Käännekohtia

Torstaina talkoilin aamupäivän ratahenkilönä seuran kisoissa, ykkös - ja kakkosluokat olivat tällä kertaa hyvin pieniä joten aika kului joutuisasti. Utun olin heittänyt aamulla Nooralle hoitoon Nokialle enkä ottanut muitakaan koiria autoon homehtumaan, Nooran oli tarkoitus tuoda hyvin levännyt koira mulle käteen ennen starttia.

Helinin radat olivat suoraan sanoen aika hirveitä ja pistivät monet kokeneemmatkin tutisemaan kentän laidalla kun ratkottiin etäältä nurkkahässäkkää. Kun mun vuoro tuli, mua jännitti niin paljon ettei mua ole jännittänyt suunnilleen ikinä. Selvisin ihan hyvin A-radan ensimmäiset viisi estettä, kunnes jarrutin koiraa ihan liian aikaisin ansaputkea edeltävälle hypylle, kielto, uusi lähetys ja suoraan putkeen. Loppurata oli yhtä kaaosta, olin helvetin epäreilu kontakteilla ja jotenkin koko tilanne oli ihan out of this world. Ihan hyviä pätkiä joo, muutama vaikeampi paikka onnistui ihan ok mutta hemmetin surkeaa räpellystä suurimmaksi osaksi. B-radasta ei jäänyt senkään vertaa kerrottavaa jälkipolville, älistystä lähdössä eikä Utu edes yrittänyt lukea mun ohjausta joten hyllytettiin jo kolmosesteelle. En laita edes videota näistä, koska en pysty katsomaan niitä itsekään :-D

Joo, ollaanhan me ihan märkäkorvia eikä paljon ole startteja alla, mutta pitää selvästi miettiä että kannattaako Utulla kisata meidän kentällä varsinkin talkoopäivänä. Sitä ei ole itse ainakaan kuuden tunnin jaloilla olon jälkeen ihan parhaimmillaan ja Utu vaan kerää autossa niin uskomattomat siepit ettei se yksinkertaisesti jaksa tehdä tarkasti töitä enää toisella radalla, jos ensimmäiselläkään. Toinen ongelma on tuo nyt esiin noussut jatkuva kieltäminen, mikä levisi ihan naurettaviin mittasuhteisiin B-radalla. Nyt vaan niin perkeleesti takaaleikkatreeniä ja palkkaa hypyille että toi hölmöily saadaan takaisin estehakuisuudeksi.

Perjantaina pidettiin höntsäpäivä ja käytiin illalla pimenevässä metsässä sananmukaisesti hengailemassa. Lauantaina kävin ensin aamusta rapsuttelemassa läheisen lemmikkitalon vierailevia minipossuja jonka jälkeen pakkasin auton ja ajelin Toijalaan. Kävin etsimässä PPKH:n kentän ja ilmoittamassa Utun Yllin kanssa, jonka kanssa istuskeltiin hetki katselemassa alokasluokkaa. Avoimessa luokassa oli viisi koiraa, joista Utu oli ensimmäinen. Osasin jotenkin alusta asti asennoitua kokeeseen hirveän rennosti, olihan se kuitenkin epävirallinen enkä edes viritellyt koiraa mitenkään. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut vähän herätellä koiraa kehän ulkopuolella, sillä ensimmäisen liikkeen koira oli vähän ulalla kunnes ryhtyi hommiin. Rivi oli kuitenkin seuraava.

Seuruu 9

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 8

Nouto 8

Kauko-ohjaus 9
Hyppy 9

Paikkamakuu 10

Kokonaisvaikutelma 10

Seuruussa falskasi muutama käännös ja jostakin syystä haahusi vähän juoksussa, joten siitä to-do listalle vähän hommia. Käännöksethän mä nyt munin tästä ikuisuuteen, mutta kontaktia voisi vähän nostaa temmonmuutoksissa. Yritti myös tarjota maahanmenoa heti alussa, mutta korjasin ennen liikkurille vastaamista. Kuitenkin paljon hyvääkin pätkää, mä olisin varmaan tiputtanut arvosanaa vielä puolikkaan pisteen. Maahanmeno oli varma ja hyvä, taaksemenossa ei ongelmaa ja nousi vasta luvalla perusasentoon. Luoksetulon stoppi oli ihan mieletön, voi hitto! Olin hermoromahduksen partaalla vielä kaksi viikkoa sitten kun koko liike on ihan kesken, ja sitten koetilanteessa koira teki niin oppikirjaluoksarin että olisin voinut kiljua. Tuli somalla laukalla, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja tuli loppupätkänkin laukalla hyvään perusasentoon. What... 

Seisomisessa oli pysähtynyt napakasti, mutta bongannut nurmikosta jonkin hajun ja seurannut sitä muutaman askeleen. Seistä napotti ryhdissä kun käännyin. Tästä oikeutetusti pistevähennyksiä. Noudossa Utu lähti hyvin kapulalle, mutta hukkasi sen hieman kuoppaiseen ja korkeanurmiseen kenttään. Etsi kapulan kuitenkin ilman lisäkäskyä, luovutusasento oli vino. Palautti kuitenkin laukalla. Kaukot muuten hyvät, tuomari olisi tykännyt että olisi ollut vähän enemmän vauhtia joten siitä piste pois. Eikä niihin ole vauhtia ja särmää tehtykään, varsinkin kun Mujunen vielä viime kesänä sanoi että rauhallinen vire on kaukoissa muutenkin varmempi, joten sain ikäänkuin luvan olla laiska. Mutta hei, istumiset ekalla. Hypyssä jäi taas turhan lähelle estettä ja paluuhyppy oli vähän vaikea, ei kuitenkaan kolauttanut ja tuli hyvään perusasentoon. 

Paikkamakuu oli viimeisenä liikkeenä, jännitin tätä ehdottomasti eniten koska täysin vieraat koirat täysin vieraassa ympäristössä ja täydellä ajalla. Itse tilanne oli siinä mielessä alokasluokkaan verrattuna ihan mahtava, että kolmiminuuttinen kului muiden kilpailijoiden kanssa piilossa pöpöttäessä kuin siivillä. Utu makasi ryhdikkäästi ja varmasti kehänauhalle palatessa, meinasi ennakoida perusasennon muttei sitten kuitenkaan noussut. Tuomari kertoi sen napottaneen ekat 2,5 minuuttia täysin eleettä sfinksinä, kunnes yhtäkkiä sen silmät olivat muljahtaneet päässä ja se oli haukannut jotain maasta ja mutustanut sitä tyytyväisenä. Epäilen sillä kestäneen noin kauan jonkun namin löytämiseen, joten oletan että kyseessä oli kärpänen. Tai jotain... Kymppi kuitenkin koska koko haukkausepisodi oli niin lyhyt ja huomaamaton. Myös kokonaisvaikutelmasta arvosanaksi kymmenen. 

Yhteispisteitä 185 jolla sai myös luokan voiton. Mä olin kyllä äärimmäisen yllättynyt, kun tarkoitus oli lähinnä mennä katsomaan että mitä tarvitsisi vielä korjata. Utu jaksoi taas koko homman hienosti, se ei ollut erityisen kovassa vedossa mutta teki tasaisen varman ja pikkusievän dieselsuorituksen. Mun kehuista se ei taaskaan paljoa piitannut, saatikka tönimisistä, joten keskityin kehumaan rauhallisesti mutta iloisesti. Autoon sai ihanaa tavallista Shebaa metallivuoassa.

Sunnuntaina testasin kurssia varten kasaamiani kylttipätkiä Utulla, ja kylläpä se teki ryhdikkäästi. Rally-toko olisi Utulle niiiiin hyvä laji, kun tulisi myös niitä lyhyitä pätkiä ja kaikenlaisia käännöksiä, pujottelua ja spiraalia ja kaikkea mikä palvelisi tokoa niin hienosti. Joten päätin että tästedes kun rakennan koulutettavilleni radan, tulen tekemään sitä jo tuntia aiemmin Utun kanssa. Kurssin jälkeen jäätiin hallituksen kanssa kokoustamaan kentälle Yllin osallistuessa hommiin mun sylistäni käsin. Yllin kyllä ehdottomasti hienoimpia piirteitä on sen kyky rauhoittua myös ulkoilmassa kaikenlaisissa häiriöissä omiin juttuihinsa tai lepäämään.

Tänään oon yrittänyt ilmoittautua kolmeen tokokokeeseen tuloksetta, koska kaikki tietty tahtovat kisata keskeneräiset luokat alta pois ennen sääntömuutosta. Voi olla siis että joutuu vähän ajamaan jos tahtoo vanhaa avointa käydä vielä virallisesti yrittämässä, yhteen kokeeseen jäin toiselle varasijalle mutta ans kattoen. Toko on tuntunut keväällä taas hyvältä ja nyt kun kävin toteamassa ettei se avoin luokkakaan ole mahdoton, niin ehkä sitä uskaltaisi jossain vaiheessa jo ajatella vähän ylemmäs. Agilityssa kisataan seuraavan kerran vasta SM-joukkueessa, niin voisihan sitä keskittyä välillä näihinkin juttuihin.