Lauantaina lähdettiin aamusta Yllin ja Utun kanssa ajelemaan Keski-Suomeen SCY:n alaosaston luonnetestiin. Tampereella satoi koko aamun vettä, mutta Jämsän jälkeen alkoi aurinko jo pilkahdella eikä paikan päällä enää tarvinnut kastella itseään. Testiin oli ilmoitettu kennel Actingin Top-pentueesta viisi narttua, joista Utu oli neljäs. Vertailumatskua oli siis hyvin ja pääsinpä hommiinkin, kun sain kiskoa tynnyriä teloiltaan ja pidellä pimeän huoneen ovea.
Oli sinänsä hauskan erilainen koirakoettelemus, että tällä kertaa itse vain roikuin passiivisena mukana vailla toiveita tai pelkoja. Koiraa kun oli tarkoitus tarkastella omana itsenään eikä pyrkiä mihinkään tiettyyn tulokseen, osasin ottaa testin rennosti myös siksi että tiedän koiran olevan jokapäiväisissä tilanteissa täydellisen vaivaton eivätkä esimerkiksi testissä mahdollisesti ilmenevät heikkoudet olisi vaikuttaneet mihinkään. Tuomareina Marco Vuorisalo sekä Mia Möller.
Tiesin jo ennalta että Utu ei ala kiskomaan keppiä yhtään kenenkään jos nyt ainakaan tuomarin kanssa, ja oikeassa olin. Kyllähän se leikistä tykkää ja siihen ryhtyy, mutta selvästi suosi mua eikä ottanut kunnon otetta tarjotuista esineistä. Saalis on sille vaan niin paljon kovempi juttu, ettei repimistä ole koskaan edes yritetty rakentaa. Luoksepäästävyys oli myös ihan Utun näköinen, se hyväksyy ympärilleen kaikki ihmiset mutta ei jää seurustelemaan. Nyt se ilmeisesti luuli että kyse on jonkinlaisesta häiriöstä kun itse pysyin passiivisena, niin tuli tarjoamaan kontaktia samalla leuhkien miten hienosti hän ei yhtään huomaa että joku häntä huutelee.
Kelkka oli ylläri. Arvelin että Utu kysyy multa neuvoa merkillisissä tilanteissa ja niinhän se teki heti kelkalla, mutta tyytyi sitten odottelemaan suhteellisen pitkään kelkkaa ennen kuin alkoi toimia. Väisti loppumetreillä, mutta palautui ihan älyttömän hyvin. Sekä kelkasta, haalarista että tynnyristä. Tynnyriä ei vaivautunut oikein edes pelästymäänkään enää. Uhkaajaa ei ymmärtänyt alkuunkaan, seinässä oli selvästi huolestuneempi mutta ei laukaissut pakoreaktiotakaan. Puolustusreaktiota en odottanutkaan, lähinnä koira oli hämmentynyt omituisesta käytöksestä. Paukuissa nyt ei ollut mitään, kyllähän se ensimmäistä kuuntelemaan jäi mutta reaktio oli kuulemma kaikinpuolin ideaali.
Pimeä huone oli selvästi vaikein osa testiä. Utu ei Murun ja Iitan tavoin ymmärtänyt yhtään, mitä siellä pitäisi tehdä. Pelastuskoiraoppilas Pitko oli etevästi alun ihmettelyn jälkeen etsinyt mamman, mutta Utu oli heti huoneeseen päästyään tyrkännyt jonkun työkalun nurin ja ilmeisesti päättänyt että turha tässä on kai mitään yrittää kun nenää pidemmälle ei näe ja vehkeitä sataa niskaan. Tuli ääniavuilla mun kanssa samaan huoneeseen, mutta taskulampun valossa näin kuinka se edelleen tuijotti korvat pystyssä vastakkaisella seinällä seisovia tuomareita. Lopulta mamma löytyi ja Utu oli iloinen ja lähti autotallista häntä heiluen.
Tuomarit harmittelivat pimeän huoneen passiivisuutta, sillä alkutestistä koira vaikutti siltä että siinä olisi ollut aineksia kohtuulliseen kovuuteen sekä hyvään toimintakykyyn. Osa-alueet jäivät kuitenkin tukevasti plussalle keskiarvopainotuksen vuoksi ja Utun reaktioita kuvailtiin oikea-aikaisiksi ja järkeviksi. Oletin Utun olevan kohtuullisen vilkas mutta se olikin puhtaan vilkas saaden temperamentistaan kovimmat pisteensä. Tämä on kuulemma myös sen kantava voima joilla se selviää kiperistä tilanteista. Kaikkein hauskinta testissä oli se, ettei Utu kerännyt lastia testin edetessä käytännössä lainkaan. Sen häntä heilui koko ajan ja se oli testin jälkeen täydellisen oma itsensä.
Toimintakyky +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys +1b, koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1, haluton
Taisteluhalu +2b, kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1a, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Miinuksen puolelle tippuneen puolustushalun jäljiltä jäätiin plussan puolelle 153 pistettä ja lisäksi koira merkittiin tosiaan laukausvarmaksi. Koko katras selvitti testinsä jääden sadan pisteen paremmalle puolelle ja vähintään laukauskokemattomaksi, hyvillä mielin poistuttiin siis koko porukka paikalta. Testin jälkeen käväistiin vielä Annan ja Tiinan kanssa juoksuttamassa koiria iltapäiväauringossa, oli sairaan kiva ja mielenkiitoinen päivä.
Kaikki tekstin kuvat omistaa Tiina Paananen, videon Anna Sinerheimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti