Viime viikon torstaina käytiin Tanjan kanssa Hervannassa tokoilemassa ja lenkillä. Utulle paikkamakuuta ihmishäiriössä, noutoa ihmishäiriössä ja alettiin pohjustaa luoksetulon stoppia. Paikkamakuu oli levoton, joten päätin että nyt riittää ja vaihdoin siihen vihjeen. Vihjeen, joka tarkoittaa nyt tasan sitä että siellä kentässä ollaan maaten niin kauan että mä tulen paikalle vapauttamaan, siellä ei tarvitse istua, seistä tai arpoa että pitääköhän tästä kohta luokse lähteä.
Noutoa tehtiin pallolla, koska en halunnut että liika häiriö kostautuu kapulalle. Yritti pariin otteeseen viedä Tanjalle (joka seisoi noutolinjan varrella ja lopulta käveli sillä edestakaisin ja sen poikki), mutta Utu alkoi pian itse pohtimaan mitä on tekemässä. Nopeus kärsi huomauttelusta, muuten jees. Pitää tehdä jatkossa taas vauhtinoutoja. Luoksetulon stoppiin alettiin opettaa takapalkan vihjettä ja koira tajusikin sen lopulta tosi hyvin. Aika nätistihän se pysähtyy, pelkään vaan että ongelmaksi muuttuu stopin jälkeisen luoksetulon vauhti. Ajatuksena mulla on kertoa koiralle että palkka tulee aina multa tai mun taakse jos ei toisin mainita, joten kannattaa juosta lujaa. Ei ole onneksi alkanut normiluoksetuloissa hiipimään yhtään. Aika harvakseltaan pitää muistaa vaan treenata.
Torstain aksassa oltiin kummatkin vähän pihalla ja väsyneitä. Radan alku oli vaikea, ensimmäiseen kolmeen esteeseen meni sata vuotta. Mulle on tuo pakkovalssi jotenkin ihan mystinen juttu eikä mun tule itse koskaan ymmärrettyä käyttää sitä yhtään missään, en jotenkin oikein edes hahmota että mihin se ylipäänsä sopii ja milloin käytettäväksi. Keppejä taas erikseen ja joku niissä vaan edelleen mättää, koira vaan lopettaa pujottelun kolmanneksi viimeisen kepin kohdalla vaikka palkan tähystelystä sinänsä on vaan päästy, mutta se kuulemma alkaa hakea multa ohjeita. Joku muutos mussa tapahtuu mistä se päättelee että nyt riittää. Eihän mulla mikään kiire ole sitä kilpailuttaa mutta niin pienestä on kiinni että esimerkiksi hypärin esteet olis kasassa.
Tiistaina tehtiin paikkamakuuta ensin pelkästään Utulle niin että Riina ja Jenna jäivät meidän väliin juttelemaan ja liikuskelemaan, ja nyt meni kyllä tosi hienosti. Kävin välillä palkkaamassa koiraa eteen ruoalla ja silittelin sitä samalla pehmoisia jutellen, tunnetila oli niin optimi että halusin tukea sitä palkalla. Lopuksi otettiin Riinan malikan kanssa neljän minuutin paikkamakuu, rupean treenaamaan Utulle tarkoituksella myös ihan reilusti koesuoritusta pidempiä makuita niin se pari minuuttinen tuntuu toivottavasti meistä kummastakin lyhyeltä. Mä nimittäin ajattelin kuitenkin ilmoittaa sen vielä toisen kerran alokasluokkaan kun meidän seuralla on toukokuussa koe jossa on taas Riitta tuomaroimassa, eli paikkamakuu on viimeisenä ja pääsen treenaamaan sitä fiilistä myös koepaikalle ennakkoon. Elleivät nyt juoksut ala. Ilmoittauduin myös pitkän tauon jälkeen takaisin HerHaulle joiden kisanomaisessa paikkamakuussa käydään maanantaisin. Avainsana on nyt se toiminnon yleistäminen, se onnistuu kyllä tuolla hallissa mutta kun sen pitäisi onnistua kaikkialla, nuo optimiolosuhteet valitsen nyt ihan siksi että haluan sen paikkamakuun onnistuvan siellä alokasluokassa koetilanteessa ennen kuin se vaikeutuu. Tää on just tätä omaa huolimattomuutta kun ensimmäiseksi koiraksi on sattunut dieselveturi jolle ei ole koskaan tarvinnut teroittaa paikalla pysymistä...
Dieselveturista puheen ollen, Mökö menee ensi kuun lopussa Pirkkalaan veitsen alle. En tiedä miten se siihen vaikuttaa, ehkäpä ei muuten mitenkään, mutta ei tarvitse enää surra hormonaalista keskittymiskyvytöntä hidasta koiraa joka sotkee ja on poissa tolaltaan melkein kaksi kuukautta vuodesta ja joko tekee tai lopettelee samaa toimintaa vielä neljä siihen päälle. Kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti