Sivut

maanantai 15. joulukuuta 2014

Agilitykisat 14.12

Lisenssikauden viimeiset, TamSKin isännöimät kisat käytiin eilen viimeaikojen treenipaikkana toimineella Sport Dog Parkilla. Kisoihin mentiin kylmiltään kahden viikon treenitauolla, mistä johtuen olin ihan tyytyväinen kun anoppi ehdotti aamupäivästä makkaranpaistoreissua metsään. Pari tuntia touhuttiin maastossa kolmen koiran kanssa ennen kisoja ja sen vaikutus kyllä näkyi, Utu oli hallissa lähestulkoon rauhallinen ja istuskeli nätisti eikä kiljunut silmät päästä pullottaen jokaista putken kohahdusta. Tai jospa sille on kasvanut aivot? Maksikakkosia oli reilut parikymmentä koiraa, me startattiin loppupäässä. Laitisen Arto oli mulle jälleen uusi agilitytuomari eikä A-rata näyttänyt ainakaan turhan helpolta.



Alku meni ihan rutiinilla, kepeille jarrutin ehkä turhaan ottaen huomioon että koira oli melko rauhallisessa vireessä. Lähdössäkin pysyi nätisti ihan istumassa asti. Olisin voinut ottaa enemmän etumatkaa kepeillä, mutta kisapaineessa jotenkin alitajuisesti tulee minimoitua riskejä. Ihan ok-hyvin kuitenkin hypyn kautta A-esteelle, kohtalaisen kovaa ylös ja nätisti 2o2o, vaikkakin jäin taas varmistelemaan. Radalla oli paljon ansaesteitä joten otin seuraavaan kohtaan melko tiukasti haltuun ja vähän kökösti sain koiran oikeaan päähän putkea. Moni juoksi seuraavan neljän esteen kohdassa vastaanottamaan koiraa valssiin 12. ja 13. hypyn väliin, mutta mä en olisi kuitenkaan ehtinyt joten tyydyin lähettämään 12-hypylle ja pyytämään koiran 13-hypylle takaakiertovalssiin. Olisi voinut jarruttaa vähän, leiskautti aika pitkälle. Keinulle taas vähän turhaa jarrua ja olisi voinut jättää 2o2o ja mennä itse edelle vastakääntämään 18-hyppyä, meinasi mennä pitkäksi mutta koira korjasi itse älyttömän hyvin. Utu horjahti puomin ylösmenolla hieman, mistä mä hämmennyin, jätin kontaktikäskyn antamatta alastulolle ja painostin omalla liikkeellä koiran läpijuoksuun, mutta onneksi juoksi nätisti alas asti. Vimppa hyppy haltuun ja nolla pätkähti. Radalta tuli kaksi nollaa joista meidän voitti kakkosen sekunnilla, eli ensimmäinen luokkavoitto ja menolippu kolmosluokkaan.

Hyviä pätkiä, vähän kankeita pätkiä, mutta nolla mikä nolla. Ei musta tällä kisakokemuksella ole tekemään vielä sellaista rataa paineessa jossa ehtisin jarruttamaan tarpeeksi tai kääntämään tiukasti , ajoittaminen on edelleen vaikeaa ja varmistelu tulee jostakin takaraivosta vaikka en sitä radalla huomaa tekeväni.  Kuusi kuukautta, 12 starttia ja 6 nollaa on siis meidän tähänastisen agilitykilpauran saldo. Kolmosissa haluan jatkossa tehdä ratoja joissa haastan itseäni tekemään vähemmän käyttämiäni ohjauskuvioita sekä aion vaatia kontakteilla ja kepeillä koiran todellisen osaamisen mukaista, itsenäisempää suoritusta. After all, henkeä ei tarvitse ihan hetkeen pidätellä kuitenkaan. Joka tapauksessa, Utu on paras.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Treenivideo, tuo sukupuuttoon kuoleva laji

...Tai siis ilmaisella musiikilla ryydytetty kohiseva taidevideo, josta juuri erottaa että kumpi koira on kyseessä ja missä asennossa se on. Ja jonka informaatioarvo ulkopuolisille on nolla, mutta oh well, tulipahan tehtyä pitkästä aikaa jotakin muuta kuin aksaa.Viiden päivän päästä agilitykisat, yhdeksän päivää sitten viimeisin treeni hyik.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kuulumisia

