienosti, haki hyvään kohtaan keinua eikä niiaillut. Muutaman kerran hosui, mutta eihän toi paljon muistele.
Torstaina tehtiin treeneissä ensin pelkkää keinua, teki varsin hyvin. Kokeiltiin yhdistää rataankin ja teki näppärästi. Keinun märkä pinta hieman jännitti, mutta kyseessähän oli toinen keinusessio. Mökö-raasu teki valitettavasti aika mojovan lentokeinun, mun pitäisi ymmärtää tukea sitä suoritusta enemmän koska obviously se vihje-erottelu ei vielä pelaa.
Lauantaina mentiin aamusta Tiinan kanssa SDP:lle tekemään Virtasen ykkösluokan aksarataa. Kepit typistettiin puolikkaiksi ja välimatkat kärsivät muutenkin pienemmästä tilasta, mutta ihan mainiosti saatiin tehtyä.
Aluksi Utulle pelkkää keinua, välissä ratapätkää ja lopuksi keppejä. Ollaan tehty vähemmän kepeille hakemista tuosta suunnasta ja yhdistettynä edellisen hypyn härdelliin ja kulmaan, ei meinannut oikein lähteä rullaamaan, joten viimeinen setti ihan vaan sitä. Videolla keinu ja kepit peräkkäin.
Ratatreeni meni keppikulmaa lukuunottamatta ihan mukavasti. Esteet oikeassa järjestyksessä, rimat pysyy, kontaktit piti. Lentokeinu ensimmäisellä kertaa, kun olin ahnas porsas ja yhdistin viikon vanhan toiminnon taas rataan. Jos on pakko toistaitoista elukkaa laittaa siellä radalla esteelle joka ei ole vielä hanskassa, niin pitää tukea. Tuhma Riikka. Mulla oli selvästi ihan hyviä ajatuksia, mutta vastakäännökset oli yllättäen myöhässä. Päällejuoksu ihan kiva, takaaleikka vähän merkillinen mutta toimi kohtuu hyvin. Alun valssilla tuli sukille pari kertaa kun asettautuminen oli vaikeaa. Kepeille ja keinulle hitosti rutiinia, niin kyllä me ykkösluokkalaisia ollaan hyvinkin. Huomaa nykyään myös itsessä sen muutoksen että enää ei riitä että tulee nolla, pitää tulla sujuva ja hieno, tiukkojen käännösten siivittämä nolla.
Mökö meni ihan ok, kunnes tuli ensimmäinen virhe ja hommasta latistui viimeisetkin yrityksen rippeet. Mä en oikein tiedä että miksi se on mennyt tuollaiseksi, se kuitenkin joskus parivuotiaana tykkäsi aksasta kuin hullu puurosta, mutta mua se vissiin peilaa. Se tulee radalle näennäisen innoissaan, mutta itse tekeminen on vähän ahdistunutta. Lisäksi multa on aivan hävinnyt tuon koiran ohjaaminen kun oon ehtinyt tottua siihen että mulla on irtoava ja estehakuinen elikko myöskin, pitäisi sitä omaa rytmitystä osata muuttaa lennosta kun koira vaihtuu. Mun pitäisi varmaan ottaa asiakseni käydä tosiaan vaikka naksuttelemassa esteiden tarjoamista, jos meinaan sillä joskus startata. Että sais vähän sitä fiilistä kaiveltua. Puomilla pelotti, torstain keinu oli tuoreessa muistissa. Suoritti kuitenkin avustettuna sekä puomin että keinun. Sai kissanruokaa Tiinalta ja tuli iloiseksi.
Lopuksi kävin vielä kerjäämässä Snöltä selkäsaunaa, kuinka ammattimaista onkaan alkaa huutaa kauhuissaan kun koira tulee kohti... Ihan hyvin pärjäsin kuitenkin toisella kierroksella, vaikka olin vielä radikaalimmin myöhässä kuin omani kanssa. Ja sain hyvän muistutuksen siitä että mun omat koirani ovat tottuneet siihen että mun ohjauskäsi on välillä kaikkea muuta kuin vakaa, Snö veti rimat alas heti kun en todella keskittynyt siihen mitä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti