Mökö ottaa selkään

Hyppytekniikka jäi taas maanantaina väliin, en tiedä ootteko huomanneet mutta on ollut ihan paska kesä. Mä olin torstaina ratatreenissä taas ihan berberistä, motoriikka vajos taas kolmivuotiaan tasolle kun sanottiin että nyt tämä jalka näin, tällä jalalla apuaskel, tällä kädellä vedät koiraa ja tällä laitat sen yli. Lopputuloksena jälleen omia raajojaan laskeva kultakala jonka koira meni jo kuusi sekuntia sitten esteen väärältä puolelta. Muuten ihan ok-hyvin, takaakierrot sujui hyvin mutta ei meinannut tulla päällejuoksuun. Luovutin ja niistin, kun en muutenkaan ehtinyt enää saksalaiseen sen jälkeen kun sain päällejuoksun tehtyä. Putkesta täysiä puomille, hyvä stopppi alastulolle mutta vauhtia oli liikaa ja piski tuli kuin rullat alla kontaktilta. Nauratti vaan, se yritti kuitenkin niin pontevasti. Kepit ei kestäneet muurilta tulemista tällä kertaa, muuten hyvä.

Mökö nousi taas kerran tapetille oman tahmeutensa vuoksi, ja pienellä juoksuttamisella sekä painelulla Jutta spottasi sekä epäpuhtautta takapään liikkeissä ja aristusta rinta - ja lannerangan yhtymäkohdassa. Kotona itkin silmät päästäni omaa typeryyttäni, enkö muka kaikista noista vihjeistä onnistunut päättelemään että se on kipeä vaan sen sijaan suutuin sille kun sitä pelotti ja ahdisti portaissa. Tarpeeksi murehdittuani varasin tälle viikolle hierojan.

Perjantain tokotreeneissä tehtiin varsinainen kaaospaikkamakuu, Marjo kutsui Zeldaa käsimerkillä rivistä, Pilkettä palkattiin oikealla puolella ja meininki oli muutenkin kaikkea muuta kuin seesteinen. Utu kesti siihen asti kunnes Marjo alkoi juoksuttaa Zeldaa A-esteellä, ensimmäinen kynsien rapina kontaktialueella ja Utu lähti kuin tikka pöntöstä. Asiallinen huomautus ja takaisin riviin, seuraavalla kerralla kesti. Ei se missään tapauksessa tuollaisessa sirkuksessa ihanteellisen rento ollut, mutta jopa meidän ryhmän varmimpia paikkamakuita edustava Lucky näytti vähän siltä että tulkaa hakemaan mut pois täältä.

Yksilöissä tehtiin taas pituutta hyppyyn ja Susanna pisti mut hypyttämään koiraa ottamalla ihan reilusti etäisyyttä esteeseen ja palkkaamalla pitkälle sen taakse, myös appari palkkasi välillä ylläripalkan. Mun pitää nyt kokeessakin jäädä reilusti kauemmas hypystä, koska tottahan se on että kun koira saa muutaman laukka-askeleen alle, tulee roikaisuun automaattisesti pituutta mikä on hyödyksi myös avointa luokkaa ajatellen.

Tehtiin myös jäävää seisomista lelulla, jonka yhteydessä Susanna totesi että tuossa koirassa kyllä olisi viettejä, mutta ohjaaja ei kauhean tehokkaasti hyödynnä niitä. Guilty as charged, en edes kokenut mitään heräämistä koska näinhän se on. Mulla on tokossa koiraan aina kauhean kova kontrolli, pidätän hengitystä ja treenaan minimiriskillä, mikä on aiheuttanut sen että koira tekee ihan hyvin ja halukkaasti, vaikka se voisi tehdä paljon, paljon voimakkaammin. Ja oon toisaalta niin ihastunut siihen että mulla on Mökön rinnalla koira jonka virettä ei tarvitse säädellä, niin oon sitten jättänyt säätämättä. Mihinkään suuntaan. Sain ohjeeksi käydä koiran kanssa kentällä nostamassa saalista kahden lelun leikillä, katsotaan josko se toisi jotain eroa neiti Pikkusievään. 

Lauantaina treenattiin Tanjan kanssa Hallilassa, ja aloitinkin treenin leikillä. Kelloon laitettiin kaksi minuuttia, jota en saanut käytettyä kokonaan kun edestakaisin sinkoilu yllättävän lämpimänä päivänä nujersi mut aika lahjakkaasti. Perusjuttuja, luoksepäästävyys, paikkamakuu, luoksetuloja ja vähän seuruuta.

Eilen tiistaina Päivi sitten tuli vieraisille hieroen Mököä 45 minuuttia ja tehden Utulle vartin pikatarkastuksen joka laajenisi omaksi hieronnaksi paremmalla ajalla. Ensinnäkin Mökö sai kiitosta lihaksistaan, koira tuntui kuulemma hyvältä käsien alla. Sekä takapää että etuosa olivat kummatkin puhtaita ja auki. Selästä löytyi jumeja samalta alueelta minne Jutta ne paikansi, mutta niitä ei saatu rajattua yhteen pisteeseen eikä koira aristanut nikamia. Tällä perusteella vaiva vaikuttaisi lihasperäiseltä, varma on tietenkin mahdoton olla, mutta sovittiin uusi aika seuraavalle viikolle ja katsotaan lähteekö selkä paranemaan. Jos ei, niin se on kai mentävä sitten Kallion Juhaa morjestamaan.

Utu oli tyypillinen oma itsensä, tunki väliin minkä ehti kun Mökö oli pääkallopaikalla, mutta kun sitä alettiin kääntää lattialle kyljelleen liimaantuivat korvat pitkin päätä ja jokainen jalka jännitettiin koppuraksi.Hassu skeptinen piski. Sitä on kyllä ihan mahdoton välillä kotonakin siirtää väkisin, kun vastareaktio jokaiseen tuuppimiseen on jännittää mahdollisimman kovaa vastaan mahdollisimman häirityn näköisenä. Summa summarum, pieniä yhdellä sessiolla auottavissa olevia kiristyksiä lavoissa, enemmän toisella puolella (kumma juttu...). Hyvä piski.

Tänä viikonloppuna onkin sitten Agirotu ja lauantaina normaali agirata, jännittää kyllä lievästi sanottuna enemmän kuin viimeksi. Ehkä se oli se auennut nollatili, mikä pikkaisen luo jo paineita ihan itselle. Kontaktit ei niinkään sureta, aivan hyvät ovat tässä vaiheessa ja keinu - puomierottelu sujui hyvin treeneissä torstaina. Vähän rataprofiilin mukaan mennään ja mietitään paljonko meen sinne sekaan sotkemaan ja jarruttelemaan. Tokokoekkin on jo ensi viikolla ja sen suhteen oon melko hyvällä fiiliksellä, yksilöt on pelanneet suurimmaksi osaksi niin pirun hyvin taas. Ensi viikolle pari-kolme paikkista ja koepaikalla sitten pientä muistuttelua häiriössä, katotaas taas mitä tästä tulee.