Ihanaa kun kentät alkavat olla joka puolella lumettomia ja ulos pääsee taas treenaamaan. Nokialla käytiin majan kentällä jo toistamiseen aksaamassa ja tänään korkattiin tokohommat Tampereen Koirat-ryhmässä sovituilla ryhmätreeneillä.
Viimeisellä Demaritreenikerralla Hilma meni saateltuna jo hienosti kokonaisen keinun ja yhdisteli rengasta putkeen, Utu teki kentällä valmiina ollutta suoraviivaista vauhtirataa ja pesi mua kuusi nolla, mutta kun sain jarrut kuntoon niin homma alkoi jo ihan pelittää. Pitäisi altistaa itseään nimenomaan tuollaisille radoille jotka katkeaa siihen kun ei vaan ehdi, niin tulisi sitä paljon kaivattua ajoitustreeniä ja saisi kisoissakin vähän parempia linjoja, ainakin toivottavasti.
Nokialla tehtiin toissaviikolla pientä ratapätkää jossa oli hyppyjen ja putken lisäksi puomi, rengas ja kepit. Mahdottomasti on kyllä monessa asiassa kehitytty, mutta oli ihanaa pitkästä aikaa mennä ohjattavaksi ja ratkoa ongelmia. Tällä viikolla rakennettiin kepit - putki - rengas - hyppy - hyppy-suora, jolla harjoiteltiin paitsi eteen irtoamista myös itsenäistä estehakua, lopulta kun treeni meni siihen että koiran piti pelkällä lähtövihjeellä suorittaa pätkä ilman apuja. Kepeiltä lähdettäessä homma oli ihan pala kakkua, mutta kun Utun piti itse hallita suorasta putkesta kepeille siirtyminen oli tehtävää jo enemmän. Lopuksi vähän keppikulmia 45 asteen lähestymästä, hyvä ja tarpeellinen treeni.
Tänään treffattiin parin muun tokoilijan kanssa Hervannan vesitornilla. Aloitettiin paikkamakuulla jonka muut suorittivat ohjaajat näkösällä, mä menin piiloon. Kaksi minuuttia suorilta, viereisellä kentällä pelattiin kovaäänisestä pesäpalloa ja silti Utu oli mahtavan levollinen ja varma kun palasin vierelle. Aiemmin päivällä tehty 1,5 tunnin metsälenkki toimi yllättävän hyvin pohjalla, tekeminen oli hallittua mutta intensiivistä ja varsinkin häiriöseuruut olivat musta äärimmäisen hyviä ja kauniita eikä keulimistakaan juuri ollut. Lopuksi tehtiin staffin kanssa ristiin kaukoja niin, että koira - ohjaaja-linjat leikkasivat kohtisuoraan toisensa. Pyysin vielä kolmatta ohjaajaa seisomaan metrin päässä Utun rinnalla. Kumpikin koira meni aluksi aika lahjakkaasti vipuun, mutta hyviäkin toistoja saatiin. Kaukoissa on jo reilusti yli avoimen luokan etäisyyttä, mutta nimenomaan tarvittaisiin tuota apuhenkilöistä aiheutuvaa painetta, että kaukot sujuisivat myös takana olevan liikkurin sekä tuomarin kanssa.
Ja kuten sivupalkkiin ilmestyneestä uudesta täpästä joku onkin ehkä jo huomannut, meille muutti viikko sitten pieni belgianpaimenkoira joka miehen ehdotuksesta ristittin Ylliksi. Viikon aikana Ylli on ehtinyt maistella monenlaisia ruokia, matkustaa autolla ja hissillä, kyläillä, hermostuttaa Mökön, hermostuttaa Utun, huomata että jälkimmäisen seuraukset ovat huomattavasti pienemmät ja tehnyt se 25 kertaa lisää. Ylli on myös käynyt ansiokkaasti treeneissä sekä eläinkaupassa valitsemassa mätsäripalkintoja, ottanut vastaan kahdet eri vieraat omassa kotona, harjoitellut omassa karsinassa öiden ja yksinolojen viettämistä sekä opiskellut istumista ennen ruokakupille pääsyä ja ovesta kulkemista. Myös naksuttimeen on tutustuttu ja maisteltu monenlaisia treeniherkkusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti