Muutoksia

Kaikella aikansa, ne sanovat, ja niin tuli myös se hetki kun allekirjoittanut sai pitkän odotuksen jälkeen koiraystävällisen opiskelija-asunnon lähempää kaupunkia ja 14 kuukautta kestäneet roommate-bileet hyvän toverin kanssa päättyivät. Ollaan varsin hyvin ehditty jo hahmottaa koiran kanssa meidän uutta seutua, ja vaikka maisemat ovat kaupungistuneet on Kaupin metsäinen urheilupuisto ilahduttavan lähellä. Nyt kun emännän polkupyöräkin on vihdoin seurannut perässä tänne isoon kaupunkiin niin taidetaan jatkossa ottaa tavaksi käydä fillarilla ihmisten ilmoilla, ehkä poiketaan toistamiseen Kuninkaankadun koirakahvila Vainussakin.

Mökön sopeutumiskyky on ihailtava, tämä oli sen elämän toinen muutto ja koira oli kahden päivän jälkeen kuin kotonaan. Talo on hiljainen ja unelias ja neliöitäkin meillä on yli neljäkymmentä, joten mikäs tässä ollessa. Asiaa on varmasti auttanut myös se seikka, että kissa on väliaikaisesti viettänyt tähän asti aikaansa uudessa asunnossa meidän kanssa, mutta sekin vaihe loppuu tämän viikon mukana. Bella on ollut tässä blogissa varsin näkymättömässä osassa, mutta nyt voisin pitää pienen briiffin meidän amerikanihmeelle.

Bella on viime kuussa viisivuotispäiviään viettänyt maine coon - merkkinen kissa isolla koolla. Säkäkorkeutta löytyy koiraan verrattuna yli puolet ja painoakin taitaa olla neljännes, quite a handful siis. Väritykseltään Bella taitaa olla ruskeatabby, vaikka tästä emme ole ihan varmoja - meille kun nuo rotukissojen väritykset näyttävät lähestulkoon samalta.

Bella, alias Beltsi, Beltsu, Beltor, Belsebub (sekä kaikki variaatiot P-kirjaimella korvattuna) on raivostuttavin kissa, jonka olen koskaan tavannut. Bellan mielestä parasta on huutaa niin kovaa kuin karvatoosasta lähtee aamulla kello seitsemän, koska on riemastuttavaa kun kaikki heräävät uuteen kauniiseen päivään auliisti täyttämään ruokakuppeja ja avaamaan kylpyhuoneen hanaa. Jep, koska valitettavasti tuo kissa on sen verran älykäs, että seisonut vesi ei sen jälkeen kelvannut kun elukka teki havainnon että hanasta saa juoksevaa ja kylmää vettä.

Bellan mielestä sängyssä nukkuminen on ihastuttavaa. Omistajaansa, eli entistä kämppäkaveriani kissa rakastaa niin ehdoitta ja kunnioituksella, että asettuu polvitaipeeseen kerälle sänkyyn noustessaan, mutta mä olen ilmeisesti sen verran pahoja matkani varrella tehnyt, että mä ansaitsen tallomisen ennen asettumista. Varsinkin naamalle. Kynsillä mielellään. Ja sitten pitää hieman hieroa kalanmaksanahajuista suupieltä siihen naamaan myös, mahdollisimman isolle alueelle toki. En edes aloita kissan vessatavoista, sillä yritän säilyttää tässä blogissa jonkinnäköisen illuusion tyylistä.

Never the less, en ole koskaan nähnyt kissan ja koiran välillä sellaista sidettä kuin mun koiralla ja tolla kissalla on. Oltuaan erossa muutaman päivän ne putsaavat keskittyneesti toisensa korvat (Mökön tapauksessa myös ne vähemmän ihastuttavat ruumiinaukot), painivat päivittäin, jakavat muristen luut ja selvästi muutenkin viihtyvät keskenään. Kaikista meidän erimielisyyksistä huolimatta Bella hakeutuu mun viereeni sohvalle kerälle, laittaa pään kainaloon ja purisee tasaisesti tuntikaupalla niin sallittaessa. Myönnän, että tykkään tuosta kissasta ja koska entinen kämppikseni ei tällä hetkellä kaupungissa ole, en tiedä koska tapaamme kissan kanssa taas jälleen. Toivottavasti vielä joskus, koska on tää yhteinen aika tehnyt siitä tavallaan myös mun kissani. Kiitos Bella siis siitä koko tunteiden kirjosta jonka olet mussa herättänyt, en nimittäin tiennyt että kissalla voisi moisia kykyjä olla.

Koirapuoli on tällä hetkellä pääosin agilitypainotteista. Viime viikolla harjoiteltiin taakselähetystä puomi - putki - putki - kuviolla, ja vaikka alkuun koira räiski puomilla miten sattui, saatiin langan päästä hyvin nopeasti kiinni. Palkkasin jokin aika sitten hehkuttamallani hanskapalkalla, ja sainkin ohjeeksi käyttää rohkeammin lelupalkkaa ja nostattaa saalista, ettei koira keskity liian kirjaimellisesti seuraamaan kättä. Putkeenkin tuli kummasti vauhtia, kun rukkanen oli jo ilmassa kun koira ehti toiseen päähän. Tämä oli treenien ainut ohjattu osio, jonka lisäksi otin itsenäisesti hyppy - hyppy- hyppy - pussi - sarjaa sekä hyppy - kepit - rengas - sarjaa.

Käväistiin Jennan kanssa tänään Teivossa hevostarvikeliikkeessä etsimässä mantteleita, Svean kokoa jouduttiin tilaamaan mutta meidän mukaan lähti 50 - senttinen Weatherbeeta - kevytmantteli teddyvuorella. Haussa on ollut jonkin aikaa vaate joka pitäisi koiran lihasryhmät lämpiminä lämmittelyn ja suorituksen välissä lähinnä agilitytreeneissä,, ja tää oli niin kohtuuhintainen että lähti mukaan vaikka onkin kokonsa puolesta aavistuksen nafti.

Ihan näin nafti se ei kuitenkaan ole kuin kuva antaa ymmärtää, vaikka hieman enemmän reisiä jääkin paljaaksi kuin ihanteellista olisi. Koira kantaa kuitenkin häntäänsä varsinkin ulkona ylhäällä, ja mukavan myyjättären kanssa todettiinkin että kymmenen senttiä isompi koko ei olisi enää toiminut. Oikein sopiva takki kuitenkin talven odotteluihin ja automatkoihin, ja kohtalaisen pienellä vaivalla paranneltavissa jos siltä tuntuu.

Ai niin, käytiinpä sunnuntaina Turtolan Halloween-mätsärissä jossa sijoituttiin omassa sarjassamme punaisten koirien kolmansiksi. Palkinnoksi saatiin namppujen lisäksi hieno punainen vesinoutolelu - ehdottoman tarpeellinen näin marraskuussa koiralle joka ei ui metriäkään ;)