Sivut

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ajatusten Tonava they say

Hommat rullaa ihan hyvällä mallilla. Ollaan pidetty vähän hiljaisempi viikko treenien osalta kuten povasinkin, agilityssä käytiin toki keskiviikkona viihtymässä ja nyt viikonloppuna meillä on ollut erityisohjelmaa kun treenikaverin spanieli/noutajamixnarttu Miimi oli meillä viihtymässä. Täytyy kyllä sanoa että ajatus toisesta koirasta ei varsinaisesti helpottanut, niin helposti kyllä sujui ulkoilut ja siirtymät näiden kahden sievän ja asiallisen tytön kanssa. Jennan kanssa käytiin tarkkailemassa tänään aamusta möllitoko koirien wellness-tapahtumassa Hakametsässä, ja tulihan sitä taas mätsärikehässä pyörähdettyä kakkossijan verran.

Loppuvuoden kuviot alkaa vihdoista viimein olla selvillä ja asettua pikkuhiljaa tolalleen, en usko että ainakaan positiivisia etenemisyllätyksiä tähän vuoteen enää mahtuu. Agilityn jatkokurssille olisi tarkoitus lähteä mikäli luustokuvaus näyttää vihreää valoa ja hommat maistuu. Tampereen hyvän kisatarjonnan vuoksi pyritään myös siihen että saavutetaan RTK2 ennen koiran toista syntymäpäivää, ensi viikolla ajattelin herätellä vähän treeniseuraa avoimen puolelle. Nyt kun koulukin on taas alkanut on mulla myös väritulostin käytössä, jospa sais puuttuvat kyltit tulosteltua. Pyritään myös osallistumaan vielä tän vuoden puolella edes yhten tokomölliin, kärvistelin hieman tänään kentän laidalla kun tiesin että ihan hyvin olisi mennyt jos tuonne olisi mahtunut.

Agilityssä me tosiaan viihdytään. Treenattiin viime viikolla pöytää joka sujuu meidän vahvan tottelevaisuuspohjan vuoksi aika lailla just niin kuin pitääkin, kepitkin alkaa olla verkoilla aika hyvin hanskassa ja koiran voi jo lähettää hieman kauempaa ja eri kulmista. Vahvasta kontaktista on ollut siinä määrin haittaa että koira keskittyy katselemaan mua sen sijaan että katsoisi esteellä eteensä, yritettiin häivyttää tätä ongelmaa etupalkalla mutta koska ton piskin on pakko olla niin hiton korrekti niin sehän lähestulkoon pysähtyy sille pyytämään lupaa jonka se on oppinut heltiävän milläs muullakaan kuin katsekontaktilla. No, time will tell.

Tokon suhteen meillä on yksi ongelma johon tarvisin jotakuta näyttämään kädestä pitäen miten se kannattaisi hoitaa ja se on se jäätävän vahva oma-aloitteinen perusasento jäävissä liikkeissä ja hypyssä. Jäävässä maahanmenossa ongelmaan on ollut helppo puuttua kiellolla koska istumaan nouseminen vaatii enemmän työtä ja aikaa makuuasennosta, mutta seisomisessa se perse menee penkkiin nanosekunnissa. Oon seisottanut koiraa ja kierrellyt sen ympärillä naksutellen ja ollaan jo siinä pisteessä että koira kestää mut vierellään oikeat kyljet vastakkain mutta heti kun alan kiertämään itseäni kääntyäkseni niin jumalauta kun se takalisto on maassa. Nää on näitä kun 1,5-vuotiaalle on aina sallittu jotain ja sitten eräs kaunis päivä mulle valkenee ettei tätä voinutkaan tehdä ihan tolleen. No, yritetään kovemmin. Tänään myös vahvistelin seuruuta ihan imuttelemalla aloitellen ja lopuksi hieman vaikeuttaen, musta tuntuu ettei se oikea paikka ole vieläkään ihan perillä koiran pienessä päässä niin helpoin lähteä alusta ja tyytyä loistavaan mutta lyhyeen pätkään. Loppuun kuva Suolijärven lenkiltä viime viikolta.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Ad astra per aspera

Tää on siitä erityinen viikko, että ollaan tehty varmasti parhaimmat sekä eittämättä huonoimmat treenit miesmuistiin. Torstai oli toisaalta hedelmällinen päivä vasemman täyskäännöksen suhteen, mutta perjantainen visiitti pk-kentälle olikin sitten melkoista kuraa. Kiukutti. Onnistuin kuitenkin päivän aikana vääntämään naamalleni mitä teennäisimmän tekohymyn jonka turvin lähdettiin HerHaun matkaan vielä illaksi, ja siellä sitten jo sujuikin ihan eri tasolla.