Sepä alkaapi olla vuosi taasen lopuillaan ja viimeinen kolmannes onkin pistetty aika tehokkaasti hyväntekeväisyyteen koirahommien osalta. Never the less, meikäläiselle laitetaan paperit tassuun kolmen viikon kuluttua ja sitten kun vielä työpaikka on hallussa niin alkaakin olla puitteet kunnossa harrastaa siinä määrin missä on monta vuotta tehnyt mieli, joten sallittakoot laiskottelu tällä kertaa. 

 Ihan takalistoilla ei kuitenkaan olla istuttu. Loka - marraskuun vaihteessa laitettiin pillit pussiin ulkokauden osalta sekä tokon että agilityn ulkotreenien suhteen, mutta aksaamassa on käyty säännöllisen epäsäännöllisesti sekä Wuffilla että Demarilla. Wuffille otin muutaman tuurausvuoron ja näin jälkeenpäin todettakoot että ei se vieläkään ole meidän juttu, kun tilaa on niin kovin vähän. Demarin treenit on luistaneet onneksi varsin mallikkaasti muutamaa keppisotkua ja niistohässäkkää lukuunottamatta ja samaan paikkaan olisikin tarkoitus mennä kolkuttelemaan kolmosten ovia parin viikon päästä. No pressure, kivaa on tuon koiran kanssa onneksi joka tapauksessa. 

 Minä oon itekseni kunnostautunut sen verran, että istun tätä nykyä Toijalan Seudun Koirakerhon hallituksessa ja ensi kesänä alkaa meikäläisen kouluttajan ura rally-tokon alkeis  - ja jatkokurssin merkeissä. Koulutusohjaajakurssille vielä kun saisi itsensä johonkin väliin mahdutetuksi. Alkuvuodesta starttaa koetoimitsijakurssi, jonka kakkososion jälkeen olisi tarkoitus sitten olla aivan oikea agilityn koetoimitsija.





Jos sitä kisaraportin merkeissä sitä sitten seuraavan kerran, jottei ihan tänmoista taukoa tulisi.

torstai 16. lokakuuta 2014

Viimeistä viedään

TamSKin lauantaiset kisat oli tosi jees. Sain kokeilla tarpeeksi haastavissa olosuhteissa ihan todellista ohjaamista, moni vaikea juttu onnistui, moni helppo levisi, mutta treeni oli älyttömän hyvää. Keinu mentiin joka radalla, A-radalla vielä kahdesti, mikä oli keinurutiinittomalle koirakolle lottovoitto. 

  • TamSKin punaiset kepit on vihreää pohjaa vasten Utulle vaikeat. Ihan merkillisiä keppivirheitä sekä A - että B - radalla, C - radalla ensimmäisenä vastassa valkoinen keppi eikä ongelmia ollut. Oli sillä toki puolet vähemmän vauhtiakin, mutta viimeksi TamSKilla ihan sama juttu. Punavihervärisokea koirani. 
  • Keinu ei meinannut ihan kestää (huonoa) takaaleikkaa. Oli hyvä silti kokeilla, ja kestihän se sitten kun vähän sähläsi kun koira oli keinulla.
  • Tuli hienosti näppiin ja ohjaukset toimi, B-radalla vaan putki vei voiton päällejuoksusta vaikka mun ajoitus oli hyvä ja avutkin ihan paikallaan. Samalla radalla jo toisen kerran kakkosissa viimeisen esteen ohitus, pitäis muistaa ohjata loppuun asti myös niillä radoilla joilta ei enää tipu nollaa. 
  • Karkasi kerran A-esteen kontaktilta kesken persjätön, kun en teroittanut sitä. Ei se tossa vireessä vielä ihan hallitse tuollaisia juttuja, pitää auttaa jos aikoo hifistellä. 
  • Kaikenkaikkiaan hyvää ja varmaa liikettä ohjaajalta (!), otit riskejä ja menit vaan etkä meinannut, hyvä Riikka. 
  • Hyvät skabat siinäkin mielessä, että koira nousi omin nokkineen B-radalla, mutta sain annettua palautteen C-radalla. Pysytään siellä lähdössä.
  • En tiedä kuka tolle koiralle on opettanut putki-kontaktierottelun, mutta se joku on tehnyt hyvää työtä. Mä se en ainakaan ole ollut.
Tuloksena vitonen kepeiltä (A), kolme kieltoa eli HYL (B) ja vimpalta radalta (C) vetästiin väsyneinä ja tympääntyneinä hieno ja sujuva nolla 4,5 m/s etenemällä ja - 9,82 ajalla ja sijoituttiin kolmansiksi. Koiria oli paljon ja luokanvaihtonollia riitti, joten se olis nyt sertin päässä sitten kolmosluokka. Hyvä Utuu...

maanantai 6. lokakuuta 2014

Last fair day gone night


Meille kuuluu ihan hyvää. Ollaan tokoiltu, tehty esineruutua, käyty haukkumassa ukkoja metässä ja aksattu. Toijalan porukan kanssa vedettiin möllitoko, meitsi oli kehäsihteeri ja kyllähän se toimitsijapuoli alko taas vaan houkuttaa vähän lisää. Mökö teki nollanakoirana lennosta avoimen luokan kokeenomaisen paikkiksen, ei huono.  Utu teki kokeenomaiset kaukot ku Susanna halus testata asentokylttiä, hyvin nousee.

Mut joo, mulla on viimeinen loppurutistus koulussa eli hommaa piisaa ja mun yksityiselämä meni jokin aika sitten ihan uusiksi, eli Hundkarusellen päivittyy jonkin aikaa huomattavasti harvemmin kuin ennen. Parit aksat mennään skabaileen viikon sisään, eli sieltä täytynee jotain yhteenvetoa itselleen kirjoittaa.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kaikkee pitäis

Eipä meikäläisten joukkueet liiemmin mainetta niittäneet sitten piirinmestiksissä, mutta hauska oli osallistua ja ensi vuonna uudestaan. Itse hyllytin joukkueradalla jo seiskalle kun tein huonon päällejuoksun jonka seurauksena Utu meni ohi ja nappasi seuraavan esteen ja vielä tyylikkäästi takaakiertona. Hyllystä joutui kireiden aikataulujen vuoksi pihalle, mikä oli vähän mälsää koska olisin halunnut kokeilla takakulman kinkkistä kohtaa, mutta se on vaan paremmin ohjattava sitten jatkossa ja ihan tarpeeksi sunnuntaita oli tullut jo paikalla istuttua. 

Tiistaina mentiin Mökön kanssa Kekin Jaanalle Amuriin tutkimaan selkää vähän perusteellisemmin. Palpoinnin ja venyttelyn lisäksi kaikkein kireimmäksi todettua lapa-aluetta hoidettiin myös laserilla. Myös Jaana oli sitä mieltä että vika ei vaikuttaisi olevan luustolähtöinen eikä koiraa tarvitse akuutisti kuvata, mutta kyllä mun on se otettava ohjelmaan lähikuukausien aikana. Better safe than sorry.

Mököllä hienot aktiiviset sivutaivutukset ja hyvät rangan joustot sekä liikelaajuudet (Mökö oli kuulemma bordercolliemaisen joustava, kukapa olis tiennyt...), joskin eturaajojen ojennuksessa kireyttä ja varsinkin lähennyksessä. Lavaneduslihaskireys, säkäkireyttä, jonkin verran ärtyvyyttä lavan takana. Hieronta ensi viikolla, lavan eteen-taakse liikkuvuutta, eturaajojen ojennusta ja lähennystä voisi varmistella lihaskireyttä helpottamalla. Tarkastetaan tilanne kahden viikon kuluttua.
 
Eli ilmeisesti taaemmas selkään liittyvä oireilu on etupään kireyden aiheuttamaa, lantion alueen palpointiin koira ei reagoinut millään tavalla eli lonkatkaan eivät todennäköisesti ole löysyydestään huolimatta ehtineet nivelrikkoa kehittää. Nyt viikko käynnin jälkeen selkä on mun käsiin oireettomampi ja takajalkojen liikeradat laajempia laukassa, Päivi tulee huomenna suorittamaan välihieronnan ja ensi viikolla mennään vielä laserille ja mahdollisesti akupunktiolle. Syyksi Jaana epäili jotakin tiettyä toistavaa liikettä, todennäköisesti agilityhypyn alastuloa ja aavistuksen puuttellista lihashuoltoa, eli peiliin saa onneksi katsoa (onneksi siinä mielessä että koira ei ole esim. taustansa vuoksi mäsä).

Lääkärin jälkeen lähdin Utun kanssa tekemään Ylöjärvelle esineruutua, lähdettiin liikkeelle helpoilla esineillä eli sen omilla pehmoleluilla. Näki ensimmäisellä setillä lelun tiputuksen kummallakin kertaa, lähti matkaan hyvin ja innokkaasti, mutta ei reikä päässä. Ihailen kyllä sen luonnollista taitoa vaihtaa heti nenälle kun näköärsykettä ei ole, varsinkin kun sille ei ole koskaan teetetty minkäänlaisia nenänkäyttöä tukevia harjoitteita eikä se ole läheskään yhtä aktiivinen nenänheiluttaja kuin Mökö. Toisella setillä tehtiin aiemmasta riemastuneena ehkä vähän vaikea treeni ja se tuli muutaman kerran kyselemään apuja, mutta nalle nousi.

Torstain aksaradassa oli heti alkuun pitkä suora jolla mulla ei ollut mitään mahdollisuutta pysyä perässä, joten viimeiseltä esteeltä haluttuun suuntaan taittaminen tuotti vähän ongelmia. Muutoin aika perushuttua, tuli saksalaiseen hyvin mutta mun tekniikassa on vielä aika paljon puutteita noissa aavistuksenkin monimutkaisemmissa ohjauksissa. Päällejuoksuun se tulee kyllä nykyään hyvin (kun sille kertoo että sen siihen tahtoisin...) ja kestää mun liikettä siinä hienosti.

Perjantaina kävin interwebsistä tutun toverin kanssa treenailemassa ja metsälenkillä. Utun seuruu oli taas ihan älyttömän jees mutta jäävissä on kyllä hajonnut liikkurin sieto ihan totaalisesti. Plus että seisominen valui, taas. Lenkin jälkeen lähdin ToiSKin treeneihin, jossa hyödynsin purettua energiaa teettämällä ruutua ja paikkamakuuta. Paikkis alkaa olla yllättävän hyvä, laitoin ihan reilun matkan taakse riviin ja olin piilossa melkein kaksi minuuttia muutamalla välivilkaisulla. Fiona teki alokasluokan makuuta tihennetyllä palkkauksella ja Riikka joutui nostamaan voittajaluokan paikkaistumista Utun vieressä opiskelevaa Luckya ylös muutamaan otteeseen, ei tuntunut missään. Notta avoimen luokan vikalista näyttää nyt seuraavalta,

- paikkis kisamittaan ja yli, hirveästi erilaisia häiriöitä
- noudon palautukseen enemmän vauhtia
- luoksetulon stoppi käytännössä kokonaan
- liikkurinsieto perusasentoihin
- napakampaa stoppia
- hypyn takana istumisen ketjuttaminen

Että hommaa kyllä vaan piisaa, vaikka oonkin älyttömän tyytyväinen siihen miten helposti toi paikkis lähti etenemään kun maltoin tehdä tarpeeksi pienissä osissa alkuun. Noo talvikaudesta tulee joka tapauksessa monin osin löysä, joten kiirekös tässä. 27. päivälle katselin agilitykisoja, mutta sitten tajusin että oon möllitokossa hommissa, joten lähemmäs joulua menee nekin humpat. Päivi on lupautunut hieromaan molemmat koirat, pääsee Utukin huollettuna ottamaan rennommin.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Metsästä kentän kautta esteille

Sunnuntaina mentiin toista kertaa hakumetsään, tällä kertaa Ylöjärvelle. Mökö pääsi tallaamaan aluetta ja se oli sen mielestä ihan järjettömän hauskaa, se ulvoi ja ulisi ja juoksi kaikkien luona rähjäämässä vuorollaan. Utu aloitti, otettiin neljä ukkoa suorilta pelkällä äänellä. Haukku irtos taas niin hyvin että päätettiin jatkossa vaatia siltä jo ilmaisu, kun osa porukasta luonnollisesti palkkasi sitä pelkästä löydöstä vielä. Neljäntenä piilossa ollut ukko oli vähän vaikea eikä meinannut löytyä ennen kuin siirryttiin lähemmäs, mutta avustuksella myös Juho saatiin haettua pois puun takaa kököttämästä. Mökö sai vielä lopuksi hakea kerran Jutan, sillä ei ole koskaan tuota hommaa teetetty mutta luontaisena nenänkäyttäjänä päätettiin kokeilla suorilta pelkällä äänellä ja hienosti hakikin. Ja oli tyytyväinen kissanruokaan. 


Maanantaina käytiin naapurin belgialaisen kanssa treenaamassa, Mökö hupsutteli rally-tokoa ja Utu teki jäävät, yhden kaukokäskyn ja seuruuta. Lopuksi otettiin vielä paikkamakuu niin että ohjaaja jäi belgin luokse hihnan mitan päähän, mä pistin Utun viereen ja menin puun taakse piiloon. Matkaa oli ehkä 10 metriä ja aikaa kului 45 sekuntia. Nätisti se on näillä stepeillä pysynyt ja hitaasti edetään jatkossakin, hyvän siitä teemme varmasti. Pari ongelmaa tuolla avoimessa luokassa on joita mä en osaa tällä hetkellä ratkoa, mutta niitä ehtii konsultoimaan vaikka ensi keväänäkin joten monipuolistetaan nyt ennalta osattua. 


Torstain aksatreenit oli tosi jees, sattui sellainen rata missä meillä ei ollut erityisiä vaikeuksia. Myös kontaktit pelasi tosi hienosti, vaikka keinu meinaa aina mennä ensimmäisellä kerralla porsasteluksi.

Tänään lauantaina heräsin epäuskoisena puoli seitsemältä talkoilemaan meidän kisoihin. Olin ykkösten ajan radan varressa jonka jälkeen lähdin käyttämään koiria lämmittelyretkellä. Meillä oli kiva lähtöpaikka suunnilleen viidentenä, hyvin ehti katsoa muutaman koiran. 2-luokan C-hyppyrata oli vähän kinkkinen, kolmoselle päällejuoksin ja sain koiraa eteenpäin, irtosi muurilta hyvin nurkkaan putkeen. Pakkovalssi mulla meni vähän pitkäksi ja eka hama sattui kepeillä, jonne oli sen verran matkaa edelliseltä hypyltä etten huomannut alkaa ajoissa vihjaamaan koiralle, joten Utu lähti erkanemaan linjasta ja ihmetteli että mihin helvettiin muka. Uusinnalla jees, taas meni valssi pitkäksi mutta erityishyvää radan lopussa oli putkesta - putkeen-siirtymä josta Utu selvisi pelkällä ääniavulla yhtään kyselemättä. Viimeiselle esteelle tein klassisen virheen ja lakkasin ohjaamasta, kielto siis vikalta hypyltä. Tätä ei valitettavasti saatu videolle, olis ollut hyviä pätkiä joista ottaa opiksi jatkossa. Kympillä irtos toinen sija, puhtaita ratoja ei makseille tullut yhtään. 

B-rata oli helppo agilityrata, ei keinua eikä reangasta. Ylösmenokontaktit oli hyvät, mutta ei ihan löytyneet tassut perille asti 2o2o. Pidin kuitenkin pääni ja päätin että nehän otetaan vaikka menisi yliajaksi. Niisto kepeille onnistui ihan mukavasti ja loppurata oli tuttua huttua ja nolla sieltä sitten tuli ja vielä kuusi sekuntia alle ihanneajan. Jälkeenpäin selvisi että hävisin ensimmäiseksi tulleelle 0,5 sekuntia, eli hyvin ehti vähän hioa kontakteja. Koiria oli onneksi sen verran paljon että kumpikin nollan tehnyt sai LUVAn. Nyt jatkossa tosiaan noille alastulokontakteille itsenäisyyttä, selkeyttä ja ripeyttä. Utu on kyllä mahottoman kiva kun se tekee aksaa niin hyvällä koneella mutta on kuitenkin hirveän nöyrä, on sitä helppo vaan viiä.