Torstain treeneissä tehtiin kisanomaisesti ykkösten rataa niin, että koira tuotiin hihnassa radan alkuun, odotettiin lähtölupaa ja tehtiin rata niin hyvin kuin suinkin osattiin ja siirryttiin pois rata-alueelta ennen koiran palkkaamista. Jälkipyykki pestiin vasta kun koko neljän koiran kierros oli käyty.
Arvata saattaa, että Utun kanssa meni aika reisille. Ensimmäisen virheen tein kun menin varmistelemaan keppien sisäänmenoa, ts. jäin tielle ja koira hämmentyi väärään väliin. Korjauksella ok. Toinen ongelma tuli kahdesta hypystä ja muurista koostuvasta suorasta joka päättyi putkeen, koira lähti kuin tykin suusta suoralle muttei irronnut enää putkeen koska mä olin ensinnäkin niin pirusti jäljessä takana ja lähdin jo erkanemaan sivusuunnassa mikä veti koiran pois putkelta. Kolmannekseen aloin varmistaa turhaan seuraavan putken pään erottelua ja koira poimi nanosekunnissa suunnaksi A-esteen. Lopuksi hieman vino suora oli turhan haastava vierellä juostava ja mä jäin taas todella reilusti jälkeen.
No Mökö sitten? Ilman merkillistä imua kameranaiselle olisi ollut nätti nolla. Ensimmäisen mokan mä paikkasin hyvin reippaasti jatkamalla, mutta tokalla kerralla kun Mökö ei edes yrittänyt seurata ohjausta vaan lukitsi Ullan vedin pultit, älähdin koiralle ja vire laski kuin lehmän häntä. Uusinnalla nätisti loppuun. Tässä se avainsana nyt olisi että mä en hiiltyisi puolikkaassa sekunnissa, mutta kun mun pinna tuon elukan kanssa on niin olemattoman lyhyt.
Utu-rundin virheitä korjattiin seuraavalla kierroksella. Kepit onnistuivat heti kun jäin oikeasti sivummalle, kun ei se mua sinne kertakaikkiaan vaan tarvitse. Suoralla saatiin muutama onnistunut putkeen imu kun pilkottiin pienemmiksi osiksi, mutta tätä aletaan nyt treenaamaan ihan todella, koska se varma irtoaminen kauas on niin hiton vitaali taito silloin kun tilanne on tämä ettei mulla ole joka tilanteessa vaan mitään mahdollisuutta olla paikalla. Lisäksi mä varmistelin kakkosputkea ihan turhaan kun oikea pää oli koiralle se kaikkein loogisin. Loppusuorasta saatiin ihan ok-hyvä kun tein takaaleikan tokavikalle hypylle. Myös lisää eteenirtoamistreeniä tarvitaan. Videolla on ensin Mökön tekemänä koko rata ja lopuksi Utun viimeisimpiä pätkiä joissa koira oli jo sen verran väsynyt että mitään merkittävää hyötyä ei enää saavutettu ja irtoamisestakin joustettiin. Videot ovat valitettavasti kääntämisen jälkeen kärsineet ratioltaan, en tiedä mitä kuvausprosessissa oli tapahtunut kun joka pätkä oli pystyssä.
Summa summarum, Mökö oli odotetusti nätisti tekevä ihan tarpeeksi ripeä ykkösluokkalainen jonka kanssa tuskin tarvitsee kauhean kauaa niitä luokanvaihtonollia metsästää sitten kun sen kanssa startataan. Sillä on kuitenkin ihan mukava vire varsinkin pienessä paineessa. Tällä kertaa otti häiriötä, mutta eipä Mököä ole juuri treeneissä kuvattu, ehkä kaukana kentän laidalla seissyt hahmo oli jotenkin omituinen sillä esimerkiksi epiksissä ei ole koskaan haitannut että laita on täynnä ihmisiä.
Entä Utu sitten. Se on omalla tavallaan huomattavasti työläämpi ja vaatii multa todella paljon enemmän tarkkuutta. Se ei tosiaan korjaile mitään mun signaalivirheitä vaan se on mennyt jo. Se pysähtyy kuin seinään ja kääntyy kolikon päällä jos saa multa aiheen, tarkoitin mä sitä tai en. Selvää kuitenkin on että jos se paketti saadaan kasaan joskus tulevaisuudessa, niin lopputulos on mun mittakaavassa ihan mieletön.
Perjantaina startanneesta kilpatokoryhmästä on sen verran paljon kirjoitettavaa, että palaan aiheeseen omassa postauksessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti