Viimeistä viedään

TamSKin lauantaiset kisat oli tosi jees. Sain kokeilla tarpeeksi haastavissa olosuhteissa ihan todellista ohjaamista, moni vaikea juttu onnistui, moni helppo levisi, mutta treeni oli älyttömän hyvää. Keinu mentiin joka radalla, A-radalla vielä kahdesti, mikä oli keinurutiinittomalle koirakolle lottovoitto. 

• TamSKin punaiset kepit on vihreää pohjaa vasten Utulle vaikeat. Ihan merkillisiä keppivirheitä sekä A - että B - radalla, C - radalla ensimmäisenä vastassa valkoinen keppi eikä ongelmia ollut. Oli sillä toki puolet vähemmän vauhtiakin, mutta viimeksi TamSKilla ihan sama juttu. Punavihervärisokea koirani. 
• Keinu ei meinannut ihan kestää (huonoa) takaaleikkaa. Oli hyvä silti kokeilla, ja kestihän se sitten kun vähän sähläsi kun koira oli keinulla.
• Tuli hienosti näppiin ja ohjaukset toimi, B-radalla vaan putki vei voiton päällejuoksusta vaikka mun ajoitus oli hyvä ja avutkin ihan paikallaan. Samalla radalla jo toisen kerran kakkosissa viimeisen esteen ohitus, pitäis muistaa ohjata loppuun asti myös niillä radoilla joilta ei enää tipu nollaa. 
• Karkasi kerran A-esteen kontaktilta kesken persjätön, kun en teroittanut sitä. Ei se tossa vireessä vielä ihan hallitse tuollaisia juttuja, pitää auttaa jos aikoo hifistellä. 
• Kaikenkaikkiaan hyvää ja varmaa liikettä ohjaajalta (!), otit riskejä ja menit vaan etkä meinannut, hyvä Riikka. 
• Hyvät skabat siinäkin mielessä, että koira nousi omin nokkineen B-radalla, mutta sain annettua palautteen C-radalla. Pysytään siellä lähdössä.
• En tiedä kuka tolle koiralle on opettanut putki-kontaktierottelun, mutta se joku on tehnyt hyvää työtä. Mä se en ainakaan ole ollut.

Tuloksena vitonen kepeiltä (A), kolme kieltoa eli HYL (B) ja vimpalta radalta (C) vetästiin väsyneinä ja tympääntyneinä hieno ja sujuva nolla 4,5 m/s etenemällä ja - 9,82 ajalla ja sijoituttiin kolmansiksi. Koiria oli paljon ja luokanvaihtonollia riitti, joten se olis nyt sertin päässä sitten kolmosluokka. Hyvä Utuu...

Last fair day gone night

 

Meille kuuluu ihan hyvää. Ollaan tokoiltu, tehty esineruutua, käyty haukkumassa ukkoja metässä ja aksattu. Toijalan porukan kanssa vedettiin möllitoko, meitsi oli kehäsihteeri ja kyllähän se toimitsijapuoli alko taas vaan houkuttaa vähän lisää. Mökö teki nollanakoirana lennosta avoimen luokan kokeenomaisen paikkiksen, ei huono.  Utu teki kokeenomaiset kaukot ku Susanna halus testata asentokylttiä, hyvin nousee.

Mut joo, mulla on viimeinen loppurutistus koulussa eli hommaa piisaa ja mun yksityiselämä meni jokin aika sitten ihan uusiksi, eli Hundkarusellen päivittyy jonkin aikaa huomattavasti harvemmin kuin ennen. Parit aksat mennään skabaileen viikon sisään, eli sieltä täytynee jotain yhteenvetoa itselleen kirjoittaa.

Kaikkee pitäis

Eipä meikäläisten joukkueet liiemmin mainetta niittäneet sitten piirinmestiksissä, mutta hauska oli osallistua ja ensi vuonna uudestaan. Itse hyllytin joukkueradalla jo seiskalle kun tein huonon päällejuoksun jonka seurauksena Utu meni ohi ja nappasi seuraavan esteen ja vielä tyylikkäästi takaakiertona. Hyllystä joutui kireiden aikataulujen vuoksi pihalle, mikä oli vähän mälsää koska olisin halunnut kokeilla takakulman kinkkistä kohtaa, mutta se on vaan paremmin ohjattava sitten jatkossa ja ihan tarpeeksi sunnuntaita oli tullut jo paikalla istuttua. 

Tiistaina mentiin Mökön kanssa Kekin Jaanalle Amuriin tutkimaan selkää vähän perusteellisemmin. Palpoinnin ja venyttelyn lisäksi kaikkein kireimmäksi todettua lapa-aluetta hoidettiin myös laserilla. Myös Jaana oli sitä mieltä että vika ei vaikuttaisi olevan luustolähtöinen eikä koiraa tarvitse akuutisti kuvata, mutta kyllä mun on se otettava ohjelmaan lähikuukausien aikana. Better safe than sorry.

Mököllä hienot aktiiviset sivutaivutukset ja hyvät rangan joustot sekä liikelaajuudet (Mökö oli kuulemma bordercolliemaisen joustava, kukapa olis tiennyt...), joskin eturaajojen ojennuksessa kireyttä ja varsinkin lähennyksessä. Lavaneduslihaskireys, säkäkireyttä, jonkin verran ärtyvyyttä lavan takana. Hieronta ensi viikolla, lavan eteen-taakse liikkuvuutta, eturaajojen ojennusta ja lähennystä voisi varmistella lihaskireyttä helpottamalla. Tarkastetaan tilanne kahden viikon kuluttua.

 

Eli ilmeisesti taaemmas selkään liittyvä oireilu on etupään kireyden aiheuttamaa, lantion alueen palpointiin koira ei reagoinut millään tavalla eli lonkatkaan eivät todennäköisesti ole löysyydestään huolimatta ehtineet nivelrikkoa kehittää. Nyt viikko käynnin jälkeen selkä on mun käsiin oireettomampi ja takajalkojen liikeradat laajempia laukassa, Päivi tulee huomenna suorittamaan välihieronnan ja ensi viikolla mennään vielä laserille ja mahdollisesti akupunktiolle. Syyksi Jaana epäili jotakin tiettyä toistavaa liikettä, todennäköisesti agilityhypyn alastuloa ja aavistuksen puuttellista lihashuoltoa, eli peiliin saa onneksi katsoa (onneksi siinä mielessä että koira ei ole esim. taustansa vuoksi mäsä).

Lääkärin jälkeen lähdin Utun kanssa tekemään Ylöjärvelle esineruutua, lähdettiin liikkeelle helpoilla esineillä eli sen omilla pehmoleluilla. Näki ensimmäisellä setillä lelun tiputuksen kummallakin kertaa, lähti matkaan hyvin ja innokkaasti, mutta ei reikä päässä. Ihailen kyllä sen luonnollista taitoa vaihtaa heti nenälle kun näköärsykettä ei ole, varsinkin kun sille ei ole koskaan teetetty minkäänlaisia nenänkäyttöä tukevia harjoitteita eikä se ole läheskään yhtä aktiivinen nenänheiluttaja kuin Mökö. Toisella setillä tehtiin aiemmasta riemastuneena ehkä vähän vaikea treeni ja se tuli muutaman kerran kyselemään apuja, mutta nalle nousi.

Torstain aksaradassa oli heti alkuun pitkä suora jolla mulla ei ollut mitään mahdollisuutta pysyä perässä, joten viimeiseltä esteeltä haluttuun suuntaan taittaminen tuotti vähän ongelmia. Muutoin aika perushuttua, tuli saksalaiseen hyvin mutta mun tekniikassa on vielä aika paljon puutteita noissa aavistuksenkin monimutkaisemmissa ohjauksissa. Päällejuoksuun se tulee kyllä nykyään hyvin (kun sille kertoo että sen siihen tahtoisin...) ja kestää mun liikettä siinä hienosti.

Perjantaina kävin interwebsistä tutun toverin kanssa treenailemassa ja metsälenkillä. Utun seuruu oli taas ihan älyttömän jees mutta jäävissä on kyllä hajonnut liikkurin sieto ihan totaalisesti. Plus että seisominen valui, taas. Lenkin jälkeen lähdin ToiSKin treeneihin, jossa hyödynsin purettua energiaa teettämällä ruutua ja paikkamakuuta. Paikkis alkaa olla yllättävän hyvä, laitoin ihan reilun matkan taakse riviin ja olin piilossa melkein kaksi minuuttia muutamalla välivilkaisulla. Fiona teki alokasluokan makuuta tihennetyllä palkkauksella ja Riikka joutui nostamaan voittajaluokan paikkaistumista Utun vieressä opiskelevaa Luckya ylös muutamaan otteeseen, ei tuntunut missään. Notta avoimen luokan vikalista näyttää nyt seuraavalta,

- paikkis kisamittaan ja yli, hirveästi erilaisia häiriöitä

- noudon palautukseen enemmän vauhtia

- luoksetulon stoppi käytännössä kokonaan

- liikkurinsieto perusasentoihin

- napakampaa stoppia

- hypyn takana istumisen ketjuttaminen

Että hommaa kyllä vaan piisaa, vaikka oonkin älyttömän tyytyväinen siihen miten helposti toi paikkis lähti etenemään kun maltoin tehdä tarpeeksi pienissä osissa alkuun. Noo talvikaudesta tulee joka tapauksessa monin osin löysä, joten kiirekös tässä. 27. päivälle katselin agilitykisoja, mutta sitten tajusin että oon möllitokossa hommissa, joten lähemmäs joulua menee nekin humpat. Päivi on lupautunut hieromaan molemmat koirat, pääsee Utukin huollettuna ottamaan rennommin.

Metsästä kentän kautta esteille

Sunnuntaina mentiin toista kertaa hakumetsään, tällä kertaa Ylöjärvelle. Mökö pääsi tallaamaan aluetta ja se oli sen mielestä ihan järjettömän hauskaa, se ulvoi ja ulisi ja juoksi kaikkien luona rähjäämässä vuorollaan. Utu aloitti, otettiin neljä ukkoa suorilta pelkällä äänellä. Haukku irtos taas niin hyvin että päätettiin jatkossa vaatia siltä jo ilmaisu, kun osa porukasta luonnollisesti palkkasi sitä pelkästä löydöstä vielä. Neljäntenä piilossa ollut ukko oli vähän vaikea eikä meinannut löytyä ennen kuin siirryttiin lähemmäs, mutta avustuksella myös Juho saatiin haettua pois puun takaa kököttämästä. Mökö sai vielä lopuksi hakea kerran Jutan, sillä ei ole koskaan tuota hommaa teetetty mutta luontaisena nenänkäyttäjänä päätettiin kokeilla suorilta pelkällä äänellä ja hienosti hakikin. Ja oli tyytyväinen kissanruokaan. 

Maanantaina käytiin naapurin belgialaisen kanssa treenaamassa, Mökö hupsutteli rally-tokoa ja Utu teki jäävät, yhden kaukokäskyn ja seuruuta. Lopuksi otettiin vielä paikkamakuu niin että ohjaaja jäi belgin luokse hihnan mitan päähän, mä pistin Utun viereen ja menin puun taakse piiloon. Matkaa oli ehkä 10 metriä ja aikaa kului 45 sekuntia. Nätisti se on näillä stepeillä pysynyt ja hitaasti edetään jatkossakin, hyvän siitä teemme varmasti. Pari ongelmaa tuolla avoimessa luokassa on joita mä en osaa tällä hetkellä ratkoa, mutta niitä ehtii konsultoimaan vaikka ensi keväänäkin joten monipuolistetaan nyt ennalta osattua. 

Torstain aksatreenit oli tosi jees, sattui sellainen rata missä meillä ei ollut erityisiä vaikeuksia. Myös kontaktit pelasi tosi hienosti, vaikka keinu meinaa aina mennä ensimmäisellä kerralla porsasteluksi.

Tänään lauantaina heräsin epäuskoisena puoli seitsemältä talkoilemaan meidän kisoihin. Olin ykkösten ajan radan varressa jonka jälkeen lähdin käyttämään koiria lämmittelyretkellä. Meillä oli kiva lähtöpaikka suunnilleen viidentenä, hyvin ehti katsoa muutaman koiran. 2-luokan C-hyppyrata oli vähän kinkkinen, kolmoselle päällejuoksin ja sain koiraa eteenpäin, irtosi muurilta hyvin nurkkaan putkeen. Pakkovalssi mulla meni vähän pitkäksi ja eka hama sattui kepeillä, jonne oli sen verran matkaa edelliseltä hypyltä etten huomannut alkaa ajoissa vihjaamaan koiralle, joten Utu lähti erkanemaan linjasta ja ihmetteli että mihin helvettiin muka. Uusinnalla jees, taas meni valssi pitkäksi mutta erityishyvää radan lopussa oli putkesta - putkeen-siirtymä josta Utu selvisi pelkällä ääniavulla yhtään kyselemättä. Viimeiselle esteelle tein klassisen virheen ja lakkasin ohjaamasta, kielto siis vikalta hypyltä. Tätä ei valitettavasti saatu videolle, olis ollut hyviä pätkiä joista ottaa opiksi jatkossa. Kympillä irtos toinen sija, puhtaita ratoja ei makseille tullut yhtään. 

B-rata oli helppo agilityrata, ei keinua eikä reangasta. Ylösmenokontaktit oli hyvät, mutta ei ihan löytyneet tassut perille asti 2o2o. Pidin kuitenkin pääni ja päätin että nehän otetaan vaikka menisi yliajaksi. Niisto kepeille onnistui ihan mukavasti ja loppurata oli tuttua huttua ja nolla sieltä sitten tuli ja vielä kuusi sekuntia alle ihanneajan. Jälkeenpäin selvisi että hävisin ensimmäiseksi tulleelle 0,5 sekuntia, eli hyvin ehti vähän hioa kontakteja. Koiria oli onneksi sen verran paljon että kumpikin nollan tehnyt sai LUVAn. Nyt jatkossa tosiaan noille alastulokontakteille itsenäisyyttä, selkeyttä ja ripeyttä. Utu on kyllä mahottoman kiva kun se tekee aksaa niin hyvällä koneella mutta on kuitenkin hirveän nöyrä, on sitä helppo vaan viiä.

Viikko 34

Koska Utu oli yrittänyt hoidossa tuloksetta rettelöidä niin Pinkin kuin Raisan kanssa, päätti se sunnuntaina Mökön taas tavatessaan että tolle mä muuten annan selkään, ja näin kaikki oli jälleen ennallaan. Maanantaina pidettiin lepopäivä ja tiistaina mentiin tokoringin treeneihin. Mökö teki alkuun kokeenomaisen avoimen luokan paikkamakuun rivissä, ja hienosti menikin. Sen jälkeen päätin vähän vaatia siltä ja tehtiin jäävät, seuruuta, kaukoja ja avoimen luokan hyppy. Tosi hiomatonhan se on varsinkin avoimen luokan liikkeiden osalta, mutta uusia ja vähemmän tehtyjä juttuja sillä pitäisikin teetättää koska se osaa alokasluokan yhtä hyvin kuin sen paikan mihin ruoka tulee joka ilta. 

Utu oli niin innostunut, että sen hampaat kalisivat seuruussa ja se jopa vähän painoi alussa. Mökön katseleminen autosta ja neljä päivää ilman mutsia tekee tehtävänsä, vaikka sen vire onkin ollut äärimmäisen kiva jo useamman viikon taas. Tein monipuolisen treenin ja teetin vähän kaikkea, avo-liikkeiden ja niiden osien lisäksi etsittiin ruutua ja seurattiin peruuttamalla kapula suussa. Oon ottanut tavaksi nostaa sen koe-etäisyydeltä kerran maasta istumaan mahdollisimman hankalassa häiriössä, hyvin nousi. 

Torstaina oli majalla meidän treenivuoron järkkäämät epikset joissa mä olin ihan kohtalaisella menestyksellä tuomarinsihteeri, joten ei varsinaisesti treenattu. Utu sai tulla puuhailemaan kentälle kesken radanrakennuksen ja purun yhteydessä otin parit kepit, sisäänmeno meni kerran pieleen mutta hyvinhän nuo muutoin sujuivat. Mä oon ollut vähän tuhma agilityssa kun koiralta tuntuu vähän hukkuneen puomin ja keinun 2o2o taas, joten siitä mulle sarkaa sitten kun saan aikaiseksi hankittua vihdoin sen perkeleen kausikortin ja tehtyä sitä tekniikkatreeniä mitä oon mehustellut koko vuoden. Toisena hommana sitten eteenmeno varsinkin putken kautta, kolmantena liikehäiriö ja ohjaajan edistäminen kepeille. Kahden viikon päästä on näillä näkymin vuoden viimeiset kisat, lauantaina pari starttia kakkosissa ja sunnuntaina piirimestaruusjoukkuerata. Sit yritetään vihdoin ja viimein valmistua, joten varsinkin maksullinen treenaaminen jää hetkeksi pienemmälle. 

Perjantaina ToiSKin tokotreeneissä tein vasemmalle kääntymistä Salmen ohjeella, hyppyä, yhden maasta noston ja paikkamakuuta. Ensinnäkin a) toistin ihan liikaa kääntymistreeniä, se meni alussa hiton hyvin ja alkoi heiketä. Oonpa mä nyt ollut huono viime aikoina... b) Hyppyä pitää pilkkoa vielä lisää. Menohyppy, check, tulohyppy istumisen kautta check. Esteen takana seiso - istu on vaikea hypyn kautta, joten otetaan mukaan vielä pelkkä esteen takana istumaan siirtyminen ja vahvistetaan kaikkea edelleen erikseen. Satunnaista ketjutusta, mutta varsinkin menohypystä paljon palkkaa. Paikkamakuu oli hyvä, pisimmillään vajaa minuuttia melko lyhyellä etäisyydellä näkösuojasta kahden koiran rivissä. Oli nuuhkaissut pari kertaa maata, mutta se ei ole ongelma, oikeastaan oon ihan tyytyväinen että se pystyy väliaikaisesti puuhaamaan omiaan ja "unohtamaan" että mä olen piilossa. Mut kaikenkaikkiaan enemmän varianssia treeniin, kun se ottaa turhan toiston vaan simputtamisena. 

Sunnuntaina kokeiltiin jotain aivan uutta ja lähdettiin collieporukan kanssa hakumetsään. Ja melkoinen collieporukka olikin, paikalla oli kahdeksan koiraa joista treenattiin seitsemän, yksi Pink ja kuusi nahkaa. Mulla ei ollut aiheesta juurikaan ennakkokokemusta, enkä osannut juurikaan aavistaa mitä Utu koko touhusta diggaa, ilmaisutavasta kun alettiin keskustelemaan niin olisi yhtä hyvin voinut kysyä piin neliöjuurta. Aloitettiin makkararingillä, muut menivät kyykkyyn 15 neliön alueelle ja kutsuivat koiraa, mun tehtävä oli olla kuin en oliskaan. Utu meni tietysti ihan pähkinöiksi, jossain vaiheessa livahti haukku, sillä ansaittiin lisää nakkia ja ei mennyt montaa minuuttia kun se jo tarjosi haukkua. Tässä vaiheessa sitten tuumattiin, että ehkemme ala opettamaan rullaa tuolla koiralle. 

Sitten Utu meni autoon, mä olin pari kertaa välissä maalimiehenä ja Utu noudettiin takaisin, ja tällä kertaa se kiskoi mut metsään häntä tötteröllä. Otettiin neljä ukkoa, ensimmäinen näkölähdöllä, toinen haamuna, kolmas ja neljäs ääniavulla. Maasto oli kivikkoinen ja ensimmäinen ukko oli vasemmalla, Utu töräytti perään lähtiessään kelopuuhun mutta jatkoi sinnikkäästi matkaa. Toiselle ukolle lähti itsevarmemmin ja haukkua rohjotti Marjolle. Kolmannella jäi selvästi hetkeksi ottamaan ilmavainua. Neljännelle ukolle meni jo ihan tekijänä jossa odotti verkkopallo ja kissanruoka. Lopputreenin tien varressa kuului kaihoisa ujellus. Treenikavereiden palaute teki polleaksi kun Utu olikin luonnostansa niin taitava, ja nyt meidän sitten täytyy käydä vähän hakutreeneissäkin. Jos ei nyt syksyllä, niin ensi kaudella. Koiraparka.

Vähä jäissä

Maanantaina oli hyppytekniikkaa, missä ei hypitty, koska kenttä oli litimärkä. Korvaavana toimintona rikoin Utun kepit tusaamalla. Hyi Riikka, keppejä ei tarvii ottaa noin montaa toistoa eikä Utua kannattais palkata kepeille jos ei jaksa keskittyä siihen miten ja mihin se palkka heitetään. Älä tusaa enää keppejä, kaiken kerkee kyllä harjoitella ratatreenin yhteydessä.

