Tee-se-itse: Tila-auto

Yksi koiraharrastuksen ehdottomasti parhaita puolia lienee rajattomat varustelumahdollisuudet. Mun sisäinen materialistini pääsee aina valloilleen tarvikeliikkeissä missä joka lieka, panta, naksutin ja jopa juoksusuoja on saatavissa sateenkaaren kaikeissa väreissä. Tunnustan myös sortuvani "kaikilla muillakin on"-hankintoihin, tottakai meidänkin koiralla on oltava purppuranpunainen noutajatalutin sekä niitein koristeltu puolikurra, joita ei koskaan käytetä. Koska MÄ haluun.

Viime viikolla keksin että haluan autoon koiraveräjän, koska se on maailman kätevin hankinta mätsäreitä, treenejä ja kisoja ajatellen, enkä ymmärtänyt miten olin pystynyt olemaan koiraharrastaja näinkin pitkään omistamatta sellaista. Ongelmaa yllättäen tuotti se seikka, että mun auto on kolmiovinen hatchback. Ei hyvä. No, mun oli silti pakko saada koiraveräjä, joten mä keksin että tilaan autoon sopivan kevythäkin, koska tokihan siitä nyt penkit kaatuu.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui se, että kukkaroystävällisistä malleista puuttui pitkältä sivulta avaamismahdollisuus ja halusin häkin ehdottomasti poikittain. Sitten tarvittiin vielä oikea koko, ja mun täytyy sanoa miten hämmentävää on että mun 20-kiloiselle, polvenkorkuiselle koiralle piti valita vähintään XL-koon häkki. Oikeasti? Mihin ne tanskandogit menee, leikkimökkin? Ainut vaan, että tarpeeksi korkeat häkit olivat aina liian leveitä auton precis 93 senttimetriä leveään takatilaan. Lopulta löysin vähän vähemmän kukkaroystävällisen mallin joka täytti kaikki mun hurjimmat unelmat, ja se toimitettiinkin vain kahdessa päivässä Tassun & Tarvikkeen verkkokaupasta.

Tänään kävin luonnollisesti ensin treenaamassa Jennin kanssa ennen kuin sain aikaiseksi toteuttaa tän köyhän miehen koiraveräjä-vision, mutta kotipihassa naapurien tuomitsevien silmien alla sain aikaiseksi tällaista.

Fantastisen hyvä. Tai ei oo, mutta paras mihin pystyin! Nyt toi auto menee mulla vielä jokusen vuoden jos muuten pää kestää. Sitäpaitsi yleensä takapenkkien täyttyessä ihmismatkustajista myös valituksen määrä kasvaa eksponentiaalisesti, joten nyt on minimoitu sekin ongelma.

.JPG

Tänään ei sen kummempia ajatuksia tai odotuksia, muutama kesäinen kuva vain kompensoimaan lasintakusta.

Maybe Bay

Just sinä päivänä kun olisi sopinut olla pilvistä ja vilpoista jotta koiran olisi ollut mukava autossa paistoi tietysti aurinko täydeltä terältä, ja jo automatka Lielahteen oli itä-tamperelaiselle puuduttavan pitkä vaikka treenikaveri Annina lähtikin mukaan pitämään seuraa. Koirakoutsin hallilla oli kuitenkin mukavasti varjoisaa pysäköintitilaa ja puitteet olivat muutenkin moitteettomat, ja oikeastaan auringossa oli aika mukava istuskella ja tutkailla kanssakilpailijoiden ratasuorituksia.

Otettiin siis ensimmäinen ALO-luokan startti virallisissa RT-kisoissa, lähtönumeroksi saatiin 17/20 kiitos mun hämmästyttävän tarkkaavaisuuteni jonka ansiosta ilmoittauduin kokonaista viikkoa ennen kisaa. Rata oli tosi jees, ei ollut oikein mitään ennakkomörköjä ja rataantutustumisessa selvisi muutamat mulle lähinnä pujotteluun ja spiraaliin liittyvät epäselvyydet. Kyltit olivat seuraavat,

1. 360 oikealle, 2. pujottelu edestakaisin, 3. käännös vasemmalle, 4. koira eteen, askeleet peruuttaen 5. istu, maahan, 6. 270 oikealle, 7. istu, kierrä koiran ympäri, 8. spiraali vasemmalle, 9. täyskäännös oikeaan, 10. 270 vasemmalle ja 11. koira eteen, oikealta sivulle, istu. 

Ja meidän touhu näytti seuraavalta.

... Onneksi olkoon ohjaaja, maltoit odottaa kyltille numero neljä ennen kuin törpöttelit astumalla tehtäväkylttiin! Samalla unohtui sitten että montako askelta tulikaan otettua josta sakotettiin kolmen pisteen ohjaajavirheellä, mikä oli valtava helpotus siihen nähden että mä olin varma että nyt meidät diskattiin. Heti seuraavalla kyltillä koettiin yllätyksen hetkiä kun mä lähdin, mutta koira ei lähtenytkään :-D Raasunen, luuli varmaan että aion lähteä kiertämään ja odotti hienosti paikallaan. Note to self, koiralle sanotaan "Seuraa" kun lähdetään liikkeelle kyltiltä. Ihan vihoviimeisellä kyltillä otettiin virhepiste vinosta perusasennosta. Loppusaldoksi saatin 94 pistettä sadasta, ja vaikka hölmöt virheet harmittavatkin niin kyllä se vaan hivelee kun työ kantaa hedelmää.

Ensi viikolla jatketaan Jyväskylän kisaviikonloppuun jotka suoritetaan nätisti luokan viimeisinä kiitos heti ensimmäisen startin perään alkaneiden juoksujen. Toisaalta mälsii, mutta ainakin saadaan elokuussa sitten aksata ilman hölmöjä pöksyjä. Koska Mököhän teke.

Ai niin, viime sunnuntaina pyörähdettiin Hakametsässä Match Showssa tapaamassa tyyppejä foorumilta ja otettiinpa samalla luokkavoitto x-rotuisten kehästä. BIS-kehässä sijoitettiinkin sitten rungoltaan neliömäisiä pystykorvia (mihinkäs sitä akitakasvattaja nyt mieltymyksistään pääsisi ;) ) eli meille sanottiin siinä vaiheessa käsipäivää. En muuten tiennyt tarvitsevani taskulampulla varustettua kakkapussikoteloa ennen kuin meidät sellaisella palkittiin...

Sanoista tekoihin

... Sekä pohdintaa tulevasta. Nyt kävi niin, että aikaistin meidän ensimmäistä starttia niin reilusti että se onkin jo ensi viikolla Tampereen kisoissa. Siitä rohkaistuneena tai mahdollisesti pettyneenä jatketaan loppukuussa Jyväskylän kisaviikonloppuun, jonka jälkeen meillä onkin sitten parhaimmillaan jo kaksi hyväksyttyä tulosta, eli ei enää pitkä matka meidän ihkaensimmäiseen koulariin. Hyvinkäälläkin olisi elokuussa kisat mutta päätin vähän nöyrtyä ja katsoa ensin kuinka meidän käy aiemmissa koitoksissa, ja saattaapi olla että juoksut ilmestyvät sekoittamaan pakkaa samoihin aikoihin. Nyt vaan viikolla reipasta viime hetken treeniä ja viikonlopulle koetetaan järjestää porukalla kylttien kanssa, eiköhän me olla as ready as we'll ever be.

Toinen uusi koira-related aikaansaannokseni on agilityn alkeiskurssi joka starttaa elokuussa Lempäälän Sport Dog Parkissa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana onkin keskittyä loppukesä ja alkava syksy rallyyn sekä agilityn sisäistämiseen ja mahdollisesti jatkaa jatkokursseilla kummankin lajin parissa. Mätsäreihin me oltiin muka jo kyllästyneinä, mutta eiköhän se tie vie Hakametsään vielä muutaman kerran kun se on niin kivaa touhua.

Ensi keväänä vakavoidutaan sit vähän ja otetaan asiaksi se soudettu ja huovattu BH ja mennään kesällä kokeilemaan tokon alokasluokkaa, jossei muuta niin ainakin mölleihin. Mä olen tahallani vähän laistanut tokosta koska työtä olisi kohtalaisen paljon, mutta meissä olis kuitenkin ihan potentiaalia siihen ykköstulokseen niin on se käytävä kokeilemassa. Nyt on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta että otetaan se sitten paremmalla ajalla, vasta kun koirallekin viime kuussa tuli 18 kuukautta täyteen. Sen kunniaksi vielä potretti!

Mököstäkö BH?

Mä olen leikkinyt tässä kevään mittaan ajatuksella, että menisin tuon koiran kanssa BH-kokeeseen. Tokikaan meitä ei palveluskoirahommiin lasketa vaikka koira osaisi juoda teetä pikkurilli pystyssä ja keskustella brittiläistä small talkia, mutta jo senkin puolesta voitaisiin mennä että sitten me oltaisiin hyvin käyttäytyviä koirakansalaisia ihan virallisesti. Eikä koulutustunnuksista haittaakaan ole uutta pentua etsiessä. Aluksi tähtäsin kesään 2013, mutta ajattelin että jos meidän kurssijärjestäjällä alkaisi valmistava kurssi syksyllä niin voitaisiinhan me mahdollisesti kokeilla jo talvella, mikäli saataisiin pari juttua ensin kuntoon.

Kokeen B-osio mua juuri huoleta. Henkilöryhmästä selvitään varmasti, polkupyörät ja autot on koiralle myös täysin yhdentekeviä. Toiset koirat tuota kiinnostavat siinä määrin että kovasti tuijottavaa tai haukkuvaa koiraa katsoo ohituksen ajan mutta ei pyri luokse. Yksin kytkettynä jääminen tuskin tuottaa ongelmia, saattaa vaihtaa asentoa istuma-asennosta makuulle jne. mutta se lienee sallittua. Juoksijat, rullaluistelijat ja muut tien kulkijat on arkipäivää, eihän me missään pellossa eletä.

Seuruuttaminen mua ahdistaa kummassakin osiossa. Meillä on aina ollut jossakin määrin vireongelmia varsinkin seuraamisessa ja se pitäisi saada treenattua varmaksi myös kaupunkiolosuhteissa, koska mä olen säästänyt totiset suoritukset aina treenikentille ja halleille enkä koskaan vaatinut arkitottelevaisuutta parempaa suoritusta ns. normaalissa elämässä. Olen tosin kuullut tarinoita jätättävistä koirista jotka ovat läpäisseet testin sekä myös tarinoita koirista joiden koe on reputettu "vietittömästä seuraamisesta". Ilmeisesti tuomarilla on tässäkin lajissa väliä. Oli miten oli, tää tarvii hoitaa.

Rally-toko on onneksi hoitanut suurimman osan muista tottelevaisuusosion kohdista. Mun suureksi ilokseni vasemman täyskäännöksenkin saa nykyään vaihtoehtoisesti suorittaa niin että koira kiertää ohjaajan oikealta - eli just sillä samaisella rallyn alokasluokan liikkeellä jota just hehkutin että jee enpä häivytä käsimerkki kun ei se haittaa. Joo... Taidan sittenkin häivyttää. Ja edelleen vaan sitä seuruuta eri nopeuksissa. Eteentulo luoksetulon yhteydessä on kyllä ihan puolivalmis vielä kuten koko eteentulo ilman käsiapua yhtään mistään, mutta ei tää musta ihan mahdottomalta vaikuta. Henkistä kypsyttelyä koira ei musta vaadi, tää on ennemminkin nyt mun hallussa.

Taidan siis napauttaa meidät kurssille ja kuulla mitä jollakulla kokeneemmalla olisi sanottavaa.

Syväanalyysia

Oon yrittänyt kartoittaa meidän tilannetta rallyn suhteen tankkaamalla noita alokasluokan kylttejä ja pohtimalla itsekseni mitkä meillä on hanskassa ja mitkä ei, joten kirjoittelen nyt niitä ihan konkreettisesti ylös että voin jatkossa seurata miten tää homma lähtee käyntiin.

 Käännös oikeaan sujuu varsinkin hyvällä vireellä ihan saumattomasti. Käännös vasempaankin on hyvä, vaikkei niin nätti kuin oikeaan. 270 asteen oikea käännös pelittää samaan tyyliin, mutta kun samat asteet pitäisi mennä vasemmalle niin koira jää vähän kömpelösti ikään kuin mun väliin. Täyskäännös oikeaan on täydellinen, vasen täysi katastrofi. Tää on oikeastaan niin huono että jonkun pitäisi tulla näyttämään mulle kädestä pitäen miten tää oikeasti menee. Pitäisi seuruuttaa vaan vasemmalla puolella alati pienenevää kehää jotta paikan haku muuttuisi koiralle luonnollisemmaksi. Tosi tyypillisiä tottelevaisuuslajien harrastajien ongelmia siis so far, ah aina niin pelottava vasen.

Sen sijaan vasen täyskäännös, joka on siis hämmentävästi eri kyltti kuin täyskäännös vasempaan, on meidän lähestulkoon bravuuri. Koira vois toki joo olla vähän tiiviimmin mussa kiinni, mutta tää on kyllä yksi varmimmista vähänkin haastavimmista. Mulla on tässä pieni käsiapu jota en ole oikeastaan kokenut edes tarpeelliseksi häivyttää kun se kuitenkin sallitaan. 360 käännökset menee aika kivasti jopa vasemmallakin muutamalla apuaskeleella.

Vauhtia muuttavat kylti on kohtuu hyvin hanskassa, tosin hitaassa tahdissa koira alkaa helposti jätättää. Nopeuden lisääntyessä ei mene niinkään edistämiseksi mutta jos koira on tarpeeksi kuumentunut saattaa se hypähtää kerran tai pari. Seuruuta eri nopeuksilla tulee siis lisätä treeneissä. Askel oikealle on ihan ok-hyvä, oon itseasiassa opettanut tähän ihan käskysanan jotta koira osaisi ennakoida tilanteen paremmin. Spiraalit menee kivasti koiran osalta, mutta mulla on näissä toisinaan ongelmia. Ensinnäkin mulle tuli täysin yllätyksenä että sekä näissä että pujotteilussa saattaa olla koetilanteessa "härötörppöjä" eli radalla on ylimääräisiä törppöjä joiden kiertämisestä seuraa virhepisteitä. Nyt pitää alkaa opetella laskemaan kolmeen ja neljään. Lisäksi mulla on ollut tapana alkaa vähentää kierrettäviä törppöjä väärään päähän, tää vaatii yllättävän paljon ajattelemista.

Koira eteen, vasemmalta / oikealta sivulle (istu) osuudet hoituu käsiavulla. Koira lähtee tosi näppärästi sivulta vauhdista mukaan varsinkin tullessa vasemmalta sivulle. Eteen - käskyn opettaminen taas menee seuraavan pennun ajan koittaessa ehdottomasti things to do first - listalle, koska se on vaatinut yllättävän paljon töitä eikä meinaa vieläkään sujua niin hyvin kuin pitäisi. 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu kyltti on ihan perusjuttuja, koira on vaan niin tottunut laskemaan perseen penkkiin joka välissä että oon alkanut painottaa istumista silloin kun se oikeasti vaaditaan enkä antaa koiran arpoa että haluanko sen perusasentoon vai en (Capt. Obvious to the rescue, mutta tääkin on asia jota ei tule niin herkästi ajatelleeksi). Sama kuvio ohjaajan peruuttaessa ja koiran tullessa eteen tökkii semisti ensimmäisellä askeleella jossa koira tuppaa jäädä seisomaan. Oon itse kyllä epäjohdonmukaisesti hämmentänyt tätä käskyä korjaamalla koiraa match showssa ottamalla askeeleen taaksepäin ja antamalla seiso - käskyn jos takapuoli meinaa laskeutua, joten koira on yhdistänyt sen että kun eukko peruuttaa niin minä nousen seisomaan. Tämän vuoksi oon yhdistänyt rallyn liikkeeseen eräänlaisen signaturekäsimerkin jolla yritetään paikata tätä sekaannosta. Lisäksi korkea vire johtaa helposti siihen että koira astuu herkästi varpaille, käskyn ajoittamista pitää siis pohtia.

Ilokseni voin kyllä todeta että loput kuusi kylttiä ovat niitä perusvarmoja. Istuminen, maahan meno niin liikkeestä kuin istumisen kautta sekä koiran kiertäminen sen odottaessa eri asennoissa - kaikki menee. Ihan hyvin siis menee ottaen huomioon että tutustuttiin lajiin vasta maaliskuussa, ainakin näin mä sallin itseni ajatella. Nyt meidän kehitykselle olisi ensiarvoisen tärkeää alkaa treenaamaan kylttejä ratamuodossa ja mielellään jonkun sivullisen ottaessa videokuvaa. Kesästä näyttää tosin tulevan niin kiireinen että en tiedä uskallanko sittenkään luvata meille virallisia vielä syksyksi, alkutalveksi kylläkin ehkä. Tai mistä sitä tietää jos mä vaikka saisin tosissani aikaiseksi, harmi vaan että treenikaverit ovat enimmäkseen täällä Tampereella. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

kuvat lainattu Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta.

Match Show Hakametsä

Lähdettiin sunnuntaisella treeniporukalla tänään kehäkettuilemaan vaihteeksi Hakametsään (Tampere-asumisen iloja, joka viikko riittäisi tapahtumaa jos vaan käydä jaksaisi). Lievästi sanottuna hienoisen kierroksilla käymisen vuoksi meidän pariesiintyminen Mökön kanssa meni ihan reisille, seisominen oli mitä sattui eikä katsonut muhun päinkään kun ravattiin.

Ensimmäistä kertaa oltiin mätsärissä jossa oikeasti edettiin ripeästi, 45 minuuttia meidän ensiesiintymisestä oltiin jo sinisten kehässä. Mökö otti ihan mielettömän skarpin ja seisoi Svean (!) perässä täysin lungisti vaikka sinisten valkkaaminen kestikin. Päästiin aluksi seitsemän parhaan joukkoon josta valikoiduttiin lopulta kolmanneksi Svean sijoittuessa hienosti ykköseksi. Tuomari huomioi meitä ilmoittamalla että "On tuo Mökö sitten jotenkin ihana", hyvillä mielin lähdettiin siis kehästä.

Melkoinen mätsärikausi ollaan kyllä avattu olemalla kaksi kertaa SIN3 ja kerran PUN1, eikä käyntikertojakaan ole ollut yhtään sitä kolmea enempää. Ensi kuussa taidetaan vielä pyörähtää sekarotuisten kehässä ja sitten aletaan keskittyä ihan muihin hommiin.