Sivut

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

TamSKin iltakisat

Eilen pakkasin kummankin koiran autoon ja hurautin Eteläpuistoon (tai hurautin ensin pari kertaa ohi, sitten kävin vähän Pyynikillä ja ajoin taas ohi kunnes nöyrryin kysymään tietä) aksakisoihin. Kisat oli tarkoitettu pelkästään ykkösluokan makseille, Utun olin ilmoittanut A - ja B - radalle, Mökön vain A - radalle. Kaikki kolme rataa olivat agilityratoja, mutta työviikolla ei iltaansa viitsi niin pitkälle venyttää ja kolme rataa on kuitenkin aika paljon, kahdella siis mentiin. Mökölle yksi, koska Mökö.

Mökö "mitattiin", eli todettiin että se ei ole medi (mikä yllätys, sehän on kuitenkin vain noin 54 senttiä korkea...). Tuomarina oli mulle entuudestaan vieras Timo Teileri, ja mietin jo A - rataa katsoessani että on ne vaan heterogeenisia vaikeudeltaan jo ykkösluokassa. Wütrichin Nokian hypäri kun oli todella lennokas ja helppo, Jalosen agilityrata taas jo ihan vaikea, ja tää oli sitten jostain siitä väliltä. Olin mielissäni kun kolmantena esteenä oleva hyppy tehtiin takaakiertona, sain vähän jarrutettua koiran vauhtia ennen keinua. Keppikulmaa mietin pitkään että teenkö Utulle persjätön, mutta pelasin varman päälle ja valssasin. Siirryin oikealle puolelle keppejä lopussa olevan putken takia. Nyt kun tuota katsoo niin oli käytännössä ihan identtiset viimeiset kolme estettä Wütrichin hypärin kanssa.

Mökö selvisi 13-hypylle asti johon tein vähän turhan tiukan vastakäännöksen ja rima tippui, multa tavallaan vähän unohtui kummalla koiralla mä oon. Mökölle melkein paras flow tulisi ihan vaan lähettämällä ja pyöristämällä A-esteelle, se kun ei kuitenkaan roikaisi metritolkulla suoraan vaikka olisi miten myöhässä. Toinen fiba tuli kepeillä missä olin liian lähellä sisäänmenoa. Kymmenen ratavirhettä Mökölle siis ja 0,83 sekuntia yliaikaa, korjaaminen maksoi ja kyllä se vaan niin on että vaikka Mökö menikin ihan reippaasti, ei tolla vauhdilla tulla juhlimaan yhtään ykkösiä pidemmälle. Eikä onneksi tarvitsekaan. 

Utu ryysäsi keinulle, mutta keinun päällyste oli onneksi mukavan mattainen ja se pysyi kuin pysyikin keinulla loppuun saakka, mutta 2o2o - asentoon ei enää pystynyt jäämään. Olin tässä vaiheessa ihan varma että meille tuli vitonen, joten rennosti loppuun vaan. Hyvä keppihaku, oikeaan päähän putkea ja maaliin. Ehdin jo jäähdyttää koirat ja mennä sadattelemaan keinuvirhettä treenikaverille, kun tämä sanoi että ei teille mitään vitosta tullut, se oli nolla. Tulostaulu vahvisti asian ja sillä hetkellä kolmannen sijan, joka säilyi A - radan loppuun saakka. Toinen LUVA ja palkintopallille kahden bordercollien kanssa, kuten Nokiallakin. Videot on ripattu suoraan TamSKin livestreamista, joten alunperinkin heikko laatu kärsi entisestään ja videot näyttävät nopeutetuilta, mutta kai siitä jonkinlaisen kuvan saa meiningistä.




B - rata oli jo sitten mielestäni selvästi ennemmin vaikea. Alun suora vietti pois päin neljännestä esteestä josta moni menikin vasemmalta ohi, mä jäin näyttämään koiralle vastakättä ja tuli kiire ehtiä pois alta, mutta sain pienen sähläämisen jälkeen koiran kepeille ja oikeaan väliin. Keppikulma oli ensimmäinen haaste, toisena jännitti radan takanurkka jossa koira piti saada putken taaimmaisimpaan päähän, mikä oli sinänsä meille helppoa koska pää esittäytyi koiralle loogisena vaihtoehtona jos sen antoi valua liian pitkälle ennen edeltävää hyppyä. Ja sekös meiltä onnistuu, liian pitkälle valuttaminen nimittäin. Käytin taas vastakättä että sain ohi väärästä päästä ja tuuppasin vasurilla putkeen. Ennen puomia olevalle hypylle aavistuksen myöhästynyt takaaleikka ja lopun kolmen esteen kautta maaliin. Linjat tiettyjen esteiden, kuten keppien ja putken sekä kahden viimeisen hypyn, välillä olivat vähän merkillisiä, mutta ei Utua tuntunut haittaavan. Johdettiin B - rataa aivan viime metreille kunnes portugalinvesikoira meni ohi 1,5 sekunnilla, tuloksena siis toinen sija ja SERT.



Utu märisi, vinkui ja ulisi aina kun odoteltiin vuoroamme liian lähellä rataa, mutta se kokosi itsensä kumpaankin suoritukseen todella hyvin. Taaskaan ei jännittänyt tippaakaan jättää sitä lähtöön, se on niin hyvin kuulolla käskyn alla. Tykkään muutenkin tosta sen tavasta tehdä töitä, kuppi ei mene koskaan nurin ja maltti säilyy vaikka toi laji onkin sille ihan mielettömän mieleinen. Nättejä hyppyjä ja hyviä kontakteja, jossei keinua lasketa, jonka tekniikka ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi korkealla tasolla häiriöön nähden. Sillä viisiin sitä siis noustiin neljällä startilla kakkosiin, enpä olis uskonut tätä päivää näkeväni.

6 kommenttia:

  1. Edelliseen postaukseen teemaan liittyen täytyy todeta, että "sinäkin Brutukseni!"

    Ei vais, onnea ihan vilpittömästi kakkoseen noususta! Ootte te taitavia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahdon puolustuksekseni todeta, että tää oli tavallaan vahinko! Ei siis paineen alla veri suussa väännetty! :D Vahinko! Ei tää tämmösenä jatku!

      Kiitos paljon silti :)

      Poista
    2. Hah, mulla tuli sama mieleen kuin Hennalla, kun näin rusettikuvan Bloggerin dashillä. ;D Mutta hei, onnea kovasti!

      Poista
    3. Mullehan tulee kohta kauhea tarve selitellä... ! ;) Kiitos!

      Poista
  2. Paljon onnea! Makee suoritus, neljällä startilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, en oikein itsekään kyllä ole vielä sisäistänyt tätä :D

      Poista