Tiistaina oli kaksi kakkosten starttia TamSKin iltakisoissa. Opin paljon juttuja. Ensinnäkin jos on lähtövuorossa kakkosena, you're gonna have a bad time. Jenna onnistui huijaamaan aksarataa odotellessa Utua että ei tuolla hallissa mitään tapahdu, mutta hypärille mennessä Utu tiesi jo. Toisekseen, keppien sisäänmeno meni tosiaan vähän rikki. Kuten meni viimeksikin kisoissa kun edellisenä iltana tusasin pelkkiä keppejä. Sovitaanko Riikka, että ei tusata niitä pelkkiä keppejä. Enää ikinä. Unohdin myös ensimmäistä kertaa ikinä (oon kisannut kuusi starttia...) radan. Sitten tulin myös siihen tulokseen, että kakkosissa pitäisi ehkä koettaa jo ohjata vähän ennakoivasti. No, for what it's worth, varsinkin hypäri rankaisi maksikoirakoita siinä määrin että sillä ulinalla olisi täytetty muinainen Egypti.

Utun Ulinalla olisi päästy Jordaniaan asti. Uskottava se kai on, että meille on alkanut kisaamisen myötä tulla vähän kuumumisongelmia. Rimat pysyy ja silleen, mutta suu aukeaa aina kun mä en oikein tiedä mitä mä teen, lisäksi sinne radan viereen ei tosiaan kannata tuoda sitä koiraa notkumaan yhtään turhan aikaisin, koska se kuumuu, sen kiljumiskynnys laskee, herkkyys tippuu ja sitten kun vielä vähän väsyttää niin lopputulos on aika... epätarkka. No, ensi kerralla olen viisaampi. Tiedän myös nyt että hyllyyn ei kuole. Kas tässä, tadaa.

Keskiviikkona tiputin Utun Jutalle ja lähdin viikonlopuksi sinne mistä colliet tulevat. Torstaina Utu pääsi silti treeneihin Jutan viemänä ja viimeisiä keppejä oli taas skippailtu, tuhma Utu. Tästä viisastuneena en mennyt tänään märälle kentälle rikkomaan enempää esteitä, ja koska torstain treenien tilalla on meidän ryhmän järjestämät möllikisat en pääse hienovaraisesti puuttumaan silloinkaan. No, on tässä muutamat treenit ennen kauden toistaiseksi viimeisiä kisoja. Kyllä se siitä taas kun pistän mokoman elukan ruotuun.

Viikon 31 treenit

Maanantaina 28.7 luoksetuloja, seisomisen stoppeja, kaukot ja käännöstreeniä. Oli vähän löysä mutta teknisesti hyvä, saisi olla korkeammassa vireessä. 

Tiistaina 29.7 noutoja, edelleen löysä mikä näkyi vähän tekniikassa eli lähinnä palautusasennossa. Kuumat päivät kerta kaikkiaan verottaa, ei voi mitään.

Keskiviikkona 30.7 Tanjan kanssa vesitornin kentällä. En tiedä johtuiko viileästä kelistä vaiko mukavista muistoista harvemmin käydyllä kentällä, mutta kumpikin koira pelasi vaihteeksi älyttömän hyvin. Mökö aloitti Kirsikan kanssa paikkamakuulla, Tanja jäi näkyviin, mä lähdin kiertämään huoltorakennusta. Maksimissaan puolen minuutin pätkiä, enemmänkin menisi mutta parempi tehdä hissukseen. Oli mennyt lonkalle, mutta lonkka on Mökölle luontevampi varsinkin jos selkä on ajoittain kipeä joten menkööt. Jos siitä joku haluaa joskus pisteen ottaa jos joskus johonkin kokeeseen ollaan menossa niin ottakoot. 

Mä aloitin viime viikolla pohjustamaan ruutua kotona niin että taittelin suunnilleen ruokalautasen kokoisen kehän nauhasta ja aloin sheippaamaan etujalkoja siihen, kumpikin taisi päästä tähän ensimmäisellä setillä. Suurensin keittiön lattialla koiran mahduttavaksi ja koko koira kehään, myöhemmin viikosta taas helpotettuna ulos asfaltille. Ei vihjettä, lyhyt etäisyys. Parasta mitä olen ikinä koiraharrastuksen eteen tehnyt on kyllä tarjoamaan opettaminen, jumatsuikka että on helppo tehdä pohjia ihan mihin vaan.

Joten keskiviikkona vajaa metrinen ruutu kummallekin, ja kumpikin meni varsin hienosti. Vapautuspalkka aina siihen suuntaan mistä seuraavaksi lähetys, kierrettiin myötäpäivään ruutua ja aina uusi lähetys, metrinen etäisyys. Utu löysi ruudun paremmin mutta steppasi, Mökölle palkan paikkaan erityishuomiota. Mukaan vihje jo kummallekin ja Utulle erityisesti pysähtymisen vahvistamista, palkan paikalla sijaintikorjaus. Alkoi väsyessään sählätä ruudussa kahta kauheammin, neljä toistoa per setti vallan hyvä.

Utu teki hyvät kaukokäskyt ja hienon pätkän seuruuta stopilla, juoksulla ja vasemmalle kääntymisellä. Sateessa metsään hyvillä mielin juoksentelemaan. 

Torstaina 31.7 aksassa modifioitu pätkä kolmosten rataa, Utulle vain yksi setti koska pelasi niin hyvin. Reagoi hyvin putkijarruun ja malttaa hakea esteitä mun käännetyn selän takana. Keinu oli hyvä ja maltillinen vaikka yhdistin suoraan rataan. Mökölle hupitreeniä pikkurimoilla, teki myös aika hyvän keinun. 

Joku oli unohtanut kapulansa majan kuistille, joten käväisin pk-kentällä tekemässä samalla raivolla Utulle muutaman noudon, hypyn sekä hyppynoudon. Meni kivasti, vire oli just eikä melkein. 

Perjantaina 1.8 taas hellettä, Utu teki hienolla draivilla sekä paluu - että lähetyshyppyä esteellä. Tein vähän hölmön virheen kun juoksutin ensin esteellä hikeen ja sitten aloin pyytämään kaukoja, ei meinannut jaksaa nousta. Maa-istu - vaihtoon tarvitaan muutenkin enemmän häiriötreeniä, pelaa kuitenkin enimmäkseen tosi hyvin. 

Kummallekin paikkamakuutreeni, Mökölle viitisen minuuttia Denzelin ja Pilkkeen välissä. Pilke teki pätkiä ja sai palkkaa, Elina huomautteli kopin takaa Denzelille maan nuuskimisesta. Näyttäydyin säännöllisesti, makasi taas lonkalla mutta todella hyvällä fokuksella. Utu teki vähän turhan helppoa "ilmetreeniä", olin joitakin sekunteja piilossa. Ensi viikolle jo koirahäiriö, muuten harjoitus pysyy samana.

Lauantaina 2.8 ruututreeniä porukoiden nurmikolla, rakensin ruudun ja lähdin hakemaan makkaraa sisältä, Mökö pääsi livahtamaan ulos ovenraosta. Vilkaisin kuistin ikkunasta ulos palatessani ja meinasin kuolla ihastuksesta kun Mökö seisoo totisena pihan perällä keskellä ruutua. Kehuin vuolaasti, tosin ikkunasta... Varsinainen harjoitus hyvä, Mökö alkoi hakemaan (myös ohjatusti) keskelle ja Utulle pari hyvää pysähdystä. Vihje toimii hyvin. Utulle yksi m-i josta remakka palkka, teki tomerasti. 

Ooh, mähän oon siis saanut aikaan tällä viikolla vaikka mitä. Jonakin muistamattomana päivänä vielä sheippailin Utulle ISKK:n pokaalille metallinoudon alkeita, eli lähinnä jalostin pokaalin tuijottamisen optimaalisen nostokohdan hammasteluksi. Mä en ole tuon metallin eteen tehnyt vielä oikeastaan mitään (ja saa nähdä miten tarpeelliseksi se enää kv-sääntöjen voimaan tulon jälkeen edes muodostuu) mutta toistaiseksi koira ei tuntunut juuri materiaalia vierastavan. 

Tulipa kamalaa kieltä mutta ei tälleen sunnuntaisin oikein kulje. Kuvituksena kuvia mun uudelta kompaktikameralta jonka ostin lomaretkeä varten, hauskaa vaihteeksi näpsytellä jollakin muulla kuin isolla järkkärillä (vaikka kuvasuhde onkin outo ja vähän on suttuista jälkeä!).