Jätin kuitenkin varmuuden vuoksi koiran treenikaverille yökylään kun lähdin käymään vanhempieni luona, keski-ikäinen vallaton isäni samassa huoneessa iloisen koiran kanssa on yleensä enemmän tai vähemmän hypertensiota aiheuttava tilanne enkä mä uskaltanut ottaa riskiä että otan pultit koiralle päivää ennen kisoja. Lauantaina vedettiin vielä yhdet iltatreenit pienellä porukalla, koira oli väsynyt joten kahden radan jälkeen taputin nätisti päähän ja laitoin autoon, paras lopettaa kun touhu vielä menettelee.

Lauantaina otin sitten hieman kuohuviintä luokkatovereiden kanssa ja aamulla kello yhdeksän mua väsytti ja päätä särki. Pirkkalassa satoi vettä luonnollisesti juuri silloin kun me tehtiin ensimmäistä rataa, ja mulla meinasi tulla purjot kurkkuun jo silkasta jännityksestä. Meno oli ensimmäisellä radalla vähän ponnetonta mutta teknisesti hyvää, eikä me sitten tehtykään kuin kaksi virhettä. Joista toinen oli sitten kymmenen pisteen laaki, eipä tullut mieleen että koiran oma-aloitteisesti korjaama perusasento olisi ihan noin kallis juttu, mutta nytpä tiedän! Ensimmäiseltä radalta siis poistuttiin pistein 89, yksi yhden pisteen virhe kerättiin spiraalista jonka alussa hihna pääsi kiristymään.


 

Kuulin kolmatta kertaa viikon sisällä lauseen "Riikka, nyt vähän reippautta tohon kävelyyn" kun näytin kyseistä videota kännykästä myös kisaamaan tulleelle entiselle toko-ohjaajalleni. Agilityssä mua moitittiin varovasta poistumisesta koiran luota ja eilen näyttäessäni meidän rallydebyyttiä koiria harrastavalle luokkatoverille totesi hänkin heti kättelyssä että mikä päiväkävelytahti toi on. Ja mulla ei ollut koskaan käynyt edes pienessä mielessä että mulla saattaisi olla moinen ongelma! Ja mähän en oo mikään hiipivä nössö! Kakkosrataa varten sytyttelin koiraa vähän parempaan vireeseen ja keskityin kävelemään suoraan eteenpäin vilkuilematta koiraan, myönnän että spiraalissa pidin aika tarkkaan hihnaa taas silmällä mutta kuulemma meno parani huomattavasti.



Edit, video leikattu ja korvattu. Tähän rataan olin tosi tyytyväinen, aurinko paistoi ja kontakti oli selvästi parempi. Tuomarikin kirjoitti lomakkeen kommentti-osioon "Loistava suoritus", oh stop it you! Tältä radalta siis kaksi virhepistettä ensin hitaasta ja myöhemmin vinosta eteentulosta (joista ensimmäinen oli täsmälleen yhtä hidas kuin ykkösradallakin, tuomarilla kun on tässäkin lajissa väliä), kokonaispistemäärän jäädessä 98. 

Kolmas hyväksytty tulos tietää rally-tokossa luokkanousua ja koularia, eli nyt on Mökö sitten RTK1 ja avoin luokka kutsuu. Nyt ollaan myös kisattu kolme ensimmäistä ja samalla kolme viimeistä starttia hihnassa, ei tuu ikävä! Ensi viikolla lupasin lähteä maalimieheksi ennen agilitytreenejä, mutta muina päivinä ei tehdä kyllä mitään muuta kuin riehuta irti ja leikitä, kummallekin tekee hyvää pitää vähän vapaata. 

Huomenna lähden metsästämään lähistön eläintarvikeliikkeistä Trixien teleskooppikeppiä jossa on myös integroitu naksutin, koska ensinnäkin se näyttää lapselliselta kauko-ohjaimelta ja toisekseen mä oon varma että se on ihan jäätävän hyvä vehje.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Small things

Ollaan ehditty taas yllättävän paljon lyhyessä ajassa, pakko kirjoitella taas vähän ylös että pysyy kärryillä kaikesta.

