Meidän lauma on kasvanut kolmihenkiseksi! Pieni sileäkarvainen tricolour-tyttö "Mailis" muutti meille perjantaina Jyväskylän kupeesta sijoitukseen, mutta nimi vääntyi pian meikäläisen suussa "Utuksi", sitä kun olin jo aikaisemmin hieman maistellut kun mietin seuraavalle pennulle nimeä. Neljäs yhteinen päivä on taittunut jo illaksi ja hienosti tuon kanssa arki kyllä sujuu. Hihnassa kävellään kuin vanha tekijä, pissat hoituvat melkein sataprosenttisesti ulos ja yksin ollessaan typy ei inahdakaan.
Itse asiassa en ole kuullut pennun suustaan kertaakaan mitään piip-ääneen viittaavaakaan, mikä on äärettömän huippua. Är-ääniä meillä sen sijaan kuuluu tasaisesti, aina kun se luu jossa on Utun nimi on Mökön suussa, tai jos mä yritän taivutella häntä johonkin mikä ei häntä juuri sillä hetkellä kiinnosta. Jos jollakulla on käsitys collieista arkoina, hermostuneina ja pidättyväisiä, niin tervetuloa meille anytime. Täällä on yksi junioriversio, joka on puoliksi leijona.
Ollaan käytetty ensimmäinen viikko enimmäkseen toisiimme tutustumiseen ja yhteisten pelisääntöjen opetteluun, aloiteltu arkitottikset kuten ruokakupin ja oven avautumisen odottaminen ja luoksetulo. Naksuttimen olen myös penskalle jo esitellyt, mutta ajattelin keskittyä enimmäkseen moottorin rakentamiseen ensimmäiset kuukaudet ennen kuin aletaan tosissaan opetteleman käskyjä. Mun fiilis on jotakuinkin samanlainen kuin silloin kun käyn ostamassa uuden tyhjän canvastaulun, tuntuu, että tähän vois tehdä vaikka mitä.
Satuin eilen huomaamaan että samana päivänä oli alkanut TamSKin 10 kerran pentukurssin ilmoittautuminen ja naputtelin meidät sinne, nyt odottelen vaan sähköpostiviestiä että mahdettiinko mahtua mukaan. Siitä ainakin saataisiin mukavaa säännöllistä häiriötä heti reippaasti. Tällä viikolla ajateltiin Jennan kanssa käydä kentällä treenaamassa liikkurin kanssa tuota mun isompaani, sekä ottaa apparilla luoksetuloja Utulla. Lauantaina mennään hallille treenaamaan itsenäisyyspäivän rallikisoihin ja Utu pääsee mukaan haistelemaan putkia, siivekkeitä ja keppejä. Taidan jopa ottaa tuon kisapaikallekin mukaan jos vaan saan apukäsiä, siinä vasta meininkiä on tuolle ihmeteltäväksi ja Mökökin saa mukavan "Mäpäs pääsinkin, sä et"-buustin.
Mökön kanssa tehtiin eilen ohjattua seuraamista ja saatiin kommenttia että vasen täkäri on jees, mutta ysikymppiset falskaa kun mä en osaa edelleenkään kävellä niitä. Siinä sitten kiersin itsekseni parkkipaikkaa ja mietin että mitä kaikki ne ihmiset nyt sanoisi jotka pitävät mua muutenkin hulluna koiranaisena... Kontaktit kuulemma ihan ok, mutta Mökö on alkanut vähän edistää johtuen varmaan siitä että kun opetin vasenta kolmesataakuuskymppistä ralliin, jouduin sallimaan vinoja paikkoja että koiralle sai alkuun vihjeitä edistymisestä. Jäävä maahanmeno on alkanut taas arpomaan ihan silkasta harjoituksen puutteesta, mun pitäisi jostain kehittää toinen tokotreeni viikolle edes parin koiran kanssa että saataisiin tuohon varmuutta. Kun se siitä oikeastaan vaan puuttuu, koira tekee ihan eri motivaatiolla ne liikkeet jotka se osaa täysin, kuten esimerkiksi luoksetulon ja paikkiksen.
Huomenna tokavikaan agilityyn, ajattelin alkaa nyt kuvaamaan sitä sekä omatoimitokoa jotta saisin vähän objektiivisemman kuvan että miltä se oikeasti näyttääkään. Viimekerran ratapiirroskin on jo ylhäällä, niin seuraavaksi sitten niitä juttuja taas. Voi olla että joudun kuuden kerran mölliryhmään vielä kevättalvella Mökön kanssa menemään, en mä pysty pitämään tuosta lajista enää millään kauhean pitkää taukoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti