Sivut

maanantai 15. joulukuuta 2014

Agilitykisat 14.12

Lisenssikauden viimeiset, TamSKin isännöimät kisat käytiin eilen viimeaikojen treenipaikkana toimineella Sport Dog Parkilla. Kisoihin mentiin kylmiltään kahden viikon treenitauolla, mistä johtuen olin ihan tyytyväinen kun anoppi ehdotti aamupäivästä makkaranpaistoreissua metsään. Pari tuntia touhuttiin maastossa kolmen koiran kanssa ennen kisoja ja sen vaikutus kyllä näkyi, Utu oli hallissa lähestulkoon rauhallinen ja istuskeli nätisti eikä kiljunut silmät päästä pullottaen jokaista putken kohahdusta. Tai jospa sille on kasvanut aivot? Maksikakkosia oli reilut parikymmentä koiraa, me startattiin loppupäässä. Laitisen Arto oli mulle jälleen uusi agilitytuomari eikä A-rata näyttänyt ainakaan turhan helpolta.



Alku meni ihan rutiinilla, kepeille jarrutin ehkä turhaan ottaen huomioon että koira oli melko rauhallisessa vireessä. Lähdössäkin pysyi nätisti ihan istumassa asti. Olisin voinut ottaa enemmän etumatkaa kepeillä, mutta kisapaineessa jotenkin alitajuisesti tulee minimoitua riskejä. Ihan ok-hyvin kuitenkin hypyn kautta A-esteelle, kohtalaisen kovaa ylös ja nätisti 2o2o, vaikkakin jäin taas varmistelemaan. Radalla oli paljon ansaesteitä joten otin seuraavaan kohtaan melko tiukasti haltuun ja vähän kökösti sain koiran oikeaan päähän putkea. Moni juoksi seuraavan neljän esteen kohdassa vastaanottamaan koiraa valssiin 12. ja 13. hypyn väliin, mutta mä en olisi kuitenkaan ehtinyt joten tyydyin lähettämään 12-hypylle ja pyytämään koiran 13-hypylle takaakiertovalssiin. Olisi voinut jarruttaa vähän, leiskautti aika pitkälle. Keinulle taas vähän turhaa jarrua ja olisi voinut jättää 2o2o ja mennä itse edelle vastakääntämään 18-hyppyä, meinasi mennä pitkäksi mutta koira korjasi itse älyttömän hyvin. Utu horjahti puomin ylösmenolla hieman, mistä mä hämmennyin, jätin kontaktikäskyn antamatta alastulolle ja painostin omalla liikkeellä koiran läpijuoksuun, mutta onneksi juoksi nätisti alas asti. Vimppa hyppy haltuun ja nolla pätkähti. Radalta tuli kaksi nollaa joista meidän voitti kakkosen sekunnilla, eli ensimmäinen luokkavoitto ja menolippu kolmosluokkaan.

Hyviä pätkiä, vähän kankeita pätkiä, mutta nolla mikä nolla. Ei musta tällä kisakokemuksella ole tekemään vielä sellaista rataa paineessa jossa ehtisin jarruttamaan tarpeeksi tai kääntämään tiukasti , ajoittaminen on edelleen vaikeaa ja varmistelu tulee jostakin takaraivosta vaikka en sitä radalla huomaa tekeväni.  Kuusi kuukautta, 12 starttia ja 6 nollaa on siis meidän tähänastisen agilitykilpauran saldo. Kolmosissa haluan jatkossa tehdä ratoja joissa haastan itseäni tekemään vähemmän käyttämiäni ohjauskuvioita sekä aion vaatia kontakteilla ja kepeillä koiran todellisen osaamisen mukaista, itsenäisempää suoritusta. After all, henkeä ei tarvitse ihan hetkeen pidätellä kuitenkaan. Joka tapauksessa, Utu on paras.

7 kommenttia:

  1. Vau miten taitavia te ootte, puolessa vuodessa kolmosiin! Onnea! :)

    VastaaPoista
  2. On se helpon näköistä kun sen osaa! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :--) Vielä kun itse osaisi tarkastella vähän jonkun muun silmin omaa suorittamista, niin ei olisi aina niin kriittinen...

      Poista
    2. Tuttua, tuttua. Kaipa sitä vain on usein itsensä pahin kriitikko :)

      Poista
  3. Gorillan kokoinen peukalo. Hienoa työtä ja onnea luokkanoususta!

    VastaaPoista