Viime viikolla käytiin Hakametsässä mätsärissä Jennan ja Svea-beauceronin kanssa, sattuipa paikalle mun ystävättäreni pikkuväen kanssa ja voi että oli muuten tytöillä kivaa kun saivat temuttaa koirien kanssa sydämensä pohjasta. "Vahinkoliigalaisia" oli paikalla kahdeksan, parikehästä otettiin punainen nauha ja niin siinä sitten kävi että oltiin x-rotuisten PUN1. Musta on aina mukava kuulla perusteluja hyvälle sijoitukselle, nyt meidät palkittiin rauhallisesta käytöksestä, hyvistä liikkeistä ja hyvästä fyysisestä kunnosta.

BIS-kehää tuomaroi sama henkilö toisen tuomarin ohella ja ilmeisesti meidän liikkeet oli nyt niin tyylikkäät että toistuvasti maahan kyllästymisestä laskeva takamus ei enää latistanut kokonaisvaikutusta, joten oltiin lopuksi BIS3. Voiton vei ehkä kaunein siperianhusky mitä oon ikinä nähnyt, ei harmittanut. Ahkera ravaaminen noissa karkeloissa on pitänyt ruokakaukalon tänä kesänä täynnä ja hionut luoksepäästävyyden siihen kuntoon että kyllä ny kelpaa mennä vaikka mihin kokeeseen.

Tokoa ollaan myöskin taas alettu treenaamaan hieman rennommalla otteella ja se sujuu aika hyvin. Oon antanut itseni laistaa koko hommasta kun oon tiennyt että jäävä maahanmeno pitäisi aloittaa käytännössä alusta, mutta nyt otin itseäni niskasta ja naksuttelin ne lonkkamakuut vallan pois uudelle käskylle. Hävettää myöntää että yksi mua viivyttänyt seikka oli se että mä en millään keksinyt hyvää käskyä tokon maahanmenolle kun kaikki maa-alkuiset oli jo niin käytetty. Onneksi Jennalla välähti, nyt aina kun Taka-Huhdissa kajahtaa PLATS!!1 niin se oon mä...

Tänään alkoi myös agility johon olin valmentautunut Thebyn ja Haresin Agility - Alkeista huippusuorituksiin teoksen avulla. Hyvää ja selkeää tekstiä, mä oon vaan niin hätähousu että tietyllä tasolla varman päälle pelaaminen aiheuttaa mussa kihinää. Aikanaan heitin Kaimion pennunkasvatusoppaallakin vesilintua kun mulla ei riittänyt kärsivällisyys kosketella pennun tassuja hellästi ennen kynsienleikkuuta ja palkata, mä otin mukulan kainaloon ja siinä sitten oltiin tai itkettiin ja oltiin kun leikattiin. En mä tälläkään kertaa ala mattoon raitaa teippaamaan, mutta ehkä mä opettelen nyt koiran paikkojen hyväksi jättämään kunnianhimoa vähän taka-alalle.

Touhu itsessään oli muuten kivaa. Aloitettiin putkella josta mulla oli Mökön suhteen epäilykseni, mutta kun muutaman kerran koitettuaan koira tajusi ettei sitä sovi kiertääkään niin sieltähän se hulahti. Siihen malliin että seuraavalla kerralla meidän vetäjä huusi että se muuten tulee jo kun mä olin vasta puolessa välissä matkalla toiseen päähän. Otettiin myös vähän hyppyä matalalla rimalla, kerrattiin esteen edessä odottamista ohjaajan liikkuessa ja lopuksi mentiin kepit verkoilla. Kepit oli Mökön mielestä aika kivat, sillä on ollut vähän taipumusta ottaa itseensä hämmentävistä tilanteista, mutta tänään ei haitannut yhtään että nenä tuiskahti muutaman kerran verkkoon ensiyrittämällä. Hauska nähdä että miten toi nopeus tosta alkaa kehittyä. Kuten mulle tänään sanottiinkin, rohkea koira joka ei kyllä turhia hötkyile.

Sitten vielä otin ja varasin lonkka - ja kyynärkuvat loppukuulle. Mökön isästä mulla on hyvin vähän tietoa ja nekin vähät luokkaa ehkä, mutta sen tiedän että emää ei ole pahemmin tutkittu eikä hutkittu. Jaloista voi siis periaatteessa löytyä mitä vain, sukupuussa kun on useampaa riskirotua, ja nyt kun toi agilitykin vielä aloitettiin niin on korkea aika vähän kartoittaa tilannetta.

Parit treenit vielä loppuviikolle tiedossa, sunnuntaina sitten Pirkkalan rally-tokokisoihin, jos sieltä vaikka se RTK1 tarttuis mukaan.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tee-se-itse: Tila-auto

Yksi koiraharrastuksen ehdottomasti parhaita puolia lienee rajattomat varustelumahdollisuudet. Mun sisäinen materialistini pääsee aina valloilleen tarvikeliikkeissä missä joka lieka, panta, naksutin ja jopa juoksusuoja on saatavissa sateenkaaren kaikeissa väreissä. Tunnustan myös sortuvani "kaikilla muillakin on"-hankintoihin, tottakai meidänkin koiralla on oltava purppuranpunainen noutajatalutin sekä niitein koristeltu puolikurra, joita ei koskaan käytetä. Koska MÄ haluun.

Viime viikolla keksin että haluan autoon koiraveräjän, koska se on maailman kätevin hankinta mätsäreitä, treenejä ja kisoja ajatellen, enkä ymmärtänyt miten olin pystynyt olemaan koiraharrastaja näinkin pitkään omistamatta sellaista. Ongelmaa yllättäen tuotti se seikka, että mun auto on kolmiovinen hatchback. Ei hyvä. No, mun oli silti pakko saada koiraveräjä, joten mä keksin että tilaan autoon sopivan kevythäkin, koska tokihan siitä nyt penkit kaatuu.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui se, että kukkaroystävällisistä malleista puuttui pitkältä sivulta avaamismahdollisuus ja halusin häkin ehdottomasti poikittain. Sitten tarvittiin vielä oikea koko, ja mun täytyy sanoa miten hämmentävää on että mun 20-kiloiselle, polvenkorkuiselle koiralle piti valita vähintään XL-koon häkki. Oikeasti? Mihin ne tanskandogit menee, leikkimökkin? Ainut vaan, että tarpeeksi korkeat häkit olivat aina liian leveitä auton precis 93 senttimetriä leveään takatilaan. Lopulta löysin vähän vähemmän kukkaroystävällisen mallin joka täytti kaikki mun hurjimmat unelmat, ja se toimitettiinkin vain kahdessa päivässä Tassun & Tarvikkeen verkkokaupasta.

Tänään kävin luonnollisesti ensin treenaamassa Jennin kanssa ennen kuin sain aikaiseksi toteuttaa tän köyhän miehen koiraveräjä-vision, mutta kotipihassa naapurien tuomitsevien silmien alla sain aikaiseksi tällaista.


Fantastisen hyvä. Tai ei oo, mutta paras mihin pystyin! Nyt toi auto menee mulla vielä jokusen vuoden jos muuten pää kestää. Sitäpaitsi yleensä takapenkkien täyttyessä ihmismatkustajista myös valituksen määrä kasvaa eksponentiaalisesti, joten nyt on minimoitu sekin ongelma.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

.JPG

Tänään ei sen kummempia ajatuksia tai odotuksia, muutama kesäinen kuva vain kompensoimaan lasintakusta.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Maybe Bay

Just sinä päivänä kun olisi sopinut olla pilvistä ja vilpoista jotta koiran olisi ollut mukava autossa paistoi tietysti aurinko täydeltä terältä, ja jo automatka Lielahteen oli itä-tamperelaiselle puuduttavan pitkä vaikka treenikaveri Annina lähtikin mukaan pitämään seuraa. Koirakoutsin hallilla oli kuitenkin mukavasti varjoisaa pysäköintitilaa ja puitteet olivat muutenkin moitteettomat, ja oikeastaan auringossa oli aika mukava istuskella ja tutkailla kanssakilpailijoiden ratasuorituksia.

Otettiin siis ensimmäinen ALO-luokan startti virallisissa RT-kisoissa, lähtönumeroksi saatiin 17/20 kiitos mun hämmästyttävän tarkkaavaisuuteni jonka ansiosta ilmoittauduin kokonaista viikkoa ennen kisaa. Rata oli tosi jees, ei ollut oikein mitään ennakkomörköjä ja rataantutustumisessa selvisi muutamat mulle lähinnä pujotteluun ja spiraaliin liittyvät epäselvyydet. Kyltit olivat seuraavat,

1. 360 oikealle, 2. pujottelu edestakaisin, 3. käännös vasemmalle, 4. koira eteen, askeleet peruuttaen 5. istu, maahan, 6. 270 oikealle, 7. istu, kierrä koiran ympäri, 8. spiraali vasemmalle, 9. täyskäännös oikeaan, 10. 270 vasemmalle ja 11. koira eteen, oikealta sivulle, istu. 

Ja meidän touhu näytti seuraavalta.


... Onneksi olkoon ohjaaja, maltoit odottaa kyltille numero neljä ennen kuin törpöttelit astumalla tehtäväkylttiin! Samalla unohtui sitten että montako askelta tulikaan otettua josta sakotettiin kolmen pisteen ohjaajavirheellä, mikä oli valtava helpotus siihen nähden että mä olin varma että nyt meidät diskattiin. Heti seuraavalla kyltillä koettiin yllätyksen hetkiä kun mä lähdin, mutta koira ei lähtenytkään :-D Raasunen, luuli varmaan että aion lähteä kiertämään ja odotti hienosti paikallaan. Note to self, koiralle sanotaan "Seuraa" kun lähdetään liikkeelle kyltiltä. Ihan vihoviimeisellä kyltillä otettiin virhepiste vinosta perusasennosta. Loppusaldoksi saatin 94 pistettä sadasta, ja vaikka hölmöt virheet harmittavatkin niin kyllä se vaan hivelee kun työ kantaa hedelmää.

Ensi viikolla jatketaan Jyväskylän kisaviikonloppuun jotka suoritetaan nätisti luokan viimeisinä kiitos heti ensimmäisen startin perään alkaneiden juoksujen. Toisaalta mälsii, mutta ainakin saadaan elokuussa sitten aksata ilman hölmöjä pöksyjä. Koska Mököhän teke.

Ai niin, viime sunnuntaina pyörähdettiin Hakametsässä Match Showssa tapaamassa tyyppejä foorumilta ja otettiinpa samalla luokkavoitto x-rotuisten kehästä. BIS-kehässä sijoitettiinkin sitten rungoltaan neliömäisiä pystykorvia (mihinkäs sitä akitakasvattaja nyt mieltymyksistään pääsisi ;) ) eli meille sanottiin siinä vaiheessa käsipäivää. En muuten tiennyt tarvitsevani taskulampulla varustettua kakkapussikoteloa ennen kuin meidät sellaisella palkittiin...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Sanoista tekoihin

... Sekä pohdintaa tulevasta. Nyt kävi niin, että aikaistin meidän ensimmäistä starttia niin reilusti että se onkin jo ensi viikolla Tampereen kisoissa. Siitä rohkaistuneena tai mahdollisesti pettyneenä jatketaan loppukuussa Jyväskylän kisaviikonloppuun, jonka jälkeen meillä onkin sitten parhaimmillaan jo kaksi hyväksyttyä tulosta, eli ei enää pitkä matka meidän ihkaensimmäiseen koulariin. Hyvinkäälläkin olisi elokuussa kisat mutta päätin vähän nöyrtyä ja katsoa ensin kuinka meidän käy aiemmissa koitoksissa, ja saattaapi olla että juoksut ilmestyvät sekoittamaan pakkaa samoihin aikoihin. Nyt vaan viikolla reipasta viime hetken treeniä ja viikonlopulle koetetaan järjestää porukalla kylttien kanssa, eiköhän me olla as ready as we'll ever be.

Toinen uusi koira-related aikaansaannokseni on agilityn alkeiskurssi joka starttaa elokuussa Lempäälän Sport Dog Parkissa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana onkin keskittyä loppukesä ja alkava syksy rallyyn sekä agilityn sisäistämiseen ja mahdollisesti jatkaa jatkokursseilla kummankin lajin parissa. Mätsäreihin me oltiin muka jo kyllästyneinä, mutta eiköhän se tie vie Hakametsään vielä muutaman kerran kun se on niin kivaa touhua.

Ensi keväänä vakavoidutaan sit vähän ja otetaan asiaksi se soudettu ja huovattu BH ja mennään kesällä kokeilemaan tokon alokasluokkaa, jossei muuta niin ainakin mölleihin. Mä olen tahallani vähän laistanut tokosta koska työtä olisi kohtalaisen paljon, mutta meissä olis kuitenkin ihan potentiaalia siihen ykköstulokseen niin on se käytävä kokeilemassa. Nyt on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta että otetaan se sitten paremmalla ajalla, vasta kun koirallekin viime kuussa tuli 18 kuukautta täyteen. Sen kunniaksi vielä potretti!