Tää on siitä erityinen viikko, että ollaan tehty varmasti parhaimmat sekä eittämättä huonoimmat treenit miesmuistiin. Torstai oli toisaalta hedelmällinen päivä vasemman täyskäännöksen suhteen, mutta perjantainen visiitti pk-kentälle olikin sitten melkoista kuraa. Kiukutti. Onnistuin kuitenkin päivän aikana vääntämään naamalleni mitä teennäisimmän tekohymyn jonka turvin lähdettiin HerHaun matkaan vielä illaksi, ja siellä sitten jo sujuikin ihan eri tasolla.
Jätin kuitenkin varmuuden vuoksi koiran treenikaverille yökylään kun lähdin käymään vanhempieni luona, keski-ikäinen vallaton isäni samassa huoneessa iloisen koiran kanssa on yleensä enemmän tai vähemmän hypertensiota aiheuttava tilanne enkä mä uskaltanut ottaa riskiä että otan pultit koiralle päivää ennen kisoja. Lauantaina vedettiin vielä yhdet iltatreenit pienellä porukalla, koira oli väsynyt joten kahden radan jälkeen taputin nätisti päähän ja laitoin autoon, paras lopettaa kun touhu vielä menettelee.
Lauantaina otin sitten hieman kuohuviintä luokkatovereiden kanssa ja aamulla kello yhdeksän mua väsytti ja päätä särki. Pirkkalassa satoi vettä luonnollisesti juuri silloin kun me tehtiin ensimmäistä rataa, ja mulla meinasi tulla purjot kurkkuun jo silkasta jännityksestä. Meno oli ensimmäisellä radalla vähän ponnetonta mutta teknisesti hyvää, eikä me sitten tehtykään kuin kaksi virhettä. Joista toinen oli sitten kymmenen pisteen laaki, eipä tullut mieleen että koiran oma-aloitteisesti korjaama perusasento olisi ihan noin kallis juttu, mutta nytpä tiedän! Ensimmäiseltä radalta siis poistuttiin pistein 89, yksi yhden pisteen virhe kerättiin spiraalista jonka alussa hihna pääsi kiristymään.
Kuulin kolmatta kertaa viikon sisällä lauseen "Riikka, nyt vähän reippautta tohon kävelyyn" kun näytin kyseistä videota kännykästä myös kisaamaan tulleelle entiselle toko-ohjaajalleni. Agilityssä mua moitittiin varovasta poistumisesta koiran luota ja eilen näyttäessäni meidän rallydebyyttiä koiria harrastavalle luokkatoverille totesi hänkin heti kättelyssä että mikä päiväkävelytahti toi on. Ja mulla ei ollut koskaan käynyt edes pienessä mielessä että mulla saattaisi olla moinen ongelma! Ja mähän en oo mikään hiipivä nössö! Kakkosrataa varten sytyttelin koiraa vähän parempaan vireeseen ja keskityin kävelemään suoraan eteenpäin vilkuilematta koiraan, myönnän että spiraalissa pidin aika tarkkaan hihnaa taas silmällä mutta kuulemma meno parani huomattavasti.
Edit, video leikattu ja korvattu. Tähän rataan olin tosi tyytyväinen, aurinko paistoi ja kontakti oli selvästi parempi. Tuomarikin kirjoitti lomakkeen kommentti-osioon "Loistava suoritus", oh stop it you! Tältä radalta siis kaksi virhepistettä ensin hitaasta ja myöhemmin vinosta eteentulosta (joista ensimmäinen oli täsmälleen yhtä hidas kuin ykkösradallakin, tuomarilla kun on tässäkin lajissa väliä), kokonaispistemäärän jäädessä 98.
Kolmas hyväksytty tulos tietää rally-tokossa luokkanousua ja koularia, eli nyt on Mökö sitten RTK1 ja avoin luokka kutsuu. Nyt ollaan myös kisattu kolme ensimmäistä ja samalla kolme viimeistä starttia hihnassa, ei tuu ikävä! Ensi viikolla lupasin lähteä maalimieheksi ennen agilitytreenejä, mutta muina päivinä ei tehdä kyllä mitään muuta kuin riehuta irti ja leikitä, kummallekin tekee hyvää pitää vähän vapaata.
Huomenna lähden metsästämään lähistön eläintarvikeliikkeistä Trixien teleskooppikeppiä jossa on myös integroitu naksutin, koska ensinnäkin se näyttää lapselliselta kauko-ohjaimelta ja toisekseen mä oon varma että se on ihan jäätävän hyvä vehje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti