Rakas kenkälusikkani Utu, Utan, Utanförs Pörri Rönttönen saavutti naiseuden korkeassa 9,5 kuukauden iässä ja aloitti viime viikonloppuna ensimmäisen juoksunsa. Totuttuani siihen että verta ja eritteitä saa olla pyyhkimässä katosta asti yllätyin positiivisesti siitä miten siistinä lapsi osaa itsensä pitää. Hienosti sukkapuikko ajoitti, nyt sitten ollaan tiukasti erillään velipojista viikonlopun näyttelyssä ja tämänpäiväiset agilityepiksetkin jäivät väliin, putkiluokassa olis ollut ihan just Utun mentävä rako.
Mökö starttasi maksimöllinä radalla josta puuttui kepit, rengas ja keinu. Alunperin mun piti ottaa vain yksi startti, mutta mulla meni pasmat sekaisin kun koira ihan todella hyppäsi täysikokoisen maksimuurin heti alkuun ja unohtuessani kehumaan vuolaasti jäi puomin käsky myöhäiseksi ja koira imi puomin alla odottaneeseen putkeen. Toinen moka ensimmäisellä kierroksella sattui kuudennen esteen takaakierrolla jolla en kutsunut koiraa tarpeeksi jämäkästi esteen yli joten Mökö veti pitkäksi, kiersi ja hyppäsi lopulta väärältä puolelta.
Luonnollisesti sisuunnuin joten uusittiin toiselle kierrokselle ja tehtiin varmaan meidän tähänastisen uran hienoin ja nopein nolla noin pitkällä radalla, Mökö meni ihan sairaan lujaa ja tarkasti, mä sain blokattua putken heti alkuun ja takaakierrollakin sain parannettua omia asemiani. Jouduin tekemään putkelle takaaleikkauksen mikä on meillä vähän nihkeää, kun en paineessa uskaltanut lähteä persjättöön. Kontaktit löytyi hienosti sekä puomilla että A-esteellä, pituus on ollut alusta asti Mököllä ihan hirveän hyvä. En tiedä mitkä planeetat nyt olivat taas ja miten kun koira toimi noin hiton hyvin just tänään vaikka odotutin sitä aika kauan radan laidalla, ainakin mä muistin tänään kannustaa ja kehua ihan eri tavalla kuin viimeksi epiksissä. Alla vielä päivän rata, lopusta puuttuu kaksi linjan suuntaista hyppyä kun rataohjelman demoversio alkoi kiukutella.
Kaivoin viikonloppuna teleskooppikosketuskeppinaksuttimeni naftaliinista ja lähdin ottamaan Utulla muutaman minuutin sarjoja. Mulla on ollut vähän vaikeuksia selvittää Utulle koulutettaessa tiettyjä syy - seuraussuhteita, ja koska se jää kaikkeen houkutteluun ja imutukseen niin herkästi kiinni päätin kokeilla perusasennon ja seuruun täsmällisyyteen kosketuskeppiä. Muutaman koulutuskerran jälkeen pystyin jo karsimaan varteen kohdistuneet kosketukset ja tänään siirryttiin ulos häiriöön, nyt otetaan parin viikon ajan joka päivä useampi muutaman minuutin sarja ja katsotaan mihin suuntaan alkaa muovautumaan. Tehtiin myös lyhyitä paikkamakuita ja harjoiteltiin välistävetoja ja takaakiertoa puiston puilla, huomaa että kesä on täällä...
Viime viikolla käytiin Tanjan opissa parantamassa Mökön seuruun ja varsinkin liikkeellelähdön kontaktia perusasennon kontaktin kautta, lähdettiin rakentamaan ihmishäiriön kestävää mahdollisimman pitkää katsekontaktia paikalla pysyen ja tästä palkaten. Kotona liitin mukaan seuraamisen käskysanan jonka jälkeen palkkasin kontaktin pysymisestä, tästä edettiin jalkojen nostelun kautta lopulta askeleen ottoon. Sallin koiran laskea kontaktin niin kauan että ihan yhdellä kerralla tää ei tule korjaantumaan, mutta parempaan päin mennään. Mä kun asetin itselleni vaatimuksen että seuraavaan tokokokeeseen ei mennä ennen kuin liikkeellelähdön kontakti on varma.
Tehtiin tänään Utun kanssa kahdestaan leppoisa hengailulenkki Sorsapuistoon, toi collie on niin mainio kaveri kun se hihnatta jolkottelee vasemmalla puolella ja jättää kaikki sillekuulumattomat hommat sikseen yhdestä vihjeestä. Sunnuntaina kutsuu Jämsä jota ennen Jenna pitää meille vielä pienen briiffin tapahtuman kulusta ja sit kai vaan toivotaan että koira seisoo ja jossei seiso niin sitten nostetaan pyllystä.
Tekstin kuvat huhtikuun lajiesittelypäivältä, kuvaajana mainio koirahierojamme Päivi Loimusalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti