Ollaan ehditty taas yllättävän paljon lyhyessä ajassa, pakko kirjoitella taas vähän ylös että pysyy kärryillä kaikesta.
Viime viikolla käytiin Hakametsässä mätsärissä Jennan ja Svea-beauceronin kanssa, sattuipa paikalle mun ystävättäreni pikkuväen kanssa ja voi että oli muuten tytöillä kivaa kun saivat temuttaa koirien kanssa sydämensä pohjasta. "Vahinkoliigalaisia" oli paikalla kahdeksan, parikehästä otettiin punainen nauha ja niin siinä sitten kävi että oltiin x-rotuisten PUN1. Musta on aina mukava kuulla perusteluja hyvälle sijoitukselle, nyt meidät palkittiin rauhallisesta käytöksestä, hyvistä liikkeistä ja hyvästä fyysisestä kunnosta.
BIS-kehää tuomaroi sama henkilö toisen tuomarin ohella ja ilmeisesti meidän liikkeet oli nyt niin tyylikkäät että toistuvasti maahan kyllästymisestä laskeva takamus ei enää latistanut kokonaisvaikutusta, joten oltiin lopuksi BIS3. Voiton vei ehkä kaunein siperianhusky mitä oon ikinä nähnyt, ei harmittanut. Ahkera ravaaminen noissa karkeloissa on pitänyt ruokakaukalon tänä kesänä täynnä ja hionut luoksepäästävyyden siihen kuntoon että kyllä ny kelpaa mennä vaikka mihin kokeeseen.
Tokoa ollaan myöskin taas alettu treenaamaan hieman rennommalla otteella ja se sujuu aika hyvin. Oon antanut itseni laistaa koko hommasta kun oon tiennyt että jäävä maahanmeno pitäisi aloittaa käytännössä alusta, mutta nyt otin itseäni niskasta ja naksuttelin ne lonkkamakuut vallan pois uudelle käskylle. Hävettää myöntää että yksi mua viivyttänyt seikka oli se että mä en millään keksinyt hyvää käskyä tokon maahanmenolle kun kaikki maa-alkuiset oli jo niin käytetty. Onneksi Jennalla välähti, nyt aina kun Taka-Huhdissa kajahtaa PLATS!!1 niin se oon mä...
Tänään alkoi myös agility johon olin valmentautunut Thebyn ja Haresin Agility - Alkeista huippusuorituksiin teoksen avulla. Hyvää ja selkeää tekstiä, mä oon vaan niin hätähousu että tietyllä tasolla varman päälle pelaaminen aiheuttaa mussa kihinää. Aikanaan heitin Kaimion pennunkasvatusoppaallakin vesilintua kun mulla ei riittänyt kärsivällisyys kosketella pennun tassuja hellästi ennen kynsienleikkuuta ja palkata, mä otin mukulan kainaloon ja siinä sitten oltiin tai itkettiin ja oltiin kun leikattiin. En mä tälläkään kertaa ala mattoon raitaa teippaamaan, mutta ehkä mä opettelen nyt koiran paikkojen hyväksi jättämään kunnianhimoa vähän taka-alalle.
Touhu itsessään oli muuten kivaa. Aloitettiin putkella josta mulla oli Mökön suhteen epäilykseni, mutta kun muutaman kerran koitettuaan koira tajusi ettei sitä sovi kiertääkään niin sieltähän se hulahti. Siihen malliin että seuraavalla kerralla meidän vetäjä huusi että se muuten tulee jo kun mä olin vasta puolessa välissä matkalla toiseen päähän. Otettiin myös vähän hyppyä matalalla rimalla, kerrattiin esteen edessä odottamista ohjaajan liikkuessa ja lopuksi mentiin kepit verkoilla. Kepit oli Mökön mielestä aika kivat, sillä on ollut vähän taipumusta ottaa itseensä hämmentävistä tilanteista, mutta tänään ei haitannut yhtään että nenä tuiskahti muutaman kerran verkkoon ensiyrittämällä. Hauska nähdä että miten toi nopeus tosta alkaa kehittyä. Kuten mulle tänään sanottiinkin, rohkea koira joka ei kyllä turhia hötkyile.
Sitten vielä otin ja varasin lonkka - ja kyynärkuvat loppukuulle. Mökön isästä mulla on hyvin vähän tietoa ja nekin vähät luokkaa ehkä, mutta sen tiedän että emää ei ole pahemmin tutkittu eikä hutkittu. Jaloista voi siis periaatteessa löytyä mitä vain, sukupuussa kun on useampaa riskirotua, ja nyt kun toi agilitykin vielä aloitettiin niin on korkea aika vähän kartoittaa tilannetta.
Parit treenit vielä loppuviikolle tiedossa, sunnuntaina sitten Pirkkalan rally-tokokisoihin, jos sieltä vaikka se RTK1 tarttuis mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti