Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Smooth, dude.

Koska mä olen aloittanut tämän harrastuksen sekarotuisella ystävälläni Mököllä, joka on pitänyt kutakuinkin parsia kokoon omin voimin, odotin innolla Acting-kennelin kasvattien sunnuntaista koulutuspäivää Noukanniemessä. Oli just niin huippua kuin ajattelinkin, sääkin suosi niin että mulla on karrelle palanut puolikuu selässä siinä kohtaa missä paita vielä paljasti ihoa mutta käsi ei ylttänyt enää rasvaamaan. 


Lähdettiin Utun kanssa ajelemaan kahdeksan aikaan Tampereelta, Mökö vietiin edellisenä päivänä porukoille hoitokoiraksi. Kymmenen aikaan saavuttiin perille Vaajakoskelle ja aloiteltiin päivä agilityllä. Meille kasattiin kymmenen esteen rata, jota kokeneemmat tekivät radan muodossa ja vasta-alkajille esiteltiin hyppyestettä ja putkea, niin suoraa kuin mutkaisaa. Utun kanssa tein 45-senttisillä rimoilla rataa. Hyppyesteet tuottivat Utulle aluksi hieman päänvaivaa, kun leveisiin siivekkeisiin tottuneen silmään putkien varassa olevat rimat olivat varmaan vähän alastomia. Alkuun siis lähinnä opeteltiin hyppäämään este, eikä kiertämään sitä. 


Otin pari ihan alle kymmenen minuutin settiä, ja kyllä siitä pienellä säädöllä puhdas rata tuli. Taas tuli tosin läksy siitä, miten pitäisi oikeasti vaan alkaa luottamaan tohon eläimeen, koska jos mä jään aina varmistelemaan että ottaako se koira sitä hyppyä niin mä oon auttamatta myöhässä ja silloin koira vielä yleensä itse lukkaa jonkun est... putken ja menee sinne. No, vastahan me tässä aloitellaan, ja varsin kiva kommentti saatiin siitä miten hienosti vuotias koira on jo melkein kisavalmis. Pitäis varmaan sallia itselleenkin jo se ajatus, että toi koira on kertakaikkiaan lahjakas. 


Syötiin pitkässä pöydässä hyvät ruoat, turistiin, uitiin koirien seassa ja valokuvailtiin paljon. Lopuksi tarkasteltiin porukalla naksutinta, jota olen tarkastellut toki ennenkin, ja jota apuna käyttäen otin pitkästä aikaa kapulanpitoharjoituksia. Hyvin oli pölliellä muistissa, kun nosti melkein itsestään kriteeriä joka tarjonnalla. Sitten kävin tarkastelemassa kun Muru havainnoillisti laatikkokontaktejaan ja tein eteenistumistreeniä ja luoksetuloja. Hyviä ajatuksia tarttui, mutta valitettavasti myös hieman kuumottava tunne siitä miten paljon hommaa on edessä... Hieno reissu kyllä vielä hienommassa seurassa, seuraavaa miittiä odotellessa. Harmi kun sitä on itse vaan sen verran etelämpänä, ettei ihan jatkuvasti tule ajeltua.


Ilmoitin Mökön eilen ekstemporee seuran tokoporukan järjestämään kisanomaiseen treeniin, jossa sai itse valita suoritettavat liikkeet. Alkuperäinen ajatus oli teettää hihnassa seuruu, luoksetulo, hyppy ja paikkis, mutta koska koira oli yllättäen ihan älyttömän hyvässä vedossa otettiin pakkaan vielä hihnatta seuruu ja jäävä maahanmeno. Ihan sairaan hyvää tekniikkaa tuli taas, eikä olla kuitenkaan Tanjan kanssa tehdyn treenin jälkeen tehty kuin muutama naksuttelu. Se nyt alkaa vaikuttaa siltä että tuo kisatilanne nostaa Mököä sittenkin vähän lajiin katsomatta, aiemmin kun olin ihan varma että juuri se jännite paineistaa sen. Mulla on jotenkin virheellisesti edelleen sellainen käsitys että toi koira on jotenkin överin ohjaajapehmeä ja menee rikki ihan kaikesta, kun ei se niin ole. Nyt varsinkin kun se alkaa olla aikuinen, se on varsin itsevarma ja tasapainoinen harrastuskoira joka ei tosiaan ole turmeltunut mun tekemistäni virheistä. Olin tähän päivään itseasiassa niin tyytyväinen, että ilmoitin Mökön elokuussa järjestettävään kokeeseen lähipaikkakunnalle. Syteen tai saveen, tuomari on kiltti ja Mökö todistetusti osaa. Nyt toivotaan vaan että mahduttaisiin, ja ettei Mökö ehtisi aloittaa juoksuja (ja että koepäivänä ei olisi kova helle). 


Utulle naksuttelin vähän lisää kapulatreeniä, jossa pääsin jo siihen pisteeseen että voin päästää kapulasta irti koiran istuessa edessä. Kädet vaan alkoivat loppua kesken, kun pitäisi naksauttaa, pidellä kapulaa ja jostain vähän palkatakin. Tehtiin myös perusasentotreeniä vaihtelevista kulmista ja istu-maahan-siirtymiä. Mä niin tykkään ton pienen eläimen tavasta tehdä töitä, jos Mököllä olisi edes puolet tosta moottorista niin hitto mitä koiria olisi näpeissä. Utun keppiprojekti on myöskin pyörähtänyt toden teolla käyntiin, mutta se on toisen postauksen juttu se. 

Kaikki tekstin kuvat on ottanut Karoliina S, kiitos vielä kuvista!

2 kommenttia:

  1. Tehän ootte kerinny tehdä vaikka mitä! Olisin muuten näillä näkymin tulossa Tampereelle 28.8. ja olisin siellä 2.9. asti, joten valmistaudu henkisesti reeniseurapyyntöihin! ;)

    VastaaPoista