Viikko 34

Koska Utu oli yrittänyt hoidossa tuloksetta rettelöidä niin Pinkin kuin Raisan kanssa, päätti se sunnuntaina Mökön taas tavatessaan että tolle mä muuten annan selkään, ja näin kaikki oli jälleen ennallaan. Maanantaina pidettiin lepopäivä ja tiistaina mentiin tokoringin treeneihin. Mökö teki alkuun kokeenomaisen avoimen luokan paikkamakuun rivissä, ja hienosti menikin. Sen jälkeen päätin vähän vaatia siltä ja tehtiin jäävät, seuruuta, kaukoja ja avoimen luokan hyppy. Tosi hiomatonhan se on varsinkin avoimen luokan liikkeiden osalta, mutta uusia ja vähemmän tehtyjä juttuja sillä pitäisikin teetättää koska se osaa alokasluokan yhtä hyvin kuin sen paikan mihin ruoka tulee joka ilta. 

Utu oli niin innostunut, että sen hampaat kalisivat seuruussa ja se jopa vähän painoi alussa. Mökön katseleminen autosta ja neljä päivää ilman mutsia tekee tehtävänsä, vaikka sen vire onkin ollut äärimmäisen kiva jo useamman viikon taas. Tein monipuolisen treenin ja teetin vähän kaikkea, avo-liikkeiden ja niiden osien lisäksi etsittiin ruutua ja seurattiin peruuttamalla kapula suussa. Oon ottanut tavaksi nostaa sen koe-etäisyydeltä kerran maasta istumaan mahdollisimman hankalassa häiriössä, hyvin nousi. 

Torstaina oli majalla meidän treenivuoron järkkäämät epikset joissa mä olin ihan kohtalaisella menestyksellä tuomarinsihteeri, joten ei varsinaisesti treenattu. Utu sai tulla puuhailemaan kentälle kesken radanrakennuksen ja purun yhteydessä otin parit kepit, sisäänmeno meni kerran pieleen mutta hyvinhän nuo muutoin sujuivat. Mä oon ollut vähän tuhma agilityssa kun koiralta tuntuu vähän hukkuneen puomin ja keinun 2o2o taas, joten siitä mulle sarkaa sitten kun saan aikaiseksi hankittua vihdoin sen perkeleen kausikortin ja tehtyä sitä tekniikkatreeniä mitä oon mehustellut koko vuoden. Toisena hommana sitten eteenmeno varsinkin putken kautta, kolmantena liikehäiriö ja ohjaajan edistäminen kepeille. Kahden viikon päästä on näillä näkymin vuoden viimeiset kisat, lauantaina pari starttia kakkosissa ja sunnuntaina piirimestaruusjoukkuerata. Sit yritetään vihdoin ja viimein valmistua, joten varsinkin maksullinen treenaaminen jää hetkeksi pienemmälle. 

Perjantaina ToiSKin tokotreeneissä tein vasemmalle kääntymistä Salmen ohjeella, hyppyä, yhden maasta noston ja paikkamakuuta. Ensinnäkin a) toistin ihan liikaa kääntymistreeniä, se meni alussa hiton hyvin ja alkoi heiketä. Oonpa mä nyt ollut huono viime aikoina... b) Hyppyä pitää pilkkoa vielä lisää. Menohyppy, check, tulohyppy istumisen kautta check. Esteen takana seiso - istu on vaikea hypyn kautta, joten otetaan mukaan vielä pelkkä esteen takana istumaan siirtyminen ja vahvistetaan kaikkea edelleen erikseen. Satunnaista ketjutusta, mutta varsinkin menohypystä paljon palkkaa. Paikkamakuu oli hyvä, pisimmillään vajaa minuuttia melko lyhyellä etäisyydellä näkösuojasta kahden koiran rivissä. Oli nuuhkaissut pari kertaa maata, mutta se ei ole ongelma, oikeastaan oon ihan tyytyväinen että se pystyy väliaikaisesti puuhaamaan omiaan ja "unohtamaan" että mä olen piilossa. Mut kaikenkaikkiaan enemmän varianssia treeniin, kun se ottaa turhan toiston vaan simputtamisena. 

Sunnuntaina kokeiltiin jotain aivan uutta ja lähdettiin collieporukan kanssa hakumetsään. Ja melkoinen collieporukka olikin, paikalla oli kahdeksan koiraa joista treenattiin seitsemän, yksi Pink ja kuusi nahkaa. Mulla ei ollut aiheesta juurikaan ennakkokokemusta, enkä osannut juurikaan aavistaa mitä Utu koko touhusta diggaa, ilmaisutavasta kun alettiin keskustelemaan niin olisi yhtä hyvin voinut kysyä piin neliöjuurta. Aloitettiin makkararingillä, muut menivät kyykkyyn 15 neliön alueelle ja kutsuivat koiraa, mun tehtävä oli olla kuin en oliskaan. Utu meni tietysti ihan pähkinöiksi, jossain vaiheessa livahti haukku, sillä ansaittiin lisää nakkia ja ei mennyt montaa minuuttia kun se jo tarjosi haukkua. Tässä vaiheessa sitten tuumattiin, että ehkemme ala opettamaan rullaa tuolla koiralle. 

Sitten Utu meni autoon, mä olin pari kertaa välissä maalimiehenä ja Utu noudettiin takaisin, ja tällä kertaa se kiskoi mut metsään häntä tötteröllä. Otettiin neljä ukkoa, ensimmäinen näkölähdöllä, toinen haamuna, kolmas ja neljäs ääniavulla. Maasto oli kivikkoinen ja ensimmäinen ukko oli vasemmalla, Utu töräytti perään lähtiessään kelopuuhun mutta jatkoi sinnikkäästi matkaa. Toiselle ukolle lähti itsevarmemmin ja haukkua rohjotti Marjolle. Kolmannella jäi selvästi hetkeksi ottamaan ilmavainua. Neljännelle ukolle meni jo ihan tekijänä jossa odotti verkkopallo ja kissanruoka. Lopputreenin tien varressa kuului kaihoisa ujellus. Treenikavereiden palaute teki polleaksi kun Utu olikin luonnostansa niin taitava, ja nyt meidän sitten täytyy käydä vähän hakutreeneissäkin. Jos ei nyt syksyllä, niin ensi kaudella. Koiraparka.